Kiinan kaupungeissa yksityistetään asuntoja

Asuntokaupat ovat osa hallituksen elvytystoimia, joilla pyritään kotimaisen kysynnän vahvistamiseen. Kysyntää on viime vuodesta lähtien tuettu Aasian rahoituskriisin kielteisten vaikutusten lievittämiseksi. Suurten investointien lisäksi kotimarkkinoita on tuettu korkotasoa alentamalla ja rahapolitiikkaa keventämällä.

Aasian kriisi vaikutti ennen muuta Kiinan vientiin, jonka pitkään jatkunut huima kasvu hiipui viime vuonna. Sen lisäksi monta vuotta ylikierroksilla pyörineiden kiinteistönmarkkinoiden sijoituskuplan puhkeaminen vaimensi kasvua.

Kiinalaisten yritysten johto ja ekonomistit ovat varovaisia suhdannearvioissaan. Viennin toivotaan alkavan elpyä loppuvuodesta, mutta jotkut pitävät mahdollisena vientikysynnän voimakkaampaa kasvamista vasta ensi vuonna. Viennin kannalta Kiinalle on keskeistä Aasian, Japanin ja Yhdysvaltain markkinoiden imu.

Tulevaisuus näyttää hyvältä

Suhdannekierron pohja on monien arvioiden mukaan ohittumassa ja tulevaisuuteen suhtaudutaan myönteisin odotuksin. Kiinan viranomaiset ennustavat kokonaistuotannon kasvuvauhdin hidastuvan hieman viime vuodesta, mutta olevan tänäkin vuonna 7 prosenttia. Pekingin jälkeen suurimmissa talouskeskuksissa Shanghaissa, Guangzhoussa ja Shenzhenissä kasvun odotetaan olevan 1-2 prosenttiyksikköä koko maan kasvua nopeampaa.

Pitkän ajan kasvumahdollisuuksia ajatellen Kiinan kiinteistöhintojen kuplan puhkeaminen on todennäköisesti vain hyväksi. Kiinteistösijoituksia ryhdyttiin rajoittamaan jo jokunen vuosi sitten, mutta käynnissä olleiden ja luvan saaneiden hankkeiden valmistuminen pitää vielä jonkin aikaa yllä liikekiinteistöjen ylitarjontaa.

Täsmällisiä tietoja sijoituspääoman varassa rakennettujen liikehankkeiden hinta- ja markkinatilanteesta Kiinassa on vaikea saada. Hongkongin markkinoilla hinnat ovat välittäjien mukaan laskeneet 40-50 prosenttia huipustaan. Kehitys koko Kiinassa lienee samansuuntaista.

Hinnat tasaantumassa

Taloudellisen kasvun veturina toimivat Kiinassa sekä lyhyellä että pitemmällä aikavälillä erittäin suuret investoinnit, markkinoiden nopea kasvu ja väestön entistä suuremman osan siirtyminen markkinatalouden piiriin. Elvytystoimien ansiosta investoinnit saattavat lähivuosina olla jopa aiemmin ennustettua korkeampia.

Kiinan investointiaste on OECD:n julkaiseman tutkimuksen mukaan ollut useita vuosikymmeniä kansainvälistä huipputasoa. Investointien tehokkuus on usein kuitenkin ollut alhainen. Kiinan talouskasvu on pitkälti perustunut nopeaan ekstensiiviseen kasvuun, uusien tuotantoresurssien käyttöönottoon.

Kiinan investoinnit olivat 60- ja 70-luvuilla keskimäärin 35 prosenttia bruttokansantuotteesta ja 80-luvulla 34 prosenttia. Vuosina 1990-1996 investointiaste nousi 39 prosenttiin. Vertailun vuoksi Japanin investointiaste oli 60- ja 70-luvuilla 35 ja 34 prosenttia ja sen jälkeen keskimäärin 30 prosenttia.

Ulkomaiset suorat sijoitukset ovat kasvattaneet investointeja ja tuoneet Kiinaan kaivattua teknistä ja liikkeenjohdollista osaamista. Investointien pääosa on kuitenkin tehty ja rahoitettu sisäisesti.

Talousuudistuksen alkamisen jälkeen kiinalaisten säästöt ovat kasvaneet nopeasti. Pääosa säästövaroista on Kiinan pankeissa. Vuoden 1997 lopussa rahoituslaitoksissa oli Kiinan keskuspankin vuosikirjan mukaan säästöjä yhteensä 8 239 miljardia yuania. Yritysten osuus säästöistä oli 2 865 miljardia yuania ja yksityisten kansalaisten 5 374 miljardia yuania.

Säästöpääomat kasautuvat

Kiinan säästämisaste on ollut viime vuosina korkeampi kuin investointiaste. OECD:n viime syksynä julkaisemassa Kiinan pitkän ajan kasvuanalyysissä säästämisasteeksi vuonna 1995 arvioitiin 40 prosenttia. Säästämisaste nousee tutkimuksen mukaan 45 prosenttiin vuonna 2010 ja laskee 37 prosenttiin vuonna 2025.

"Maailman suurin asuntokauppa"

Asuntojen yksityistäminen keventää voimakkaasti subventoidun tai lähes ilmaisen asumisen valtiolle, kunnille ja yrityksille aiheuttamaa suurta taloudellista taakkaa. Esimerkiksi valtion yrityksissä arvioitiin aiemmin palkkakuluista noin 40 prosenttia johtuneen työntekijöiden asunnoista.

Valtio, kunnat ja yritykset tukevat asuntokauppoja edullisilla hinnoilla, lainoilla ja maksujärjestelyillä. Köyhimmät asukkaat voivat vuokrata asuntonsa. Rakennusmarkkinoiden painopiste on nyt siirtynyt voimakkaasti kasvavalle asuntosektorille.

Vanhojen asuntojen ostajien lisäksi varakkaimmat kaupunkilaiset muuttavat uusiin, korkeatasoisempiin kovan rahan asuntoihin.

Kaupat tehtävä heinäkuuhun mennessä Asuntokauppa käy nyt todella vilkkaasti, koska kaupat on tehtävä heinäkuuhun mennessä. Asuntojen hinnat vaihtelevat iän, kunnon ja sijaintipaikan sekä mahdollisesti omistajan mukaan.

- Käytössä on kolme hintatasoa. Tuetuissa asunnoissa, joita myydään esimerkiksi valtion työntekijöille, hinnat ovat noin 1 200 yuania neliömetriltä. Hinnassa ei ole voittoa. Alhaisella voitolla myytävien asuntojen keskihinta on noin 2 500 yuania neliömetri, kertoi juuri uuden asunnon hankkinut shenzheniläinen.

Tuetulla hinnalla ostettuja asuntoja ei saa myydä vapaasti edelleen. Mikäli asukas haluaa myydä ostamansa asunnon, hänen on maksettava erotus markkinahintaan. Puhtaasti kaupallisilla asuntomarkkinoilla hintataso vaihtelee 4 000- 5 000 yuanista aina 7 000 yuaniin. Vielä kalliimpia asuntoja on tarjolla todella äveriäille.

Asuntojen yksityistämispäätöksellä on kauaskantoisia seurauksia. Lyhyellä tähtäyksellä se kanavoi huomattavat säästöpääomat pankeista asuntojen myyjien kautta takaisin kansantalouden kiertoon. Asuntokaupat kasvattavat näin kotimaista kysyntää ja helpottavat yritysten ja valtion talouden tervehdyttämistä.

Hieman pitemmällä sihdillä kaupunkien tuetun asumisen muuttaminen markkinapohjaiseksi luo Kiinaan suuret ja laajapohjaiset kaupalliset asuntomarkkinat.

STT-IKK
19.2.1999