|
17.9.1999 Niinistön jaakobinpaini
Vaan pois suljettua lienee se, ettei hän samalla yksiselitteisesti kertoisi, onko hän itse käytettävissä valittaessa Kokoomuksen presidenttiehdokasta vai ei. Pois suljettua on myös se, että Niinistö ilmaantuisi Kokoomuksen 21.9. pidettävään puoluevaltuustoon kertomaan, että viimeöisen ilmestyksen mukaan olisi viisainta menetellä tavalla tai toisella ehdokasta asettaessa. Tilanne on se, että Niinistöltä odotetaan presidenttiehdokkaan nimeä kuin kuuta nousevaa. Odotukset tulevat yhtä lailla Kokoomuksen jäseniltä, kannattajilta ja kansalaisilta. Niihin on vastattava panemalla nimiä pöytään. Riittävänä vastauksena ei pidettäisi sitäkään, että Niinistön ilmestyksen mukaan asiaa oli syystä tai toisesta vielä selviteltävä ja puoluekokoushan sen lopulta ratkaisee, mutta itse hän ei olisi käytettävissä. Riippumatta siitä mitä Niinistö on sanatarkasti sanonut ja mitä ei, on hänen alistuttava sen tosiasian edessä, että luotuihin odotuksiin on vastattava. Tämän myös Sauli Niinistö itse tietää. Ennen ratkaisunsa tekemistä Niinistö joutuu käymään sisäisen jaakobinpainin, jossa hänen harkintaansa vaikuttanevat monenlaiset seikat. Ja kun Niinistö ehdokkaaksi lähtiessään suurella todennäköisyydellä omaa erinomaiset mahdollisuudet tulla valituksi, ei tässä sisäisessä harkinnassa ratkaisevaa ole se, mitä tapahtuu Kokoomukselle, jos Niinistö valitaan tai hän tulee vaikkapa vain toiseksi. Ratkaisevaa on se, mitä Suomelle tapahtuu. Niinistö ei ehdokkaaksi ryhtyessään voi livistää vastuutaan valtiovarainministerinä ja puolueen puheenjohtajana yhtä helposti kuin Esko Aho. Niinistö ei voi suostuessaan olla ainoastaan Kokoomuksen ehdokas; hänen on oltava myös valtiovarainministeri, puolueensa puheenjohtaja ja EDU:n puheenjohtaja. Niinistö ei liene vielä tehnyt lopullista päätöstään, mutta näillä hetkillä se täytyy tehdä. Niinistö ei kuuulu niihin, joiden on vaikea tehdä päätöksiä. Päinvastoin. Sen lisäksi Niinistö kuuluu niihin, joiden päätöksillä on tapana toteutua. TIMO KERVINEN
Porttikielto nostatti odotetusti vastalauseiden myrskyn tiedotusvälineissä. Sen kohteeksi lienee joutunut myös eduskunnan tiedotusyksikkö, jonka mielipidettä Tiitinen ei liene kysynyt lähtiessään näpäyttämään Sipilää. Aivan kiusaantumaton ei liene myöskään puhemies Uosukainen, jota edellisen kerran uitettiin kölin alta eduskunnan lisärakennushankkeessa. Tätäkin oli Tiitinen sinänsä asiallisin perustein ajamassa, mutta jonka vastustus säästöpolitiikan paineissa ei ollut ja ole vähäinen. Myöskään Tiitinen ei vaikuttanut lainkaan innostuneelta esimerkiksi Helsingin Sanomissa vastatessaan toimittajan kysymyksiin porttikiellon perusteena olevista lainkohdista tai muista ohjeista. Uosukainen säikähti keskiviikkona kohua ja kumosi Tiitisen diktaatin ja Sipilän "lähestymiskielto" peruttiin. Molemmista tapauksista jäi mieleen vaikutelma, että Tiitinen istui Uosukaisen hameella tuleen. Arvoton, mutta opettavainen näytelmä. TIMO KERVINEN
|