Jugoslavian hajoamissodan symboli on lohduton näky

Epäluulo kytee yhä Vukovarin rauniokaupungissa Kroatiassa

- Välillä vihaan, välillä olen vain surullinen, Tonislav Pavkovic sanoo ja osoittaa heinittyneen kadun vastapuolella olevaa hyväkuntoista taloa, jossa asuu serbiperhe.

- Tuohon taloon laitettu katto on otettu minun talostani, hän sanoo.

Tonislav Pavkovicin nelihenkinen perhe asuu tällä hetkellä 38 neliön asunnossa Gradiskassa Länsi-Slavoniassa, joka Itä-Slavonian tavoin kuului Jugoslavian hajoamissodan alkuvuosina kapinalliseen Krajinan serbitasavaltaan. Kroatian armeija valtasi suurimman osan alueista takaisin vuonna 1995.

Pavkovicin kotiseutu Itä-Slavonia jäi YK:n valvontaan, ja se luovutettiin Kroatian hallintaan vasta tammikuussa 1998. YK:n edellyttämä pakolaisten paluumuutto kotiseduilleen on ollut kivuliasta ja jännitys sekä eripura alueen pääväestöryhmien, serbien ja kroaattien välillä on selvästi nähtävää ja kuultavaa.

- Sekä meille että serbeille olisi parempi, että serbit lähtisivät, Pavkovic sanoo korostaen kuitenkin, että kroaattina hän ei kykene olemaan asiassa puolueeton.

Pavkovicin perhe odottaa Kroatian hallituksen lupamaa jälleenrakennusapua, jonka he uskovat saavansa vuoden tai kahden kuluttua.

Balkanin sotaretkien surullinen symboli

Noin 40 000 asukkaan Vukovarista tuli Jugoslavian hajoamissotien surullinen symboli, kun serbit Jugoslavian liittoarmeijan ilmavoimien tukemina aloittivat kaupungin möyhennyksen elokuussa 1991.

Useita kuukausia kestäneen tulituksen aikana kuoli satoja ihmisiä. Vehreään barokkikaupunkiin ei jäänyt ainoatakaan ehjää rakennusta.

Kroaattien, serbien ja kymmenkunnan muun kansallisuuden asuttaman Vukovarin menetys oli Kroatialle karvas tappio ja serbeille suuri voimannäytön symboli.

Nyt lähes kahdeksan vuotta pommitusten jälkeen Vukovar on yhä raunioina. Hallintorakannukset ovat korjaamatta, sadat omakotitalojen rauniot kasvavat heinää ja teollisuuslaitokset seisovat autioina.

Sinne tänne on saatu ulkomaisten avustusten turvin rakennetuksi tai peruskorjatuksi uusia kerrostaloja ja omakotitaloja. Jälleenrakennus on kuitenkin hyvin hidasta johtuen kansainvälisten rahoittajien haluttomuudesta tukea yksinvaltiaasti toimivan presidentti Franjo Tudjmanin hallintoa.

Vukovarin lohduton katukuva selittyy osin myös kaupungin nykyisellä väestörakenteella. Ennen sotaa Vukovarissa oli suurin piirtein saman verran kroaatteja ja serbejä, mutta tällä hetkellä kaupungin 12 000 asukkaasta serbejä on 70 prosenttia.

Tämän vuoksi Kroatian hallitus ei ole innostunut rakentamaan Vukovaria toisin kuin niitä lähikyliä, jotka ovat puhtaasti tai valtaosin kroaattien asuttamia.

"Vukovarilla ei ole tulevaisuutta"

- Miksi Kroatian hallitus antaisi meille mitään, mehän olemme serbejä, tuhahtaa 29-vuotias Boris silmät pyöristyen yrittäen pidätellä raivoaan selittäessään oman perheensä ja serbiyhteisön asemaa Vukovarissa.

- Kenelläkään muulla perheestäni ei ole työtä eivätkä he saa minkäänlaista korvausta. 90 prosenttia ihmisistä on työttöminä, turvavartijana kansainvälisen järjestön palveluksessa työskentelevä Boris sanoo ja kertoo suunnittelevansa muuttoa Norjaan.

- Vukovarilla ei ole minkäänlaista tulevaisuutta. Väkivaltaa on joka päivä, ja se pakottaa serbit lähtemään. Vuoden kuluttua täällä ei ole enää ketään, hän arvelee.

Joukkohaudat ja asunnot kitkana

Etninen jännite alueella kiristyi lähelle räjähdyspistettä toukokuussa, kun Vukovarin lähikylissä ryhdyttiin avaamaan sodan aikaisia joukkohautoja.

Esimerkiksi Berakissa on siitä lähtien ollut käynnissä jatkuva kroaattien mielenosoitus, jossa vaaditaan massamurhiin syyllistyneiden tuomitsemista.

Vukovarin alueen poliisit, joista nykyisin puolet on kroaatteja ja puolet serbejä, joutuvat päivittäin selvittämään rikoksia, joiden syyt ovat etnisiä. Paikallisen poliisin apuna tapausten selvittelyssä toimii noin sata ETYJ:n poliisitarkkailijaa.

- Henki- ja vakavia väkivaltarikoksia on ollut vain muutamia. Yleisin tapaus on serbin saama uhkauskirje, johon on piirretty ruumisarkun kuva ja ortodoksiristi, sanoo ETYJ:n poliisitarkkailijana Vukovarissa toimiva helsinkiläinen Kimmo Hauta-aho.

Serbien ja kroaattien välejä kiristävät myös taistelu asunnoista, joita Kroatian hallitus ei ole kyennyt järjestämään siinä tahdissa kuin paluumuutto edellyttäisi.

Serbit syyttävät, että heidät survotaan joukkomajoituksiin odottelemaan aikojen paranemista. Kroaattien mielestä serbit vievät heiltä vähäisetkin asunnot.

Molempien väestöryhmien elämää varjostavat sodan aikana maahan kylvetyt miinat, jotka tappavat ja vammauttavat ihmisiä riippumatta heidän etnisestä taustastaan.

STT-IA
18.6.1999