Sukupolvestamme jäljelle jää... Kello!



Tämän ajan arkeologit ovat saaneet tutustua menneiden aikojen ihmeisiin kuten pyramideihin. Mitä oma aikamme jättää tulevaisuuden arkeologien ihmeteltäväksi ja tutkittavaksi? Kellon...


Varmasti 10 000 vuoden kuluttua arkeologit etsivät selitystä epämääräisille mirkotietokoneen osille tai autonrenkaille, mutta mikäli The Long Now -säätiön suunnitelmat toteutuvat, on tulevaisuuden arkeologeilla ihmeteltävään myös parikymmentä metriä korkea kello.

Vuonna 1996 perustetun The Long Now -säätiön ajatuksena on erityisen kello-projektin lisäksi toimia myös erittäin pitkän aikavälin kulttuurisen kehityksen tarkastelijana. Säätiö halua herättää keskustelua hitaammasta ja paremmasta ajattelusta sekä kollektiivisesta tulevaisuudestamme seuraavan 10 000 ajanjaksolla.

Projektina kello

Sen lisäksi, että säätiöllä on kulttuuripoliittisia tavoitteita, on sillä myös eräs konkreettinen päämäärä. Tarkoituksena on pystyttää jonnekin aavikolle jättiläismäinen kello muistoksi jatkuvasti kiihtyvässä kierrossa kulkevasta kulttuuristamme.

Onnistuessaan kellon on tarkoituksena kuvata ihmiskunnan aikaa. Sen pitäisi herättää huomiota ja muotoilla uudestaan ihmisten ajattelua sekä herättää keskustelua mm. ympäristöasioista.

Kellon idea on lähtöisin tietojenkäsittelytieteilijä Daniel Hillisiltä, joka vuonna 1993 ehdotti suuren mekaanisen kellon rakentamista. Kellon on tarkoitus tikittää kerran vuodessa, lyödä kerran vuosisadassa ja kukkua kuin käkikello kerran vuosituhannessa.

Kellon teknologiaa on patentoitu

Hillis, joka on työskennellyt supertietokoneiden kehittämisen parissa, on suunnitellut kellon mekaanisen laitteiston ja siitä on jo valmistunut prototyyppi. Kellon toiminta perustuu erittäin tarkkaan digitaalis-mekaaniseen järjestelmään, joka on säätiön toimesta patentoitu.

Kellon ajan mittaamisen virhe on kokoluokkaa yksi päivä 20 000 vuodessa ja se pystyy korjaamaan itse omia virheitään. Kello saa energiansa ympäröivän luonnon muutoksista kuten lämpötilan vaihteluista.

Kellon prototyyppi on vain kahdeksan jalkaa korkea ja sen rakentamiseen on käytetty monelmetallia, Invar lejeerinkiä, volframikarbidia, metallista lasia ja synteettistä safiiria. Lopullisesta kellosta on tarkoitus tulla 50 - 80 jalkaa eli noin 15 - 25 metriä korkea.

Prototyyppi on ollut esillä World Economic Forumissa Sveitsin Davosissa tammikuussa 1999 ja se on asetettu mittaamaan aikaa tammikuuhun vuonna 12 000.

Kello sijoitetaan aavikolle suojaan

Varsinainen vuosituhantinen kello on tarkoitus esitellä vuonna 2001. Kello on tarkoitus sijoittaa jollekin suurista aavikoista, sillä ne tarjoavat hyvät olosuhteet kellon säilymiselle läpi vuosisatojen ja aukeat näköalat. Mikäli sijoituspaikka ei ole liian kaukana hietikolla, on myös kellon luona vieraileminen helppoa.

Hillisin mukaan jos aikoo rakentaa jotain, joka kestää pitkään, todellinen ongelma ei ole kuluminen, korroosio tai energianlähde, vaan ihmiset. Jos ihmiselle jokin asia on merkityksetön, hän repii sen kappaleiksi. Jos taas asia on hänelle tärkeä, tulee siitä symboli ja se on lopulta tuhottava.

Hillisin mielestä ainoa tapa saada kello kestämään vuosisatoja, on sen rakentaminen jostakin suurista mutta arvottomista materiaaleista, kuten on rakennettu Stonehenge tai pyramidit.

MSNBC:n haastatteleman The Long Now -säätiön puheenjohtajan ja Global Business Networkin johtajan Stewart Brandin mukaan kello on optimistinen ikoni, joka muistuttaa meitä siitä, että olisimme sivilisaatio, joka ottaisi tulevaisuuden selvästi vakavammin kuin seuraavan neljännesvuoden.

Kellon nimen (The Clock of the Long Now) on keksinyt muusikko ja tuottaja Brian Eno, koska kellolla pitää olla nimi. Eno on myös mukana säätiön hallituksessa.

Lähde: The Long Now Foundation

VILLE TENHUNEN
18.6.1999


AJASSA -SIVULLE