Onko EU:lla suuntaa?



Sitra julkisti keskiviikkona Euroopan unionia koskevan tulevaisuuskeskustelun avaukseksi kirjan Suunnaton EU? EU on luonut yhteisen rahan ja sisämarkkinat, kehittää yhteistyötään ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, mutta hakee silti edelleen paikkaansa maailmassa ja olemassaolonsa tarkoitusta.


Toistaiseksi EU on kehittynyt lähinnä reagoiden ulkoisiin ärsykkeisiin, kuten Yhdysvaltain haasteisiin. Jatkuuko näin tulevaisuudessakin, vai onko EU:lla mahdollisuus määritellä oma suuntansa ja roolinsa?

Suomen EU-jäsenyyden harjoitteluaika on ohi. Suomen puheenjohtajuuskauden kynnyksellä on niin Suomessa kuin koko muussa Euroopan unionissa suuri tarve syventyä integraation olemukseen.

Kurkkujen käyryyden sijaan on aika pohtia EU:n identiteettiä, nykytilaa ja pidemmän aikavälin keskeisiä strategisia kysymyksiä.

Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran eräänä tehtävänä on tuottaa tietoa Suomen edessä olevista haasteista ja kehittää toimintamalleja tulevien ratkaisujen pohjaksi.

Sitran alkuvuodesta 1999 käynnistämä hanke on syventynyt Euroopan integraatioprosessin etenemistä koskeviin olennaisiin kysymyksiin. Selvityksen lähtökohtana on ollut Suomen kansallinen EU-strategia.

Nyt julkaistun raportin Suunnaton EU? - kysymyksiä Euroopan Tulevaisuudesta ovat monipuolista EU-asiantuntemusta edustavan taustaryhmän keskustelujen pohjalta kirjoittaneet asiamies Peter Ekholm ja toimitusjohtaja Aarne Nurmio.

Aivoriihessä olivat mukana valtiosihteeri Alec Aalto, EVA:n toimitusjohtaja Jaakko Iloniemi, Ulkopoliittisen instituutin tutkija Pekka Visuri sekä Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen.

Itsetutkiskelun aika muutosten keskellä

Käynnissä olevat ja tulevat muutokset - globaalistumisen hallinta, EMU:n kanssa eläminen ja unionin laajentuminen Itä-Euroopan maihin - ravistelevat unionia. Ne ravistelevat jäsenvaltioita sekä niissä asuvia kansalaisia ja niissä toimivia yrityksiä.

Globaali, alueellinen, valtiollinen ja paikallinen taso sekoittuvat unionissa. Samoin käy taloudessa, politiikassa ja turvallisuudessa. Näiden osaalueiden nivominen yhdeksi yhteiseksi strategiaksi ei riitä. Niinpä Euroopan unionin yhteisen strategian lisäksi tarvitaan myös jäsenvaltioiden omia kansallisia strategioita sekä valtioiden omia kansallisia EU-strategioita.

Suunnaton EU? -kirja ei esittele yksittäisiä tapahtumia tai direktiivejä. Se tutkii integraation kasvualustoja, monikasvoista Euroopan unionia, joka etsii itseään, suuntaansa ja paikkaansa.

Euroopan unionin parlamenttivaalien ennätysalhaisen äänestysprosentin jälkeen syytä itsetutkiskeluun onkin - ei pelkästään EU-parlamentissa, vaan myös unionin kaikissa instituutioissa ja jäsenmaissa.

IA
18.6.1999


POLITIIKKA -SIVULLE