Kansliapäällikkö Kalela: Ulkopolitiikkaa johdetaan jo nyt yhteistoiminnassa

Kalelan mukaan päätöksenteon rakenne on viime vuosina siinä määrin vakiintunut, että sitä noudatetaan jatkossakin presidentin henkilöstä riippumatta.

Kalela huomautti torstaina ulko- ja turvallisuuspoliittista päätöksentekojärjestelmää käsitelleessä seminaarissa, että jo presidentti Mauno Koivisto alkoi omana toimikautenaan etsiä yhteistoiminnan muotoja. Silloin ei edes valtiosäännön uudistamista koskeva keskustelu ollut kunnolla alkanut.

Selkeä rakenne on vakiintunut viiden vuoden aikana eli presidentti Martti Ahtisaaren toimikautena. Enää ei voi kuvitella, että presidentti tekisi ulkopolitiikkaa koskevia päätöksiä puhelinsoitolla tai edes ilman esittelyä.

Kalelan mukaan säännönmukaisia päätöksentekotilanteita on kolme. Presidentti tapaa viikottain ulkoministerin, jolloin käsittelyssä on aina ministerin esittelemä paksu asiakirjanippu.

Lähes viikottain kokoontuu myös hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta. Kun siellä käsitellään esimerkiksi Kosovon tilannetta, on esillä ulkoministerin esittelemä muistio.

Presidentti johtaa valiokunnassa puhetta. Kalelan mukaan koskaan ei ole ajateltukaan, että päätöksiä tehtäisiin äänestämällä. Presidentti ei lähde runttaamaan mitään ratkaisua, jos sen takana ei ole hyvin selkeä enemmistö.

Kolmas päätöksentekofoorumi on presidentin esittely, jossa käsitellään ulkopolitiikkaan liittyvistä kysymyksistä mm. valtiosopimuksia, valtuuskuntien asettamisia ja nimityksiä.

Sen sijaan lepäämässä olevan uuden perustuslain EU-päätöksentekoa koskeva kohta tarjoaa mahdollisuuksia muutoksille. Se riippuu paljolti siitä, miten tulkitaan ulkopolitiikan johtamista koskevaa kohtaa ja mainintaa siitä, että valtioneuvosto päättää EU-asioihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä.

Uusi perustuslaki ratkaisee EU-kiistan

Myös uuden perustuslain perusteluissa pidetään selvänä sitä, että valtioneuvosto päättää Suomen edustuksesta Eurooppa-neuvoston kokouksissa. Perustuslakivaliokunta pitää lisäksi johdonmukaisena sitä, että Suomen edustaja on pääministeri.

Presidentti Ahtisaari ei ole ottanut julkisesti kantaa uudistukseen. Hän on vedonnut asian käsittelyn keskeneräisyyteen eduskunnassa. Kalela ei halunnut ennakoida Ahtisaaren kannanoton ajankohtaa tai sisältöä. Kalelan mukaan presidentillä on tässä suhteessa käytettävissään nykyisen valtiosäännön tarjoamat mahdollisuudet.

Ulkoministeriön oikeudellisen osaston järjestämässä seminaarissa esiintyneistä perustuslakivaliokunnan jäsenistä Esko Helle (vasl) uskoi, ettei uusi perustuslaki anna mitään mahdollisuuksia vuoden 1994 kaltaisen edustautumissopimuksen tekemiseen.

Johannes Koskinen (SDP) arvioi puolestaan presidentin ja valtioneuvoston voivan sopia siitä, kenet hallitus nimeää edustajaksi. Hän piti silti selvänä, että ensisijaisesti pääministeri käyttää Suomen puhevaltaa myös EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisessa päätöksenteossa.

Ulkopolitiikka oli ministerivetoista

Presidentti Kyösti Kallion aikana tehtiin presidentin asemasta päätöksenteossa jopa väitöskirja, jossa ei lainkaan mainittu ulkopolitiikkaa.

Presidentin vallan parlamentarisoimista vahvasti harrastanut Helle löysi symbolisen merkityksen pykälien numeroinnista. Presidentin ulkopoliittinen määräysvalta on kirjattu nykyisen hallitusmuodon 33. pykälään. Uuden perustuslain 33. pykälä kertoo, että presidentti julistaa valtiopäivät avatuksi.

Oikeuskansleri Paavo Nikula näki perustuslakiuudistuksen korostavan myös ulkoministerin asemaa. Ministeri "kuittaa" kaikki ulkopoliittisesti merkittävät kannanotot, koska niistä ilmoittaminen muille valtioille ja kansainvälisille järjestöille kuuluu hänen toimialaansa.

Presidentti voisi jatkossakin pitää yllä esimerkiksi suoria yhteyksiä ulkoministeriön virkamiehiin. Heille tulisi kuitenkin eräänlainen raportointivelvollisuus ulkoministerille, jonka tiedonsaanti on turvattava.

Presidentti tekee päätöksensä uuden perustuslain mukaan esittelystä. Esittelevällä ulkoministerillä on siten oltava mielipide siitä, mikä presidentin kannan tulisi olla.

STT-MH
19.2.1999