Suuri banaanisota

Yhdysvallat uhkaa asettaa maaliskuun alussa EU-tuotteille rangaistustulleja yli puolen miljardin dollarin edestä, koska sen mielestä EU on kieltäytynyt noudattamasta World Trade Organisationin (WTO) vaatimuksia.

WTO määräsi viime vuonna EU:n luopumaan itäisen Karibianmeren alueen banaanituonnin suosimisesta. EU muutti vuoden alussa banaanien tuontisäännöksiä, mutta Yhdysvaltain mielestä ei vielä riittävästi.

Tammikuussa käydyissä Geneven neuvotteluissa WTO ei onnistunut välittämään riidassa. Kumpikaan osapuoli ei ollut halukas kompromissiin. Yhdysvaltain pakotteiden voimaantuloa saatiin lykättyä kuukaudella, ja 2. maaliskuuta pidetään uusi tapaaminen.

Tilanne banaaniriidassa on hankala ja se voi laajeta älyttömäksi kauppasodaksi, joka saattaisi koko WTO:n kyseenalaiseksi. Onneksi viisaat johtajat osaavat synkälläkin hetkellä puhua asioista positiiviseen sävyyn. WTO:n johtajan Renato Ruggieron mukaan tammikuun neuvottelujen tulos oli suuri menestys järjestelmän perustana olevalle oikeusjärjestykselle.

Tie kadotukseen on katettu banaaneilla

Banaanipolitiikka edustaa tyypillistä EU:n maatalouspolitiikkaa, jossa taloudellisten päämäärien sijasta ajetaan poliittisia tavoitteita, tässä tapauksessa entisten siirtomaiden tukipolitiikkaa. Samalla tämä politiikka on ikävästi iskenyt suuriin amerikkalaisiin yhtiöihin kuten Doleen ja Chiquitaan, jotka markkinoivat keskiamerikkalaisia banaaneja.

Karibian pikkuisille saarivaltiolle banaanien myynti on tärkein tulonlähde ja EU on tärkein markkina-alue. Näistä maista onkin EU:lle ollut apua niiden jarruttaessa WTO:n neuvotteluja.

Omatekoinen oikeuden miekka heiluu

EU lähtee siitä, että kauppapakotteita ei saa asettaa ennen kuin WTO on päättänyt, rikkooko EU:n banaanikauppa vapaan kaupan sääntöjä. Tämä päätös voi venyä huhtikuun puoliväliin.

Yhdysvaltain mukaan rangaistustullit kattaisivat banaanien tuontirajoituksista amerikkalaisyhtiöille aiheutuvat tappiot. Eurooppalaisten mielestä amerikkalaisten vaatimat rangaistukset ovat aivan liian suuria ja mielivaltaisia.

Yhdysvaltain pakotteet koskisivat aikamoista liutaa tuotteita pecorino-juustosta kahvinkeittimiin. Britannian kauppaministerin Brian Wilsonin mukaan banaanien ja kashmir-villapaitojen välillä ei ole mitään yhteyttä missään muualla kuin sattumanvaraisen kostolistan tehneiden Yhdysvaltain viranomaisten mielissä.

Banaanien lisäksi kengässä on muitakin kiviä

Yhdysvallat odottaa EU:n myös lisäävän tuontiaan Aasiasta, jotta alue pääsisi taas jaloilleen. Amerikkalaisten mielestä EU ei ole lisännyt teräksen tuontiaan Aasiasta niin on sovittu.

Yhdysvaltain teräksen tuonti Japanista on lisääntynyt hurjasti ja maiden välinen kaupan epätasapaino senkun kasvaa. Amerikkalaisia kiukuttaa, että heidän pääsynsä Japanin markkinoille on edelleen työn ja tuskan takana. Jenin arvon viimeaikainen kohoaminen dollaria vastaan on toki hiukan parantamassa tilannetta, mutta ei riittävästi.

Yhdysvallat vaatii EU:n hallituksia myös paljastamaan lentokonevalmistajille annattujen tukien määrän. Vuoden 1992 Yhdysvaltain ja EU:n välinen sopimus rajoittaa tukien määrän 33 prosenttiin kehityskustannuksista. Tässä kiistassa on taustalla eurooppalaisen Airbusin viimeaikainen menestys amerikkalaiseen Boeingiin verrattuna.

Yhdysvallat ja EU ovat sotajalalla myös uusista kännykkästandardeista, ja salausohjelmistakin oli jokin aika sitten kiistaa. Näiden kaikkien riitojen taustalla näkyy The Economistin mukaan EU:n uusi asenne. EU ei enää halua soittaa kauppapolitiikassa toista viulua Yhdysvaltain rinnalla.

Yhdysvalloissa protektionismin henkeä

Yhdysvaltain kauppatase on pahasti alijäämäinen. Maan hyvä taloudellinen kehitys ja kova kulutuskysyntä ovat paisuttaneet tuontia samalla kun vienti takkuilee huonon maailmantalouden tilanteen takia. Suuri kaupan alijäämä pitää toisaalta dollaria alhaalla, mikä puolestaan pelastaa hiukan tilannetta, mutta ei riittävästi.

Aasian maiden devalvaatiot ovat antaneet maiden viennille reilusti uutta kilpailuetua. Paisuva tuonti Aasiasta on herättänyt Yhdysvaltain terästeollisuuden vaatimaan suojaa kilpailua vastaan ja muut alat seuraavat perässä. Yhdysvaltain vienti vetää maailmantalouden hyytymisen takia heikosti, joten amerikkalaisten viejienkään joukosta ei löydy vapaakaupan intohimoisia puolustajia.

Tilanne ei näytä lohdulliselta, kun ajatellaan, että Yhdysvaltain talouden kasvu todennäköisesti alkaa hidastua tänä vuonna. Presidentinvaalit ovat ensi vuonna, eikä The Economist usko Clintonin hallinnon tai kongressin ryhtyvän erityisen dynaamisesti puolustamaan vapaata kauppaa.

Näistä asemista banaanisota alkaa

Brittanin mukaan koko prosessi johtuu puhtaasti yhdysvaltalaisten sisäpoliittisista motiiveista. Chiquita-yhtiö antaa rahaa amerikkalaisille puolueille, ja yhtiötä lähellä oleva Yhdysvaltain hallitus on luvannut laittaa asian järjestykseen maaliskuun 3. päivään mennessä.

Brittanin mukaan rangaistullit eivät ole mitenkään perusteltuja ja on väärin, että Yhdysvallat ottaisi ne yksipuolisesti käyttöön ennen kuin WTO on antanut päätösen asiassa.

Samassa BBC:n ohjelmassa Yhdysvaltain ulkomaankaupan edustaja Charlene Barshefsky sanoi, että Yhdysvalloilta on kärsivällisyys loppu EU:n kanssa. EU:n pitäisi hänen mukaansa nyt istua neuvottelemaan molemminpuolisesti hyväksyttävästä ratkaisusta.

Yhdysvallat on Barshefskyn mukaan huolissaan Keski-Amerikan banaanintuottajien kohtalosta siinä kuin itäisen Karibianmeren tuottajistakin. "Hondurasin ja Nicaraguan kaltaiset maat ovat myös köyhimpiä maailmassa", hän valitti hurskaasti.

HEIKKI JANTUNEN
19.2.1999