Suurten ikäluokkien osalta työn ja työtehtävien olisi joustettava
Työolobarometri: Vaatimukset kasvavat, osaamista kehitetään
Henkilöstön osaamisvaatimukset ovat kasvaneet ja työntekijöiden ammattitaitoa on pyritty kehittämään aikaisempaa useammin suomalaisilla työpaikoilla. Etenkin henkiset vaatimukset ovat lisääntyneet ja aikaisempaa useamman palkan suuruus riippuu työ laadusta tai ryhmän tuloksesta.Tällaiset muutokset ovat olleet mahdollisia, koska suurin osa palkansaajista on fyysiseltä ja psyykkiseltä työkyvyltään hyviä.
Työministeriön vuosittain tekemässä työolobarometrissa on ensimmäistä kertaa mukana työkykyä mittaava indeksi.
Sen mukaan eniten työkyvyltään huonoja tai keskinkertaisia työntekijöitä on 45-54-vuotiaiden ikäryhmässä. Tähän ryhmään kuuluvat ns. suuret ikäluokat. Työkykyindeksin mukaan paras työkyky on 25-34-vuotiailla.
Palkansaajat suhtautuvat tulevaisuuteen optimistisesti
Palkansaajat näkevät tulevaisuuden positiivisempana kuin vuosi sitten. Työllisyys on parantunut vuoden aikana yksityisen sektorin ja varsinkin palveluiden myönteisen kehityksen ansioista.
Irtisanomis- ja lomautusuhat ovat vähentyneet. Kuitenkin kehityksen kaksijakoisuus on hieman lisääntynyt. Joillakin työpaikoilla menee hyvin tai niillä on jopa työvoimapulaa.
Joillakin työpaikoilla on kasvavia ongelmia. Henkilöstön siirtoja saman työnantajan eri toimipaikkojen välillä on vuonna 1999 ollut aikaisempaa enemmän.
Vain vajaa kolmannes uusista työntekijöistä palkataan vakinaiseen työsuhteeseen. Teollisuudessa ja palvelusektorilla vakinaisten osuus on selvästi korkeampi kuin kunnissa ja valtiolla.
Palkan paranemiseen uskotaan niin yksityisellä kuin julkisella sektorillakin. Palkkaodotukset ovat suurimmat teollisuudessa ja pienimmät kunnissa. Palkansaajat kokevat työmarkkina-asemansa aikaisempaa vahvemmaksi mm. työllisyyden parantumisen takia.
Yhdeksän kymmenestä alle 25-vuotiaasta uskoo löytävänsä uuden ammattitaitoa ja osaamista vastaavan työn, jos sellaista joutuisi etsimään. Kuitenkin yli 55-vuotiaiden oma arvio työmarkkina-asemastaan on epäilevä. Heistä ainoastaan joka neljäs arvelee löytävänsä uuden työn mahdollisessa irtisanomistilanteessa.
Henkilöstön on selvittävä aikaisempaa vaativammista tehtävistä. Lisääntyvä
palkkojen sitominen työn laatuun ja ennen kaikkea tiimien ja muiden ryhmien
tulokseen kasvattaa myös vaatimustasoa.
Ryhmissä työskentely on lisääntynyt tasaisesti ja ennen kaikkea aikaisempaa useammat työskentelevät pääosan työajastaan ryhmissä. Toisaalta mahdollisuudet käyttää ammattitaitoa ovat palkansaajien mielestä lisääntyneen selvästi hitaammin kuin vaatimustaso.
Palkansaajien työkyky on hyvä
Työssä olevien palkansaajien fyysistä ja psyykkistä työkykyä on työolobarometrissa mitattu ensimmäistä kertaa tänä vuonna.
Mittarina on käytetty sovellettua versiota Työterveyslaitoksen kehittämästä työkykyindeksistä. Indeksin mukaan noin 6 prosentilla työssä olevista työkyky on huono tai keskitasoinen ja 94 prosentilla hyvä tai erinomainen.
Kun tarkastellaan erikseen sitä, ketä kuuluu työkyvyltään huonoimpaan ryhmään, havaitaan hieman yllättäen, että 45-54-vuotiaat ovat yliedustettuina. Samoin naisia on hieman miehiä enemmän.
Yli 55-vuotiaiden työssä olevien työkykyyn vaikuttaa olennaisesti se, että heidän joukostaan monet työkyvyltään huonot ovat siirtyneet työelämän ulkopuolelle ja jäljelle jääneet ovat varsin valikoitunut joukko. Työkyvyltään erinomaisiin kuuluu keskimääräistä useammin 24-35-vuotiaita.
Työkykyindeksin mukaan heitä nuorempien työkyky jää hieman tämän ryhmän alapuolelle.
Työelämän kohonnut vaatimustason kasvu on yhteydessä siihen, että palkansaajien työkyky on hyvä, koska tällöin vaatimusten lisääminen on mahdollista. Lähes puolet palkansaajista arvioi, että heidän työkykynsä suhteessa fyysisiin vaatimuksiin on erittäin hyvä.
Kuitenkin selvästi harvempi, joka kolmas katsoi työkykynsä olevan erittäin hyvä suhteessa työn henkisiin vaatimuksiin. Vaatimustason nousu näkyykin pääasiassa työn henkisen rasittavuuden kasvuna. Kasvu on jatkunut pitkään ja se jatkui myös vuonna 1999 joskin hieman edellisiä vuosia hitaampana.
Osa palkansaajista työskentelee työkykynsä äärirajoilla. Työkyvyn lisääntyminen on positiivisessa yhteydessä siihen, että työpaikalla on kiinnitetty huomiota työntekijöiden kuntoon, terveyteen, työturvallisuuteen ja myös osaamisen kehittämiseen.
Nämä perinteiset keinot eivät kuitenkaan välttämättä tehoa ja siksi myös työn ja työtehtävien on joustettava.
Suurin osa palkansaajista, joiden työkyky on alentunut, arvioi kykenevänsä työhön, jos esimerkiksi työaikoja lyhennettäisiin tai työtehtäviä kevennettäisiin.
Työelämä on muuttumassa palkansaajien mielestä kokonaisuutena ottaen myönteiseen suuntaan. Kaikkein hitaimmin parantuvaksi asiaksi on arvioitu aikaisempien vuosien tapaan työn mielekkyys.
Vuonna 1999 selvästi aikaisempaa useamman mielestä positiiviseen suuntaan ovat kehittyneet työntekijän mahdollisuudet vaikuttaa omaan asemaansa ja itsensä kehittämiseen työpaikoilla.
IA
17.12.1999
