Kovan linjan vasemmistolaiset ministerit saavat maan talouden kärsimään jo pelkällä nimityksellään

Punainen Paroni putosi


Saksan vasemmistolainen valtionvarainministeri Oskar Lafontaine riiteli liittokansleri Gerhard Schröderin lisäksi Saksan talouselämän, Euroopan keskuspankin ja EU-kumppanien kanssa. Aika monelta pääsi helpotuksen huokaus, kun Punainen-Oskar otti ja lähti.

Saksan puna-vihreän hallituksen taival on ollut tuskainen siitä lähtien, kun se nousi valtaan viime vuoden lokakuussa. Osa kömpelyyksistä menee toki kokemattomuuden piikkiin, mutta osa on johtunut liittokansleri Gerhard Schröderin ja valtionvarainministerin Oskar Lafontainen valtataistelusta. Valtataistelu päättyi yllättäen Punaisen-Oskarin eroon.

Lafontaine itse selvitti antamassa lausunnossa eronsa syyksi huonon tiimityöskentelyn hallituksessa, mutta kiisti että politiikan suunnasta olisi ollut mitään kiistaa. Hän vetosi myös haluunsa viettää yksityiselämää perheensä kanssa pitkän 33-vuotisen puolueuran jälkeen.

Tosiasiassa Lafontainen kompastuskiveksi muodostui suunnitelma yritysverotuksen rajusta kiristämisestä. Schröder teki Lafontainelle selväksi, että hallitus ei voi enää jatkaa teollisuuden suututtamista. Hallituksen kahtiajako ei myöskään enää voinut jatkua.

Schröder nimitti Hans Eichelin uudeksi valtionvarainministeriksi perjantaina. Lafontaine toivotti uudelle ministerille menestystä yhteistyössään Schröderin kanssa.

Yritysten kyykyttäminen on vasemmistolaista politiikkaa

Saksassa on perinteisesti harjoitettu vakavahenkistä konsensuspolitiikkaa yritysten, hallituksen ja ammattiliittojen välillä. Siksi Lafontainen vihamielisyys yrityksiä kohtaan järkytti syvästi elinkeinoelämää. Maaliskuun alussa neljä suurta yritystä uhkasi siirtää osan toiminnastaan pois Saksasta, jos hallitus ei peru suunnitelmiaan uudistaa yritysverotusta huhtikuun alussa. Tälläiset uhkaukset ovat Saksassa aivan ennenkuulumattomia.

Lafontainen suunnitelman mukaan yritysten alin veroaste olisi laskenut 40 prosenttiin nykyisestä 45 prosentista. Yrityksille tämä olisi kuitenkin tullut kalliiksi, koska samalla olisi poistettu lukuisia verohelpotuksia ja verotuksen porsaanreikiä.The Economistin mukaan Saksassa tosiasiallisesti kootut yritysverot ovat suhteellisesti alhaisimpia EU-alueella.

Eniten uudistukset olisivat vahingoittaneet vakuutusalaa ja energiateollisuutta. Energiateollisuuden mukaan uudistus olisi maksanut neljän vuoden aikana 25 miljardia D-markkaa. Saksan suurin vakuutusyhtiö Allianz arvioi, että muutos maksaisi neljässä vuodessa vakuutusyhtiölle 14 miljardia D-markkaa. Hallitus tosin ilmoitti vakuutusyhtiöille, että sen tarkoituksena ei ole kerätä enempää kuin 8,75 miljardia D-markkaa.

Yritysten mitta oli kuitenkin täyttynyt. Energiayhtiö RWE uhkasi keskeyttää 4,5 miljardin D-markan hiilivoimalan rakennusprojektin maan luoteisosassa. Tämä olisi tiennyt 14 000 uuden työpaikan menetystä. Vakuutusyhtiö Allianz puolestaan ilmoitti harkitsevansa kansainvälisen liiketoimintansa yksiköiden siirtämistä pois Saksasta.

Viime viikolla energiayhtiöt marssivat ulos neuvotteluista, joissa on tarkoitus sopia hallituksen kanssa ydinvoimasta luopumisesta. Kiistan aihe oli verouudistuksen energiayhtiöille aiheuttama lisäkustannus.

Lafontainen lähdettyä verouudistus ilmeisesti toteutetaan kohtuullisemmassa muodossa. Talousministeri Werner Müller on jo maininnut, että hän odottaa uuden verouudistuksen alentavan veroasteen 35 prosenttiin ehdotetun 40 prosentin sijasta.

Mätien hedelmien poimintaa

Saksan taloudella ei mene hyvin. Suurin syy on viennin huono kehitys Japanin ja Aasian maiden talousongelmien takia. Viime vuoden viimeisellä neljänneksellä bruttokansantuote laski 1,8 prosenttia ja teollisuustuotanto 7,8 prosenttia. Vuositasolla tämä tiesi viime vuoden BKT:n kasvuluvuksi 2,6 prosenttia ja teollisuutuotannolle 0,3 prosentin laskua.

Tammikuussa työttömyys oli 10,6 prosenttia, vuosi sitten luku oli prosenttiyksikön suurempi, mutta työttömiä on edelleen liikaa. Tammikuussa kuluttajahintojen nousu vuositasolla oli vain 0,2 prosenttia, ja tuottajahinnat putosivat vuositasolla 4,1 prosenttia. The Economist esittää tälle vuodelle ennusteeksi vain 1,6 prosentin talouskasvua.

Saksan suurin ammattiliitto IG Metall kuitenkin keräsi kuukausi sitten itselleen makoisat hedelmät vasemmiston vaalivoitosta. Liitto sai 4 prosentin palkankorotukset.

Vasemmistolaista talousajattelua

Vasemmistolaisen talouspolitiikan perusajatuksena on talouskasvun aikaansaaminen julkista kulutusta lisäämällä. Samalla valtion ja sen vasemmistolaisten hallitsijoiden valta yhteiskunnassa kasvaa, ja vasemmiston visionäärit voivat toteuttaa sosialistisen onnelansa.

Vapaassa markkinataloudessa tämä on kuitenkin vaikeaa, koska markkinoiden vastareaktiot pilaavat upeat suunnitelmat. Siksi perinteisen vasemmistolaisen politiikan tavoitteena on säätelytalous. Lafontaine halusi esimerkiksi puuttua Euroopan keskuspankin korkopolitiikkaan sekä määrätä eurolle, dollarille ja jenille kiinteät vaihteluvälit.

Kunnon sosialistin tavoin Lafontaine asettui ammattiliittojen puolelle näiden vaatiessa suuria palkankorotuksia ja viittasi kintaalla yritysten ruikutukseen kannattavuuden, työllisyyden ja talouskasvun heikkemisestä. Lafontainen talousresepti oli kirjaimellisesti yksinkertainen: alennetaan korkoja ja lisätään kysyntää julkistaloutta paisuttamalla.

Työttömyyttä Lafontaine ja hänen neuvonantajansa eivät pitäneet edes osaksi rakenteellisena ongelmana tai yritysten korkeista kustannuksista johtuvana. Heikko kysyntä oli hänen mielestään syypää kaikkeen. Muista EU:n sisämarkkinoiden kilpailun hän olisi ratkaissut yhtenäistämällä EU-maiden budjetti-, vero- ja sosiaalipolitiikan.

Keskuspankille keppiä

Lafontaine ei sosialistiseen komentotaloustyyliin malttanut tyytyä odottamaan korkojen laskua. Hän vaati toistuvasti keskuspankkia ottamaan työllisyystilanteen korkokriteeriksi. Keskuspankki ei tietenkään laskenut korkoa, sillä kiihkeän vasemmistopolitiikon vaatimuksiin taipuminen olisi vahingoittanut pankin uskottavuutta vakavasti.

Nyt Lafontainen kadottua keskuspankin odotetaan laskevan korkoa lähitulevaisuudessa. Saksan lisäksi myös Ranskassa ja Italiassa kasvu on hidastunut ja inflaatio lähes olematon. Nämä kolme maata edustavat kolmea neljäsosaa koko euroalueen taloudesta.

Saksan valtionvaraiministeriön ja Euroopan keskuspankin välinen riita on osaltaan painanut alas euroa. Tärkein tekijä on kuitenkin ollut Yhdysvaltain talouden euroaluetta selvästi vahvempi kasvu. Euron kurssi on tasaisesti laskenut vuoden alusta 10 prosenttia dollaria vastaan.

Viennin kannalta on hyvä, että euro on heikentynyt, mutta keskuspankki saattaa pelätä euron heikkenevän liikaa, jos korkoa lasketaan. The Financial Timesin lainaamien asiantuntijoiden mukaan uskottava talouskasvua lisäävä koronlasku voisi kuitenkin nostaa euron kurssia. Näin kävi dollarille viime vuonna Yhdysvaltain koronlaskun jälkeen.

Kaikkien maiden valuuttakurssit lukittautukaa!

Lafontaine halusi lukita valuuttakurssit tietyille vaihteluväleille. Se johtaisi kuitenkin tempoilevaan korkopolitiikkaan ja tekisi hintavakauden säilyttämisen vaikeaksi. Lisäksi Lafontainen vaatima työttömyyden ja talouskasvun huomiointi korkoa määrättäessä jäisi tekemättä.

Kun EU:n talouksilla menee huonosti, seurauksena on euron kurssin lasku. Jos Keskuspankin pitäisi puolustaa jotain tiettyä kurssia, sen olisi pakko nostaa korkoja. Korkeat korot puolestaan hyydyttäisivät taloutta entisestään. Jos euron kurssi laskee jostain Euroopasta riippumattomasta syystä, esimerkiksi Yhdysvaltain vahvan talouskasvun takia, olisi korkojen muuttaminen sen takia älytöntä.

Lafontainen kiinteät kurssit voisi toteuttaa valuuttaliikkeitä rajoittamalla, mutta silloin pitäisi rajoittaa myös pääomamarkkinoita ja ulkomaankauppaa. Eristäytyminen maailmanmarkkinoista tuskin edistäisi Euroopan talouskasvua ja vähentäisi työttömyyttä.

Kaikkien maiden yritysverot yhtykää

Lafontaine väitti työllisyyden turvaamisen olevan hänen tärkein tavoitteensa, mutta hänen vasemmistopolitiikansa tulokset olisivat olleet aivan päinvastaisia. Saksassa on korkea, lähes 11 prosentin työttömyys, ja yritysten pakeneminen ulkomaille kiristyvän verotuksen takia olisi ollut kova paikka.

Lafontainella oli kuitenkin tähänkin ongelmaan mainio totalitaarinen ratkaisu: kaikkien EU-maiden yritysverojen pitää korottaa samalla tasolle. Tämä ehdotus sai britit näkemään punaista.

Yhtenäinen verotus edellyttäisi myös talouspolitiikan ja julkisen kulutuksen yhtenäistämistä, mikä olisi älytöntä, koska EU-maat poikkeavat toisistaan monessa suhteessa suuresti. Siinä mielessä Lafontaine kuitenkin oli oikeassa, että jonkinlainen talouspolitiikan yhteensovittaminen on yhteismarkkinoiden toimivuuden ja tehokkuuden kannalta välttämätöntä.

Kapitalistisikojen ja oikeistolaisten riemua

Kun tieto Lafontainen erosta tuli julki, Frankfrutin osakemarkkinoilla Xetra DAX -indeksi pomppasi 5 prosenttia ylöspäin. Energia- ja vakuutusyhtiöiden osakkeet nousivat melkein 10 prosenttia. Valuuttamarkkinoilla euron arvo kohosi dollaria vastaan ja saavutti tason, jolla se viimeksi oli ollut helmikuun 25. päivänä. Tosin jo seuraavana päivänä riemu oli haihtunut ja euro laski.

Mitä vasemmistolaisempi hallitus, sen vähemmän siihen luotetaan markkinoilla. Tästä seuraa, että kovan linjan vasemmistolaiset ministerit saavat maan talouden kärsimään jo pelkällä nimityksellään. Vastaavasti heidän eronsa hallituksesta turvaa maan talouskasvun ja työllisyyden.

Saksan työnanatajayhdistyksen puheenjohtaja Dieter Hundt sanoi liike-elämän tervehtivän kysyntäpuolen politiikkaan yksipuolisesti keskittyneen ministerin eroa. Hundtin mukaan veropolitiikassa on nyt mahdollisuus uuteen alkuun. Saksan teollisuusyhdistyksen puheenjohtaja Hans-Olaf Henkel toivoi, että hallituksen yritysystävällinen siipi ja sen kyky tehdä uudistuksia vahvistuisivat.

Kristillisdemokraattien johtajan Wolfgang Schäublen mukaan Lafontainen ero on todiste Schröderin hallituksen epäonnistumisesta. Vapaiden Demokraattien johtajan Wolfgang Gerhardtin mukaan Lafontainen yksipuolisesti kysyntään perustuva politiikka epäonnistui, koska se paisutti julkistaloutta, ei luonut työpaikkoja ja vahingoitti Saksaa liiketoiminnalle sopivana paikkana.

Hallituksen uusi aloitus

Schröderin tehtäväksi jää nyt todistaa, että hänellä tosiaan on näkemys vasemmistolaisesta keskitien linjasta, jota hän vaaleissa mainosti. Lafontainen lähdettyä ei hallituksessa ole enää ketään poliittisesti vakavasti otettavaa yritysten kyykytyslinjan jatkajaa. Schröder on ilmoittanut haluavansa työskennellä konsensuksessa teollisuuden ja väestön enemmistön kanssa.

Kaikki hallituksen harmit eivät ole olleet Lafontainen syytä. Hallituksen päätös lopettaa vastoin sopimuksia ydinjätteiden jälleenkäsittely ulkomailla ja sitä seurannut kiista Ranskan, Britannian ja Saksan ydinvoimateollisuuden kanssa on hämmästyttävä esimerkki omituisesta politiikasta, jossa Vihreillä hallituskumppaneilla oli näppinsä pelissä.

Keskusta-oikeistolaisen Die Weltin mielestä Schröderin pitäisi käyttää tilaisuutta hyväkseen ja lopettaa hallitusyhteistyö Vihreiden kanssa. Lafontaine oli hallituksessa Vihreiden läheisin kumppani. Schröder kiirehti kuitenkin heti Lafontainen eron jälkeen ilmoittamaan, että hallitusyhteistyö jatkuu muuttumattomana.

Uusi valtionvarainministeri Hans Eichel aloittaa 4. huhtikuuta. Tämä vastikään vaalitappion kärsinyt Hessenin osavaltion poistuva pääministeri on maltillinen vasemmistolainen ja Schröderin hyvä liittolainen. Eichelin taloudellista mielipiteistä ei tiedetä paljon, mutta hän tulee todennäköisesti vetämään hallituksessa yritysmyönteisempää linjaa ja kohuttuun verouudistukseen odotetaan lievennyksiä.

Kun Schröder itse ottaa lisäksi Lafontainen paikan Sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtajana, on liittokansleri vahvistanut asemansa kertaheitolla.

Nouseeko Punainen Paroni vielä siivilleen?

Oskar Lafontaine on vasta 55-vuotias, ja hänellä on paljon kannatusta ja tukijoita Saksassa. Hän hyvinkin vielä ilmestyy takaisin poliittiselle näyttämölle, mutta tuskin enää näin vaikutusvaltaiseen asemaan kuin missä hän oli.

Lafontaine on palannut ennenkin. Vuoden 1990 vaalikampanja meni häneltä penkin alle. Hullu nainen iski häntä puukolla niskaan ja vaalikampanjassaan hän erehtyi arvostelemaan Saksojen yhdistymistä. SPD kärsi vaaleissa suurtappion, ja Lafontaine lähti tauolle.

Hän kuitenkin palasi takaisin vuonna 1995. Mannheimin puoluekokouksessa hänen kiihkeän puheensa innosti kokouksen valitsemaan hänet puolueen puheenjohtajaksi. Hän on ollut hyvin vahva puoluejohtaja, mutta viime vuonna joutui jäämään kakkosmieheksi Schröderin pyrkiessä liittokansleriksi.

Hän kuitenkin teki suuren työn vaalien eteen, ja vaalivoitto laskettiinkin hänen ansiokseen. Hallitusta muodostettaessa hänen vahva asemansa korostui ja hän kaappasi itselleen hallituksen tärkeimmän ministerinviran. Viime vuoden lopulla Saksassa kyseltiin yleisesti, kuka hallitusta johtaa, liittokansleri vai valtionvarainministeri.

BBC:n kommentaattori arvioi Lafontainen olevan pitkänlinjan strategian ja politiikan pohdiskelija, kun taas Schröder on käytännöllinen poliittinen taktikko. Terävämmin voisi Verkkouutisten tapaan todeta, että Lafontaine ei osaa taktikoida pätkääkään eikä Schröderillä ole mitään uskottavaa poliittista strategiaa.

Yhdessä Vihreiden populistien kanssa nämä kaksi sosialismin sankaria muodostivat todellisen vasemmiston iskurijoukon.

HEIKKI JANTUNEN
19.3.1999

ULKOMAAT -SIVULLE