Dekkarihahmojen roolijako rapautumassa: Neuvokkaita naisia seksikoneiden tilalle

Naiset puolestaan kuvataan esimerkiksi Reijo Mäen kirjoissa pelkiksi seksikoneiksi, kun taas miehiä yhdistää homososiaalisuus: miesporukoissa turistessa ja viinaa juodessa kaikki on mukavaa ja auvoista.

Havaste väittää, että tämä perinteinen roolijako kuitenkin murtuu muutamissa uusissa dekkareissa.

- Ilkka Remeksen Karjalan kunnailla -kirjan päähenkilöinä ovat neuvokas nainen ja vanheneva miessankari, joka pohtii isyyttään. Myös Pirkko Arhipan Verta veitsen terällä -kirjassa miehen ja naisen rooli on muuttunut: kirjan miessankari on epävarma ja naiset ovat ottaneet ohjat käsiinsä. Miehetkään eivät ole enää pelkkiä machoja.

Havaste kiitteli myös Leena Lehtolaisen dekkareita, joissa päähenkilö dekkarin konventioista poiketen ei olekaan yksinäinen oman tien kulkija, vaan äiti ja aviovaimo.

Viime viikonvaihteen Kouvolan dekkaripäivien tämänvuotisena teemana oli miehen aggressiivisuus. Tapahtumassa oli tarkoitus etsiä tutkijoiden ja kirjailijoiden voimin kunnianhimoisesti vastausta kysymykseen, miksi mies lyö.

Vastaukseksi tarjottiin kuitenkin vanhaa tuttua väitettä naisten verbaalisesta ylivoimasta miehiin nähden: kun mieheltä loppuvat sanat, hän turvautuu puukkoon tai nyrkkiin.

Vaarallinen poika peräkamarista

Suorimmin dekkaritapahtuman teemasta puhui kirjailija Juha Numminen. Hän on kirjoittanut vuonna 1991 kirjan Pahan tekijä, jonka päähenkilönä on "joka äidin toivevävy", jolla on kuitenkin yksi vika: hän murhaa naisia.

Numminen kertoi pyrkineensä tekemään mahdollisimman tarkan kuvauksen suomalaisesta seksuaalimurhaajasta. Kirjan murhaajan kuvan Numminen hahmotteli asiantuntijalausuntojen perusteella.

Kirjan murhaaja, Eko, on Nummisen mukaan tyypillinen hellän mutta dominoivan äidin alistama peräkamarin poika, ihmistyyppi, josta voi tietynlaisissa olosuhteissa kehittyä kaksijakoinen persoonallisuus: sosiaalisten normien mukainen julkisivu ja tuhoava pimeä puoli.

Ekolle naisen ylivoimaisuus on lamauttavaa. Dominoivan äitisuhteen vuoksi Ekon henkinen olemus on tyhjä, eikä hänellä ole kykyä rakastaa normaalilla tavalla.

- Ekolla on täydellinen äiti, joka on jo yhden aviomiehen kastroinut, kiteyttää Numminen äidin olemuksen ilkeästi. Sen sijaan itsetunnoltaan nujerrettu Eko turvautuu puukkoon saadakseen alistajansa alistetuksi.

- Ihmisen voi raiskata myös sanoilla tai puukoilla. Naisille tyypillisempi vallankäytön väline ovat sanat, miehet käyttävät fyysisempiä menetelmiä.

Numminen esitti haastattelussaan synkän ennustuksen: nykyisen politiikan ja huumeiden käytön lisääntymisen vuoksi Ekon kaltaisia hahmoja on Suomessa viiden vuoden päästä enemmän.

Väkivalta ja viihde

Usein dekkarifanien kokoontuessa aletaan pohtia, ovatko dekkarit yhtä tärkeää kirjallisuutta kuin kanonisoidummat kirjallisuuden lajit, ja miksi dekkareita ylipäätään luetaan. Pastori Hannu Purhonen esitti yhden hyvän syyn:

- Lukija voi dekkaria lukiessaan purkaa omia aggressioitaan samastuessaan dekkareiden väkivaltaisiin toimijoihin.

Tavallisestihan korostetaan näkemystä, jonka mukaan ihmiset omaksuvat vääriä käyttäytymismalleja viihteestä. Voisiko olla mahdollista, että väkivalta tosielämässä voisi jopa lisääntyä, jos aggressiivisia tekoja sisältävän viihteen levittäminen kiellettäisiin?

Jos siis ihmisiltä otettaisiin pois mahdollisuus käsitellä omia aggressioitaan symbolisella tasolla, lisääntyisikö konkreettinen väkivalta tosielämässä?

Paula Havasteen mielestä dekkarit ovat mielenkiintoisia ajantasaisuutensa vuoksi. Muut lajit eivät reagoi yhtä nopeasti yhteiskunnan ilmiöihin. Havaste näki dekkarin marginaalisuudenkin hyvänä asiana:

- Dekkaria eivät sido yhtä tiukat normit kuin muuta kirjallisuutta, siksi dekkareiden kirjoittajat voivat ottaa yllättäviäkin vapauksia.

Onkin totta, että oikeastaan murhaajan henkilöllisyyttä tärkeämpi yllätysmomentti dekkarissa on kirjoittajan motiivi: dekkari voi olla rahan takia kirjoitettu lattapäinen liukuhihnatuote tai maailman muuttamiseksi laadittu poliittinen manifesti.

STT-IA
18.6.1999