Käytännön perhepolitiikkaa tehdään vaalien välissä

Vanhempi on vanhempi poliitikkonakin


Vaalien alla kaikki ovat perhepoliitikkoja. Perheellisen äänestäjän on kuitenkin parempi panna merkille ehdokkaansa elämäntilanne, neuvoo eduskunnan Lapsen puolesta -ryhmän puheenjohtaja Riitta Prusti (SDP).

Prusti tietää kokemuksesta, että käytännön eduskuntatyössä perhepolitiikka kiinnostaa eniten pienten lasten äitejä ja isiä.
- Muille poliitikoille perhearvot ovat harvoin käypää valuuttaa - paitsi isoäideille, naurahtaa Prusti.

Prusti itsekin seuraa jo lasten elämää isovanhemman näkökulmasta. Hän miettii ainakin puolitosissaan oman ryhmän perustamista "feministi-isoäideille". Hyväksi esimerkiksi Prusti ottaa opetusministeri Olli-Pekka Heinosen (kok), jonka työssä hänen mielestään tuntuu kahden lapsen isän ote.

Lasten asiat hallitusohjelmaan?

Lapsen puolesta -ryhmän Prusti pani pystyyn runsas vuosi sitten Ruotsista saamansa mallin mukaan. Toimintaan on osallistunut väkeä kaikista puolueista.

Ryhmän ajankohtaisia huolenaiheita ovat lasten psykiatrisen hoidon huono tila sekä sairaiden ja vammaisten lasten tukipalvelujen puutteet. Myös esiopetus ja koululaisten iltapäivähoito olisi saatava kuntoon. Lisäksi maahan tarvittaisiin virallinen lapsiasiamies.

Prusti pitää lasten asioiden ajamista liki mahdottomana, jos niitä ei saada kirjattua hallitusohjelmaan. Häntä arveluttaa se, millaisia luonnoksia politiikan sisäpiireissä jo rustataan.
- Mikä on se puolue, joka sanoo, ettei lähde hallitukseen ilman perhepoliittisten tavoitteiden kirjaamista, Prusti kyselee vaalilupauksiin viitaten.

Tasausrahasto oli voitto

Yksi tai kaksi poliitikkoa ei paljon perhepolitiikkaa tee, mutta yhteen hiileen puhaltamalla eduskunnassakin syntyy jälkeä.

Prustin mielestä loistava esimerkki lasten etua ajavasta politiikasta on uunituore lastensuojelun tasausrahasto, jonka eduskunta hyväksyi vastoin hallituksen budjettiesitystä. Rahasto auttaa tiukimmilla olevia kuntia suoriutumaan esimerkiksi huostaanotettujen kustannuksista.

Poliitikkoja ei ehkä yksin kannata syyttää siitä, ettei pehmoarvoille kovan paikan tullen löydy puoltajia. Kysyntääkin on heikosti; toimittajien on yleensä nähty marssivan haukotellen kuppilaan lapsipoliittisten puheenvuorojen aikana, muistuttavat erinäiset poliitikot.

STT-MH
19.2.1999

POLITIIKKA -SIVULLE