Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Yhteiskunnan pohjimmainen ryhmä sai puolestapuhujan

Tellervo Koivisto nostaa mieleltään sairaan ihmisen statusta



Dosentti Ilkka Taipale antaa suuren arvon sille, että julkisuuden henkilöt kuten rouva Tellervo Koivisto ja Neil Hardwick ovat kertoneet masennuksistaan. Mielen sairauksista kärsineet ovat olleet pitkään yhteiskunnallista pohjasakkaa vailla kasvoja, sosiaalista asemaa saati taloudellista turvaa.


Taipaleen mukaan psyykkisistä vaikeuksista tilapäisesti tai pysyvästi kärsivät hyötyvät välittömästi siitä, jos ja kun heidän sosiaalinen statuksensa kohoaa. Heidät huomioidaan automaattisesti sen jälkeen myös rahaa jaettaessa.

Taipaleen teorian mukaan on nimittäin helpompaa kohottaa ihmisen sosiaalista asemaa kuin vaikuttaa muiden asenteisiin häntä kohtaan.

Näin ollen on otettu aimo askel siitä, kun psyyken sairaat esiintyivät kuvissa ainoastaan nimettöminä silhuettihahmoina takaapäin. Ja toisaalta yhä useammat ymmärtänevät, että vakava masennus voi olla hengenvaarallinen tila toisin kuin jonkun tähtösen keikkauupumus.

Rouva Koivisto kertoi 840 000 katsojaa keränneen televisioesiintymisensä jälkeen astuneensa julkisuuteen kertomaan, että vakavasta masennuksesta parantuminen on mahdollista ja kyse on asiasta, josta voidaan puhua.

Dosentti Ilkka Taipaleen mukaan mielenterveysongelmien tuominen julkisuuteen on omiaan hälventämään niihin liitettyä häpeän tunnetta. Tätä ennen hänen tiedossaan oli kahdeksan julkisuuden henkilöä, joiden lähipiirissä oli tai on elänyt mielenterveysongelmista kärsineitä.


Historiallisesti alinta kastia

Takavuosina monet eri erityisryhmät kuten sokeat, kuurot tai kehitysvammaiset ovat olleet vuorollaan arvoasteikossa alhaalla.

Esimerkiksi aivovaurioista kärsineiden sotainvalidien status kohosi hämmästyttävästi, kun Kaunialan keräys aikanaan herätti suuren yleisön. Keräyksen tuotto oli nykyrahassa ennätysmäiset noin 80 miljoonaa markkaa.

Mielen sairaat ovat niin historian kulussa kuin nykyaikanakin, teollisuusmaissa ja kehitysmaissa, olleet Taipaleen mukaan dokumentoidusti yhteiskuntien pohjimmainen ryhmä.

Muihin suuriin vammaisryhmiin, esimerkiksi liikuntavammaisiin, sokeisiin, kuuroihin, reumasairaisiin, sydänpotilaisiin tai kehitysvammaisiin, verrattuina he ovat Suomessa keskeisillä yhteiskunnan mittareilla, kuten taloudellinen asema, asumistaso, mahdollisuus koulutukseen, työhön, suojatyöhön tai vammaisetuuksiin, heikommassa asemassa.

Psyykkisesti sairaiden hyväksi ei ole ennen kuluvaa syksyä myöskään järjestetty suoraa rahankeräystä. Äskettäin käynnistyneen "Koti särkyneelle mielelle" -keräyksen tavoitteena on saada kokoon varat tuhannen palveluasunnon rakentamiseksi eri puolille Suomea.

Keräyksen suojelijana toimii rouva Tellervo Koivisto. Keräystä vauhdittavaan 60-henkiseen kansalaisvaltuuskuntaan kuuluvat mm. puhemies Riitta Uosukainen, pääministeri Paavo Lipponen, useita ministereitä, eturivin toimitusjohtajia sekä arkkipiispat Jukka Paarma ja Johannes.

Palveluasuntoja tarvitaan, koska mielisairaaloiden toiminnan supistamisen ja sulkemisen jäljiltä Suomessa on noin 14 000 ihmistä vähemmän mielisairaaloissa kuin huippuaikoina. Taipaleen mielestä on kysyttävä, missä nämä ihmiset nyt ovat.

Suomessa oli 1980-luvun alussa noin 20 000 mielisairaalapaikkaa, mikä oli asukaslukuun suhteutettuna korkea määrä. Joka 250. suomalainen oli mielisairaalassa, aikuisväestöstä useampi kuin joka 200. Nyt psykiatrisia sairaansijoja on noin 6000.


Sairaaloiden alasajosta seuraamuksia

Kansainvälisten ja suomalaisten kokemusten mukaan sairaaloiden alasajo on aiheuttanut selviä ikävyyksiä. Asunnottomien joukossa on yhä enemmän ns. katuskitsofreenikkoja.

Poliisi, tuomioistuimet ja jopa vankilat kohtaavat yhä useammin mielisairaita. Psykoosipotilaat joutuvat avuttomuutensa takia rikosten uhreiksi tai syyllistyvät rahapulassaan pikkurikoksiin.

Kuolleisuus sairaalasta kotiutettujen joukossa on noussut, samoin itsemurhat. Ilmiö on todettu Suomen lisäksi ainakin Englannissa ja Tanskassa.

Jäljelle jäävien mielisairaaloiden vastaanotto-osastot kuormittuvat: 15-20 potilaan osastoilla voi ajoittain olla nelisenkymmentä potilasta, viimeksi tulleet lattialla patjoilla.

Pitkäaikaiset potilaat ja ensikertalaiset joutuvat olemaan samoilla osastoilla, mikä ei ainakaan ole omiaan hälventämään piintyneitä ennakkoluuloja mielisairaaloiden ilmapiiristä. Näitä potilasryhmiä on tarpeen hoitaa tietysti eri tavalla.

Vakavasti sairaita jää hoidon ulkopuolelle tai hoitojaksot jäävät liian lyhyiksi. Vastasairastuneet, nuorehkot psykoosipotilaat jäävät herkästi hoitamatta ja sairaaloiden vaihtoehdoiksi syntyneiden yksityisten hoitokotien taso on jäänyt kohtuuttoman alhaiseksi.

Taipale kutsuu niitä sosiaali- ja terveysministeriölle tekemässään selvitysmiehen raportissa pienoisyömajoiksi, -asuntoloiksi tai joukkomajoiksi.

Jäljelle jäävien mielisairaaloiden saneeraus kodinomaisiksi kylpylä-, lepo- tai hoitokotitasoiksi on jätetty tekemättä. Lapinlahden sairaalasta käyty keskustelu on ollut edellä mainitulle kehitykselle johdonmukaista jatkoa.


Harva selviää täysin yksin

Rouva Koivistonkin kertomus todistaa, kuinka masentunut ihminen tarvitsee toipuakseen rauhallista ilmapiiriä ja ennen kaikkea toisen ihmisen tukea. Kellokosken sairaalassa vaikuttanut Taipale sanoo suorasukaiseen tyyliinsä, etteivät terveetkään yksin pärjäisi.

- Tehdään vain koe, jossa joukko toimittajia pannaan yksinään pikkukoppeihin tai kaksin ventovieraan kanssa tyypilliseen mielisairaalan huoneeseen, niin takaan, että saadaan teille kaikille diagnoosi, hän maalaili äskettäin tiedotustilaisuudessa.

- Kaikki me kaipaamme ihmisiä lähellemme. Siksi palveluasunnot ovat hyvä vaihtoehto toipuville. Joku henkilökunnasta on aina lähellä.


Nimityksen mukaista kohtelua

Taipale muistuttaa, että nimitykset ja määrittelyt säätelevät kohteidensa kohtelua. Potilas tai vammainen, skitsofreenikko tai kroonikko, mielisairas tai mielenvikainen. Jokainen nimike johtaa ajatukset hiukan eri suuntaan.

Potilas viittaa sairauteen, hoitoon ja hoitosuhteeseen. Akuuttipotilas äkillisesti sairastuneeseen. Psykiatrinen potilas on Taipaleen mielestä kaunisteleva nimitys mielisairaaloiden, psykiatristen osastojen tai avohoitoyksiköiden potilaille.

Mielisairas taas viittaa psykoosisairautta (esim. skitsofrenia, psykoottinen mielialahäiriö eli mania tai psykoosiasteinen depressio) pitkään tai kohtauksellisesti, toistuvasti sairastavaan.

Rouva Koivisto vihjaisi televisio-ohjelmassa kärsineensä useammasta kuin yhdestä masennuskaudesta. Tämän mukaisesti häneen voisi liittää määrittelyn mielisairas, mitä julkisuudessa ei kuitenkaan ole tehty. Taipale itse käyttää yleisilmauksena kauniimpaa käsitettä mielen sairas.

Mielenterveyskuntoutuja on uudehko nimitys, jolla halutaan herättää positiivisia tuntoja ja toivoa sekä korostaa aktiivisuutta.

YK:n vammaisten oikeuksien julistus vuodelta 1975 koskee kaikkia vammaisia, myös mielenterveysalan vammaisia ja pitkäaikaispotilaita. Julistuksia ja periaatteita ei Taipaleen mukaan ole vielä toteutettu käytännössä.

Vuonna 1997 ilmestyneen tutkimuksen mukaan mielenterveysalan työntekijöistä vain neljännes tunsi potilaidensa etuustilanteen. Muille lait, asetukset ja säädökset, joita heidän tuli työssään soveltaa, olivat epäselviä.

MARGIT HARA
17.9.1999


Ajassa -sivulle