Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Kansanterveydellisesti ja kansantaloudellisesti merkittävä sairaus

Masennus on aito mielen sairaus



Masennus eli depressio ilmenee tunne-elämän, ajattelun, ruumiillisten toimintojen ja käyttäytymisen alueilla. Siihen liittyy inhimillinen kärsimys. Se on myös elinikää lyhentävä sairaus, koska siihen kytkeytyy korkea itsemurhakuolleisuus ja lisääntynyt sydän-verisuonitaudeista johtuva kuolleisuus.


Masennus häiritsee sosiaalista vuorovaikutusta, heikentää toiminta- ja työkykyä sekä taloudellista toimeentuloa.

Masennus aiheuttaa Suomessa yhteiskunnalle vuosittain lähinnä työkyvyttömyyden takia noin neljän miljardin kustannukset. Hoitamaton masennus on eräs tärkeimmistä terveydenhuoltopalveluiden suurkulutukseen johtavista tekijöistä.

Huolimatta depression uusiutumistaipumuksesta sen oikein toteutettu hoito on erittäin tuloksellista. Tämä on tärkeätä, sillä esimerkiksi masennukseen sairastuneen pienten lasten äidin sairaudella voi olla lapsiin kohdistuvia ja pitkälle tulevaisuuteen ulottuvia haitallisia vaikutuksia.


Mikään eri tunnu miltään

Mielialan alenemista ja mielihyvän puutetta monet masentuneet kuvailevat sanonnoilla elämästä on maku poissa, mikään ei tunnu miltään tai elämä on ilotonta. Usein oireileva kuvaa oloansa siten muuttuneeksi, ettei hän enää kykene nauttimaan asioista, jotka aikaisemmin tuottivat nautintoa tai iloa.

Masentunut ei välttämättä tunnista mielialansa muutosta, jos tunne-elämän häiriö on puhjennut varhain nuoruudessa ja jatkunut pitkään. Vasta onnistuneen hoidon jälkeen tällainen henkilö saattaa tuntea ennen kokematonta vapautuneisuutta ja iloa sekä tunnistaa masentuneisuutensa.

Paha olo, josta rouva Tellervo Koivistokin puhui, johtuu useimmiten depressioon liittyvästä ahdistuksesta. Potilaat kuvaavat oloa pakahduttavaksi tai tuskaiseksi tai sanoilla hätä tai pelko.

Ahdistuneella voi olla pelkojen lisäksi paniikkikohtauksia ja pakkoajatuksia. Masennukseen voi liittyä ruumiillisia oireita ja tuntemuksia kuten väsyneisyyttä, unihäiriöitä, kipuja, särkyjä, sydämen rytmihäiriöitä, vatsan toimintahäiriöitä tai virtsaamishäiriöitä.


Näkemys itsestä muuttunut

Masentuneen ihmisen näkemys itsestään ja ympäristöstään on yleensä muuttunut. Hänen mielikuvansa menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta on usein negatiivisesti vääristynyt.

Menneisyys näyttäytyy sarjana epäonnistumisia, masentunut itse on huono tai paha ja tulevaisuus on toivoton ja synkkä. Tämä todellisuuden virheellinen tulkinta voi edetä psykoottisuuteen asti: potilas kokee itseään tarkkailtavan, seurattavan, vainottavan, ja hän voi jopa kuulla syyttäviä ääniä.

Tässä mielessä masennus on asiantuntijoiden mukaan aito mielen sairaus, jonka seurauksena ihminen näkee ja kokee ympäröivän todellisuuden muista poikkeavalla tavalla.

Depressio johtaa lähes poikkeuksetta myös sosiaalisen elämän häiriöihin ja toimintakyvyn heikkenemiseen. Masentunut kokee vierautta toisten, jopa läheistensäkin seurassa.

Sosiaalinen epävarmuus, energiattomuus, keskittymiskyvyttömyys ja hidastuneisuus laskevat elämänlaatua ja voivat johtaa työkyvyttömyyteen ja pahimmillaan vaikeuteen suoriutua jokapäiväisistä askareista ja velvollisuuksista.


Taustalla neurofysiologinen häiriö

Nykykäsityksen mukaan depression taustalla on ilmeisen laaja-alainen neurofysiologinen häiriö, jonka seurauksena mm. nautinnon kokemista, vireystilaa, ahdistuneisuuden tunnetta ja vegetatiivisia toimintoja säätelevien hermoradastojen toiminnat ovat suistuneet raiteiltaan.

Masennuksen kokemus on mentaalinen eli mielen tapahtuma, joten sillä on yhteys aiempiin kokemuksiin ja niiden perusteella syntyneisiin muistijälkiin.

Psykoanalyyttisen teorian mukaan masennuksessa on kyse varhaisten ero- tai menetyskokemusten myötä syntyneistä masentuneista tunnetiloista, jotka aikuisiän masennuksen puhjetessa aktivoituvat. Niitä ei kuitenkaan pystytä tiedostamaan, vaan ne koetaan selittämättömänä pahan olon tunteena.

Täten on ymmärrettävää, ettei depressiivinen ihminen läheskään aina näe yhteyttä ulkoisten tapahtumien ja oman kokemuksensa välillä.

MARGIT HARA
17.9.1999

Lähteinä on käytetty Raimo K R. Salokankaan teosta Kliininen depressio (WSOY) sekä Ilkka Taipaleen toimittamaa Mielen valtaa (Mielenterveyden keskusliitto ry.)


Ajassa -sivulle