 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Suomen ja Latinanalaisen Amerikan suhteet: utopiasiirtolaisia, tangoa ja kahvia
Suhde Latinalaiseen Amerikkaan ei voi olla täysin yhdentekevä maalle, jossa juodaan kahvia maailmanennätystahtiin. Ei vaikka etäisyyttä Suomeen riittää toiselta puolelta maapalloa.Torstaina Helsingissä julkistettu Jussi Pakkasvirran ja Jukka Arosen toimittama kirja Kahvi, pahvi ja tango (Gaudeamus) kokoaa yhteen Suomen ja Latinalaisen Amerikan suhteita aina 1700-luvulta saakka. Pakkasvirta myöntää Latinalaisen Amerikan olleen suomalaisille perinteisesti se viides ja kaukaisin maanosa - esimerkiksi Afrikkaan suhteet ovat olleet huomattavasti kiinteämmät. Tutkimustyön myötä tuli kuitenkin esiin mielenkiintoisia ja jopa merkillisiä yhteyksiä kahden etäisen maailmankolkan välillä. Syntyjään porvoolainen kreivi Adlercreutz päätyi 1800-luvun alussa sotimaan vapaustaistelija Simon Bolivarin joukkoihin ja yleni everstiksi. Brasilian keisari Pedro II puolestaan kaiversi nimensä kallioon Karjalassa yksityisellä vierailulla vuonna 1876. Oma lukunsa suhteissa olivat tämän vuosisadan alkupuolella Latinalaiseen Amerikkaan suunnanneet erilaiset suomalaiset siirtolaisryhmät. Monia siivitti haave paremmasta, joka perustui milloin sosialismiin, milloin uskontoon ja kasvissyöntiin. Käytännössä kaikki kokeilut epäonnistuivat, eivätkä suomalaistutkijat eivät anna kovin mairittelevaa arviota siirtolaisten perehtymisestä kohdemaihinsa: kasvissyöjät suuntasivat vankoille lihakarja-alueille, utopiasosialistit taas oikeistodiktatuurien hallitsemiin maihin. Suomen virallisen kehitysyhteistyöpolitiikan kohteeksi Latinalainen Amerikka tuli vasta 1960-luvulla, kauppa oli tosin vilkastunut jo aiemmin. Jussi Pakkasvirta ennustaa suhteiden tiivistyvän jatkossa entisestään, paljolti Suomen EU-jäsenyyden johdosta. Latinokulttuurin merkittävin maihinnousu Suomeen tapahtui jo 1900-luvun alussa argentiinalaisen tangon saapuessa maahan Saksan kautta. Myös muunlaiset kulttuurivaikutteet ovat olleet merkittäviä, vaikka Suomen latinoyhteisön lukumäärä oli vielä pari vuotta sitten selvästi alle 2 000 henkeä - huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa. Kuuba sai Suomessa ensimmäisenä 1960-luvulla oman ystävyysseuran. Sen jälkeen kansalaisjärjestössä on kuljettu Chilen ja Nicaraguan tapahtuminen paljolti leimaaman 1970- ja 80-luvun poliittisen kauden kautta kohti painotusta kehitysyhteistyöhön, kulttuurivaihtoon ja ympäristökysymyksiin.
STT-MH |
AJASSA -SIVULLE