Viikon pelidemo: Hidden And Dangerous

Tshekkiläinen Illusion Softworks on kantanut myös kortensa kekoon. Hidden And Dangerous on yhdistetty Delta Force ja Commandos.

Alku näytti lupaavalta, kun näistä peleistä poimii hyvät puolet ja lisää jotakin uutta, voisi hittipeli olla valmis. Pettymys oli kuitenkin suuri.

Demossa on mahdollista pelata yhden maan, Italian, neljästä tehtävästä kaksi. Käytössä on neljä yksikköä kuudesta.

Ensimmäisessä tehtävässä pitäisi viedä oma joukko sillan yli. Sillan kummassakin päässä on vartiotupa ja sillalla partioi vihollisen joukkoja. Jos ammuskelee umpimähkään, niin johan tulee vipinää tuvassa. Kahvitaukoa viettävät vihulaiset ryntäävät katsomaan ammuskelun syytä.

Toisessa tehtävässä pitäisi vapauttaa oman puolen lentäjät vankilasta ja räjäyttää muutama vihollisen tankki.

Jo alkuvalikon turha nippelien naksuttelu alkoi herättää epäilykset. Kaikki valinnat mitä teet, kuitataan ruudulla olevasta kytkimestä. Tapa on aivan turha, sillä klikkaus hiirellä ajaisi saman asian.

Mitä syvemmälle valikoita kahlasi, sen ärsyttävämmäksi ja hankalammaksi peli muuttui. Kun yksiköt on valittu, saadaan, tai joudutaan valitseman niille myös varustus. Varusteita on toistakymmentä aseista ja räjähteistä kiikareihin ja kameraan.

Yksikön varustaminen on erittäin hankalaa. Ensin valitaan tavara, sen jälkeen se kuitataan kytkimellä. Aseisiin saa lisäpatruunoita, jotka taas kuitataan toisella kytkimellä. Vaihtoehtona on myös antaa tietokoneen valita kaikille varustus.

Tämäkään ei suju ilman bugeja, sillä yhdelle yksikölle kone valitse kahdet kiikarit. Valikoita ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa yksinkertaisiksi.

Kun grafiikan asetuksia ei päässyt muuttamaan niille tarkoitetusta valikosta, vaikutti peli keskeneräiseltä. Käsitys vahvistui pelatessa. Ammutut viholliset upposivat kivien, halkopinojen yms. sisään.

Myös omalla miehellä saa sekoitettua pelin. Kun kävelin kalliota kohden, häiskä upposi sen sisään ja ruutu oli pelkkää vaalean sinistä taivasta. Yksiköllä pystyi kyllä ampumaan ja pyörimään ympäri, mutta kallion syleilystä sitä ei saanut pois kirveelläkään.

Toisen kerran sama tapahtui veteen mentäessä, mutta silloin koko peli tilttasi, eikä mikään näppäimen painallus toiminut.

Tuntuu myös oudolta, että yksiköllä pystyy kyllä hyppimään, mutta ei pudottautuman miehen korkuiselta kalliolta. Kommandolta nimittäin lähtee henki samantien.

Kiikarit ovat hyödyttömät, samoin kiväärin kiikaritähtäin. Ne eivät tuo kohdetta yhtään lähemmäksi, vain ruutu muuttuu joko kiikarien tai kiikaritähtäimen malliseksi. Myös aseilla tähtääminen on vaikeaa. Jos vihollinen havaitsee pelaajan, on aseilla vaikea tähdätä ja vastata tulitukseen. Yleensä pelaaja on se, joka häviää taistelun.

Aseiden valitseminen ei ole yhtään sen helpompaa. Aseet valitaan pyörivästä inventaariosta, eikä niille ole pikanäppäimiä. Jos katselee kiikareilla ympäristöä ja vihulainen ampuu kohti, on pelaajasta henki paennut ennen kuin saa edes aseen käteensä.

Hyvinä puolina mainittakoon, että yksiköt voivat kävellä, juosta, hyppiä, kiivetä sekä ryömiä. Myös kartalla tehtävien ketjutus on plussaa. Yksiköitä voidaan laittaa seuraamaan tai suojelemaan toisiaan.

Grafiikka on kaukaa katsottuna hienoa, mutta läheltä kuin Legoland. P233:lla pelattaessa kannattaa valita resoluutiosta pienin vaihtoehto, eli 400X300 ja 16 bittinen. Grafiikka ei kauheasti kärsi näillä asetuksilla, mutta peli nopeutuu huomattavasti. Tämä tosin vaikeuttaa valikoiden tekstien lukua.

Laite vaatimukset ovat aikalailla kohdallaan. Minimi kokoonpanona P233 MMX, 32 Mb RAM, Win 95/98, DirectX 6.

Suosittelen lämpimästi P2 tason konetta, 64 Mb RAM, vähintään nelimegainen 3D-kortti.

Illusionsoftworksin web-sivuilla on runsaasti tietoa itse pelistä. Sivuilta löytyy kuvakaappauksia, tiedot ja kuvat aseista sekä ajoneuvoista, taustaa pelin kehittelystä ja Windowsiin taustakuvia.

Peli on ideana hyvä, mutta toteutus on jäänyt puolitiehen. Ei todellakaan voi suositella peliä ainakaan demon perusteella.

MIKA KULMALA
18.6.1999