Asuntopoliittinen selvitys asettaa aravatuotannon ykköseksi

Selvityksen mukaan markkinat hoitavat omistusasumistuotannon selvästi paremmin kuin vuokra-asumisen, ja siksi vapaarahoitteiseen tuotantoon ei esitetä uutta valtion tukea.

Toimivien asuntomarkkinoiden edellytyksenä on, että tonttimaata on tarjolla erilaisille rakennuttajille. Selvityksessä patistetaan etenkin kasvukeskuskuntia tehostamaan maa- ja kaavoituspolitiikkaansa.

Ylijohtaja Martti Lujasen johdolla tehty asuntopoliittinen selvitys luovutettiin keskiviikkona asuntoasioista vastaavalle ministeri Sinikka Mönkäreelle (SDP).

Ns. ATU-projektiin eli asuntopoliittisten tukien kestävään kehittämiseen osallistui asuntopolitiikan ja talouspolitiikan asiantuntijoita ympäristö- ja valtiovarainministeriöstä sekä Valtion asuntorahastosta ja Valtion taloudellisesta tutkimuslaitoksesta.

"Ylivoimainen aravajärjestelmä"

Lujanen arvioi tiedotustilaisuudessa, että aravajärjestelmä on sekä asuntopolitiikan että valtion talouden kannalta täysin ylivoimainen. Uusiin aravalainoihin ei nykyisellä korkotasolla sisälly valtion tukea, ja siitä huolimatta vuokrat ovat kohtuullisia, hän sanoi.

Lujasen mielestä enää ei voida puhua valtion tukemasta tuotannosta, sillä rahat tulevat markkinoilta, eivät budjetista. Aravalaina ja myös korkotuki rahoitetaan talousarvion ulkopuolisesta Valtion asuntorahastosta, joka kerää varoja lainoja arvopaperistamalla.

Aravalainoitettujen vuokra-asuntojen tuotanto synnyttää lisäksi erityisesti laskusuhdanteessa huomattavat verotulot, mikä vaikuttaa ns. EMU-alijäämään vähentävästi. Julkisen talouden alijäämän rajoittaminen on osa euroalueen perustamiseen liittyvää vakaus- ja kasvusopimusta.

Korkotukeen muutoksia

Vuokra-asuntojen korkotukijärjestelmä on selvityksen mukaan aravalainoitusta selvästi tehottomampi.

- Järjestelmän saaminen kilpailukykyiseksi edellyttäisi sitä, että nykykorkotasolla korkotukea ei makseta lainkaan. Jos korkotaso nousee, korkotuki on perusteltu, Lujanen sanoi.

Omistusasuntojen tuotantoon ei esitetä uutta valtion tuen muotoa. Vapaarahoitteinen tuotanto toimii markkinoiden kautta kohtalaisen hyvin, perusteli Lujanen.

Omistusasumista tuetaan asuntolainojen korkojen verovähennysoikeudella. Lujasen johdolla toiminut ryhmä ei ota selvää kantaa siihen, miten vähennysoikeutta pitäisi kehittää tulevaisuudessa.

Työryhmä tyytyy toteamaan selvityksessä, että tämä verotuki on koettu yleensä vaikeimmin perusteltavaksi, koska se painottuu keski- ja hyvätuloisille, pyrkii valumaan hintoihin ja voimistamaan asuntomarkkinoiden suhdannevaihteluja. Toisaalta verotuki kannustaa työntekoon, säästämiseen ja omaisuudesta huolehtimiseen.

Selvityksessä ei esitetä muutoksia asumistukeen, joka luokitellaan ns. kysyntätueksi. Myös korkojen verovähennysoikeus on kysyntätukea.

Miksi Nokia ei rakenna vuokra-asuntoja?

Selvityksessä korostetaan, että asuntomarkkinoilla on oltava riittävästi asumisvaihtoehtoja. Markkinoilla tarvitaan sekä erilaisia omistus- ja vuokra-asuntoja että näiden välillä olevia asuntomuotoja.

Työryhmä ei kuitenkaan ota kantaa kysyttyjen asumisoikeusasuntojen tulevaisuuteen. Lujanen myönsi, että työryhmässä oli asiasta "tiettyä erimielisyyttä". Eri tukimuotojen vertailussa tämä asumismuoto menestyi hyvin.

Mönkäre huomautti, että seuraavalla asuntoasioista vastaavalla ministerillä on kova työ saada asumisoikeusasuntojen rakentamista kasvatettua.

Vapaarahoitteinen vuokra-asuntotuotantoa on jonkin verran aloitettu viime aikoina, mutta sen arvioidaan vastaavan vain osaan vuokra-asuntokysynnästä korkean vuokratason vuoksi.

Selvityksen mukaan toimivat asuntomarkkinat eivät voi kuitenkaan rakentua vain aravavuokra-asunnoista koostuvan vuokrasektorin varaan.

Mönkäre esittikin tiedotustilaisuudessa kysymyksen siitä, miksi Nokian kaltaiset suuret työnantajat eivät ole ryhtyneet rakentamaan omia vuokra-asuntojaan paikkakunnille, joissa on pulaa vuokra-asunnoista.

STT-MH
19.3.1999