 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Ulkoasiainvaliokunta: Suomen kielen osaaminen paluumuuton ehdoksi
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan mielestä inkerinsuomalaisten maahanmuuttoa koskevaa politiikkaa pitää selkeyttää. Suomen tai ruotsin kielen taito ja maahanmuuttajan suomalainen identiteetti pitää ottaa nykyistä selvemmin huomioon muuttoa nopeuttavina tekijöinä.Valiokunnan puheenjohtaja Markus Aaltonen (SDP) tulkitsee lausunnon merkitsevän sitä, ettei Suomeen tule enää päästää suomen kieltä osaamattomia inkerinsuomalaisia. Muuton perusteena ei voi olla pelkästään halu vaihtaa huonot taloudelliset olot parempiin. Ulkoasiainvaliokunta on antanut lausunnon hallitukselta pyytämästään inkerinsuomalaisten maahanmuuttoa koskevasta selonteosta. Hallituksen varovaisesti ilmaisema ajatus maahanmuuttokriteerien tiukentamisesta saa Aaltosen mukaan valiokunnalta vahvan selkänojan. Jos paluumuuton edellytyksenä ei pidetä suomalaisen identiteetin olemassaoloa tai omaksumista, on maahanmuutto valiokunnan mielestä siirtolaisuutta. Inkerinsuomalaisten tulo Suomeen on kuitenkin tapahtunut erityisjärjestelynä. Se tulee jatkossakin erottaa Suomen yleisestä siirtolaispolitiikasta. Maahanmuuton tulevaisuudesta tarvitaan valiokunnan näkemyksen mukaan selkeitä poliittisia päätöksiä.
130 000 täyttää maahanmuuttoehdotSuomeen on vuosina 1990-1997 muuttanut paluumuuttopäätösten perusteella 20 000 inkerinsuomalaista ja heidän perheenjäsentään. Muuttohalukkuutensa on lisäksi ilmoittanut 17 000 Venäjällä ja Virossa asuvaa henkilöä ilmoittautumalla inkerinsuomalaisten järjestöjen ylläpitämiin jonoihin.Muuttojonon kasvamiseen vaikuttavat erityisesti Venäjän taloudelliset ja sosiaaliset vaikeudet. Nykyisellä vauhdilla jonon häntäpäässä olevat joutuvat varautumaan 10 vuoden odotukseen. Hallituksen selonteossa arvioidaan, että Venäjällä ja Virossa on vielä 130 000 nykyiset maahanmuuttokriteerit täyttävää henkilöä tai ei-suomalaista perheenjäsentä. Kriteereihin kuuluu suomalainen syntyperä, jossa vähimmäisedellytyksenä pidetään kahta kansallisuudeltaan suomalaista isovanhempaa. Inkerinsuomalaisten muutosta ei aluksi ollut mitään säädöksiä. Aaltonen muistuttaa, että laajamittainen liikkeellelähtö keväällä 1990 tapahtui erikoisella tavalla. Se perustui viranomaisten herkkään reagointiin presidentti Mauno Koiviston haastatteluun.
Sopeutuminen ollut odotettua huonompaaValiokunnan lausunnossa rinnastetaan inkerinsuomalaisten paluumuutto saksalaisten paluuseen entisen Neuvostoliiton alueelta ja Itä-Euroopan maista. Saksassa ehdoksi on asetettu selkeästi kielitaito ja kuuluminen saksalaiseen vähemmistöön.Aaltonen muistuttaa, että inkerinsuomalaiset ovat sopeutuneet Suomen yhteiskuntaan odotettua huonommin. Paluumuuttajien huono suomen kielen taito on johtanut siihen, että Helsingin seudulle on muodostunut venäjänkielinen yhdyskunta. Valiokunnan lausunnoissa esitetään, että jonotusjärjestelmän hoitaminen siirretään inkerinsuomalaisten järjestöiltä viranomaisille. Lisäksi tulisi selvittää Suomen valtion mahdollisuudet tukea rahallisesti niitä Venäjällä ja Virossa asuvia inkerinsuomalaisia vanhuksia, joilla ei ole mahdollisuuksia saada palvelutalojen palveluja. Inkerinsuomalaisille nuorille tulisi puolestaan tarjota stipendejä Suomessa opiskelua varten. Helpotettua maahanmuuttoa halutaan soveltaa jatkosodan aikana Suomeen siirrettyihin ja täältä välirauhan jälkeen palautettuihin inkerinsuomalaisiin. Myös Suomen armeijassa palvelleiden ja täällä oloaikana suomalaisiin perheisiin adoptoitujen orpolasten suhteen on valiokunnan mukaan jouduttu eräänlaiseen kunniavelkaan.
STT-IA |
POLITIIKKA -SIVULLE