Söderman: EU:n säädökset estävät petosten tutkinnan

Asiakirjojen vaikean saatavuuden lisäksi säädösten rajoitukset voivat Södermanin mukaan jopa velvoittaa todistajan valehtelemaan, jos hänen esimiehensä niin määräävät.

Oikeusasiamiehen ohjesääntöä koskevien säädösten mukaan EU:n toimielinten henkilöstö edustaa hallintoaan, toimii sen ohjeiden mukaisesti ja on salassapitosäännösten alainen.

Asiakirjoja ei puolestaan tarvitse oikeusasiamiehelle luovuttaa jos tiedot ovat julkisuudelta salaisia.

Söderman pitää rajoituksia tarpeettomina ja epäasianmukaisina.
- Koko idea oikeusasiamiehen tutkimuksissa on siinä, että kansalaiset voivat uskoa, että kaikki tarvittavat tiedot ja asiakirjat ovat oikeusasiamiehen saatavilla silloinkin, kun salaisiksi luokiteltuja tietoja ei voida täysin julkistaa.

Söderman perustelee näkemyksiään keskiviikkona julkistetussa EU:n parlamentin vetoomusvaliokunnalle laaditussa oikeusasiamiehen vuosikertomuksessa.

Södermanin mukaan oikeusasiamiestä ei vielä käytännössä ole estetty tutustumasta asiakirjoihin, vaikka rajoitukset ovat synnyttäneet keskustelua ja kiistelyä. Myöskään todistajien kuulemismenettelyä ei toistaiseksi ole käynnistetty.

Hallinnon avoimuus olisi poliisivaltiota halvempaa

Söderman sanoi keskiviikkona raporttiaan esitellessään, että virkamiehiin voisi ehkä soveltaa samantyyppistä järjestelmää kuin Ruotsissa, jossa virkamies voi tietyissä tapauksissa paljastaa tietoja, edellyttäen mm. että ainoa tavoite on estää väärinkäytöksiä.

Söderman korosti, että keskeinen keino väärinkäytösten vähentämisen on kuitenkin hallinnon avoimuus. Se estäisi ongelmia ennakolta, kun jälkikäteen tapahtuvaan tutkintaan ei kuitenkaan saataisi riittävästi rahaa ja resursseja.

Tietojen saanti yhä pääongelma

Söderman vaati hiljattain komissiota pitämään julkista luetteloa asiakirjoistaan. EU:n ministerineuvosto puolestaan on jo noudattanut Södermanin kehotusta laatia kattava lista oikeus- ja poliisiyhteistyön alalla hyväksytyistä päätöksistä. Söderman on arvostellut EU:n ministerineuvostoa myös salailusta, kun se ei suostunut lainaamaan laajentumistyöryhmänsä asialistaa sitä pyytäneelle toimittajalle.

Keväällä Söderman käynnisti tutkimuksen siitä, onko EU:n virkamiehillä säännöstöjä, joissa hyvä hallintotapa määritellään.

EU:n oikeusasiamiehen tehtävänä on valvoa, että EU:n toimielimet noudattavat hyvää hallintotapaa työssään. Hän voi tutkia tapauksia kansalaisten valitusten perusteella tai omasta aloitteestaan mikäli kyse on EU:n hallinnosta.

Komissiolle kansalaiset voivat tehdä valituksen, mikäli jokin jäsenmaa ei heidän mielestään noudata EU:n lainsäädäntöä.

Tapausten määrä lisääntyy vauhdilla

Viime vuonna Södermanin toimisto käsitteli 1 617 tapausta. Näistä uusia, vuonna 1998 tulleita kanteluja oli 1 372. Vuonna 1997 kanteluja tehtiin 1 181 mikä oli sekin 40 prosenttia enemmän kuin vuonna 1996.

Ongelmana on yhä kuitenkin se, että suuri osa kanteluista ei varsinaisesti kuulu oikeusasiamiehen toimivallan piiriin. Kun syksystä 1995 lähtien kanteluja on tehty 3 788, näistä vain 30 prosenttia kuului oikeusasiamiehen toimivaltaan.

Suomalaiset käyttävät valitusoikeuttaan

Yli 1600:sta kantelusta 1 237 tuli yksityisiltä kansalaisilta, ja ne koskivat enimmäkseen komission menettelytapoja. Yleisimpiä aiheita ovat ongelmat tiedon saamisessa ja syrjintä.

Muutoksia näyttää tapahtuneen kuitenkin myös EU:n hallintokulttuurissa. Viime vuonna käsitellyistä kanteluista 185 käsittely päättyi perusteltuun päätökseen. Hallinnollista epäkohtaa ei tullut esiin 52 prosentissa tapauksista.

45 prosentissa tapauksista toimielin sopi asian, siitä syntyi sovintoratkaisu tai se päättyi kriittiseen huomautukseen. Vuosina 1997 ja 1996 vastaavat luvut olivat 40 ja 35 prosenttia.

STT-MH
19.2.1999