Seattlen tilinpäätös: Yhdysvallat ei halunnut uutta WTO-kierrosta
Seattlessa joulukuun alussa pidetyn Maailman kauppajärjestön WTO:n ministerikokouksen epäonnistuminen oli kova isku kaupan vapauttamisen jatkamiselle. 135 maan kauppaministereiden tuloksettoman kokouksen jälkeen maailmanlaajuisten kauppaneuvottelujen asialista on nyt täysin auki.
Kiistojen täyttämä
kokous oli myös kirvelevä arvovaltatappio WTO:lle
ja kokouksen isäntämaalle Yhdysvalloille.
Ns. Uruguayn kierroksella sovittiin aloitettavaksi
neuvottelut maataloudesta ja palveluista. Kukaan
ei odota niistä tuloksia ennen kuin suuret
kauppamahdit ovat saaneet arvioiduksi Seattlen
umpikujan syyt ja päättäneet, mihin ne ovat
todella valmiita sitoutumaan maailmankaupan
vapauttamisen jatkamiseksi.
WTO:n Seattlen kokouksen epäonnistuminen
johtui Yhdysvaltain haluttomuudesta uuden
kauppaneuvottelukierroksen aloittamiseen.
Kauppamahtien suuret näkemyserot kävivät
selvästi ilmi kokoukselle tehdyistä aloitteista,
jotka WTO julkisti verkkosivuillaan jo syksyllä.
Niiden yhteen sovittaminen Seattlessa osoittautui
lopulta mahdottomaksi.
Kokousta edeltäneen vuoden tapahtumatkaan
eivät antaneet aihetta odottaa suuria Seattlesta.
Presidentti Bill Clintonin monimerkityksinen
retoriikka kauppapolitiikasta tulkittiin kuitenkin
niin, että hän on valmis uuden kierroksen
aloittamiseen. USA:n uskottiin myös kokouksen
isäntänä haluavan tukea sen onnistumista.
Ennusmerkit eivät kuitenkaan olleet myönteisiä.
Vuosi sitten alkanut kiista WTO:n uudesta
pääjohtajasta johti lopulta siihen, että
Yhdysvallat ajoi tehtävään oman ehdokkaansa
Mike Mooren. Samalla pääjohtajan kuusivuotinen
virkakausi jaettiin puoliksi Thaimaan
kauppaministerin Supachai Panitchpakdin kanssa.
Kiistan johdosta WTO oli Seattlen kokouksen
valmistelujen aikana ilman johtajaa toukokuusta
syyskuuhun edellisen pääjohtajan Renato
Ruggieron jäätyä eläkkeelle huhtikuussa.
EU ja samanmieliset
yrittivät välittää
WTO:n neuvoston puheenjohtajan Tansanian
suurlähettilään Ali Mchumon johtama
valmistelutyö Genevessä ajautui umpikujaan. Sen
tuloksena syntyi vain 32 liuskan mittainen lista
erimielisyyksistä.
Uuden pääjohtajan roolia sekä valmistelutyössä
että ministerikokouksessa luonnehdittiin
passiiviseksi. Sovun etsimistä Seattlessa ei
myöskään helpottanut se, että kokouksen
puheenjohtaja Yhdysvaltain kauppaedustaja
Charlene Barshefsky toimi samaan aikaan myös
isäntämaan valtuuskunnan johtajana.
Euroopan unionin ja monien muiden maiden
tavoitteena Seattlessa oli uuden kattavan
neuvottelukierroksen aloittaminen. EU:n
kauppakomissaari Pascal Lamy toimi Seattlessa
päättäväisesti ja taitavasti neuvottelujen
pelastamiseksi.
Ulkomaankauppaministeri Kimmo
Sasi tuki EU:n neuvoston puheenjohtajana
erinomaisesti Lamya ja piti samalla EU:n rivit
yhtenäisinä.
EU, Unkari, Japani, Etelä-Korea, Sveitsi ja Turkki
tekivät Seattlen kokoukselle yhteisen ehdotuksen
kauppajulistukseksi. "Samanmielisten maiden"
luonnos muodosti pohjan ympärivuorokautisille
neuvotteluille niiden parin päivän aikana, jotka
Seattlessa olivat vielä käytettävissä.
Kompromissin etsimisessä päästiin lopulta ehkä
yllättävänkin pitkälle, mutta viimeisenä
kokouspäivänä alkoi näyttää ilmeiseltä, ettei
sopua löydy.
Se oli nähtävissä perjantaina Lamyn
ja Barshefskyn seitsemän tuntia kestäneiden
yöneuvottelujen jälkeen. Yhdysvallat ei niissä
"liikkunut milliäkään", kuten kokouslähteet
kertoivat.
Maataloudessa
sopu lähellä
Uuden kierroksen vaikeimmaksi ongelmaksi
luonnehditussa maataloudessa päästiin
Singaporen kauppaministerin George Yeon
johdolla hyvin lähelle ratkaisua. Käytettävissä
olevat versiot sopimustekstistä osoittavat, että
sopu oli tältä osin lähes käsissä.
Viimeinen luonnos kauppajulistukseksi osoittaa,
että lopputulos olisi useimpien maiden kannalta
ollut tavoitteisiin nähden epätyydyttävä. Toisaalta
kompromissi olisi kuitenkin turvannut uuden
kierroksen aloittamisen.
Valmiutta sen
hyväksymiseen tai aikaa erimielisyyksien
sovitteluun ei Seattlessa kuitenkaan enää
perjantain kääntyessä yöhön löytynyt.
Kehitysmaille kierroksen kaatuminen on suuri
menetys, olihan uudesta neuvottelukierroksesta
määrä tulla kehitysmaakierros. EU ajoi yhdessä
samanmielisten kanssa merkittäviä myönnytyksiä
kehitysmaille.
Kierroksen myötä kaatui myös
niiden ehdottama tekstiiliviennin esteiden
nopeutettu purkaminen ja köyhimpien
kehitysmaiden tullien poistaminen
teollisuusmaissa.
Yhdysvallat ja Kanada eivät olleet valmiit
hyväksymään kumpaakaan kehitysmaille
osoitettua aloitetta. EU:n vähiten kehittyneiden
maiden aloitteen kohtalo jäi Seattlessa siten
ilmaan. Mikään ei kuitenkaan estä EU:ta
toteuttamasta sitä yksinäänkin.
WTO:n organisaatio
on ajasta jäljessä
Afrikan ja Karibian maiden sekä Etelä-Amerikan
kehitysmaat protestoivat kokouksen aikana
voimakkaasti kokouksen johtamista ja
neuvottelujen käyntitapaa vastaan.
Yhdeksi
suureksi puutteeksi Seattlessa osoittautuivatkin
WTO:n vanhanaikainen ja tehoton
neuvottelumenettely ja organisaatio. Niiden
uudistaminen on välttämätöntä tulevien
kauppaneuvottelujen onnistumisen turvaamiseksi.
Seattlen kokous osoitti myös Euroopan unionin
päätöksenteon ongelmat. Vaikka Sasi saikin EU:n
jäsenmaat pysymään neuvotteluissa Lamyn
takana, kuohui Seattlessa kokoontunut EU:n
neuvosto melkoisesti.
Kokouslähteiden mukaan
kaikki EU-maat olivat tyytymättömiä Lamyn
neuvotteleman kompromissiin, vaikka eivät
välttämättä sen samoihin kohtiin. Arvostelua
herättivät Lamyn ajamat sovitteluratkaisut
joistain EU:n tavoitteista.
EU:n neuvottelutavoitteet lyötiin pitkäksi
venyneen sisäisen kiistelyn jälkeen lukkoon vasta
syksyllä. Prosessin häkellyttävin piirre oli, että
monet jäsenmaat kuvittelivat WTO:n
kauppaneuvotteluprosessin päättyvän siihen.
Kauppapolitiikasta vastaavan komission
neuvotteluvaltuudet ja suhde neuvoston
poliittiseen päätöksentekoon kaipaavat mitä
ilmeisimmin selventämistä.
Kauppapolitiikan vaikeimpiin uusiin kysymyksiin ei
Seattlessa löytynyt edes alustavasti yhteisiä
lähtökohtia. Kun kauppaneuvotteluja yritetään
Genevessä herättää henkiin, on niihin
paneuduttava vakavasti.
Talouden kiihtyvä
globalisaatio ja syvenevä yhdentyminen
edellyttävät myös uusien ongelmien
ratkaisemista.
Kaupan kasvaessa on pystyttävä luomaan yhteiset
säännöt kaikille alueille, oli kyse sitten
kilpailusta, investoinneista,
elintarviketurvallisuudesta, geenimuuntelusta,
riitojen ratkaisusta, ympäristöstä tai työelämän
normeista.
STT-IA
17.12.1999
Talous -sivulle
|