 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Tutkija: Perheet tarvitsevat vaihtoehtoja
Nuoria äitejä haastatellut tutkija perää todellisia vaihtoehtoja
työn ja kodin välillä kiitäville vanhemmille. Työn ja arjen yhdistäminen perhepolitiikan todellinen haaste.- Jatkuva köydenveto koti- ja päivähoidon välillä ei auta ketään. Sen sijaan tarvitaan toimivia keinoja työajan lyhentämiseen ja kotiavun yleistymiseen, arvioi valtiotieteen lisensiaatti Helena Rimon. Rimonia huolestuttaa se, ettei vanhempien oma ääni nouse esiin perhepoliittisessa keskustelussa.
Lasten vointi etusijallaRimon tutki lisensiaattityössään yli sadan helsinkiläisen äidin arkipäivää ja arvoja. Haastattelut tehtiin jo vuosikymmenen alussa eli laman alkuvaiheessa. Valtaosa haastatelluista oli kotona, sillä kaikilla oli vähintään kaksi pienokaista.Vaikka arki koettiin raskaana, kotihoidontuen antamaan valinnanvapauteen oltiin erittäin tyytyväisiä. Lasten hyvinvointi oli äitien arvostuksissa etusijalla palkkatyöhön ja vapaa-aikaan verrattuna. Työhön menneet äidit kantoivat suurinta huolta lapsille jäävän ajan niukkuudesta. Erityisen tyytyväisinä sen sijaan erottuivat muutamat osa-aika- tai pätkätyötä tehneet äidit.
Milloin varaa hyvään arkeen?Koska kotiäidin ura ei pitkän päälle houkuttele koulutettuja suomalaisnaisia, Rimon korostaa työelämän joustavuuden merkitystä.Osa-aikatyö on meillä poikkeuksellisen vähäistä, mitä on pidetty jopa tasa-arvon voittona. Rimonin aineiston perusteella äidit tuskin riemuitsevat pitkistä työpäivistään. Ainakin haastatelluille äideille parisuhteen henkinen laatu oli tasa-arvon kannalta tärkeämpi kuin työssäkäynti tai edes kotitöiden jako. - Perheen sisäistä tasa-arvoa voitaisiin kuitenkin edistää esimerkiksi jakamalla puolisoiden eläkekertymää myös kotona olevalle tai osa-aikatyötä tekevälle puolisolle, painottaa Rimon. Toisaalta työajan lyhennysmahdollisuudet lisäisivät myös isien osallistumista lasten arkeen. Ennen kaikkea tutkija haluaa virittää keskustelua lapsiperheiden elämänlaadusta. Hän kysyy, milloin hyvinvointiyhteiskunnassa on varaa hyvään arkeen sen sijaan, että työtä tehdään kovimmin ja lainaa lyhennetään kiivaimmin juuri lasten ollessa pieniä.
Kotiapu tarpeenHyvää perhepolitiikkaa olisi Rimonin mielestä myös kotiavun käytön reipas edistäminen. Hän muistuttaa, että tiukentuva työelämä ajaa vanhemmat yhä rankempaan tilanteeseen. Palkattu apu ei olisi heille sen kummempaa ylellisyyttä kuin esimerkiksi vanhuksille. "Piikakeskustelun" välttämiseksi Rimon ehdottaa alan asialliseksi ammattinimikkeeksi esimerkiksi "perheavustajaa".Monet työssäkäyvät perheet voisivat olla valmiita maksamaan jopa lyhyestä päivittäisestä avusta löytääkseen illalla siistin kodin ja valmiin ruuan. Toisaalta kotiäideiltäkin saattaisi liietä rahaa lastenhoitoapuun asiointikäyntien tai harrastusten ajaksi, sillä Rimonin tutkimuksessa kotiäitien yleisimmin kokema vaikeus oli kotiavun vaikea saanti.
STT-MH |
POLITIIKKA -SIVULLE