 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Mitä - eikö Saksa enää maksa?
EU:n maatalousuudistuksesta on meillä keskusteltu lähinnä oman maataloutemme saamien etuuksien kannalta, mutta koko Euroopan näkökulmasta kysymys on paljon laajempi.Sopimus EU:n maatalousuudistuksesta saatiin Brysselissä viimein aikaan, vaikka menojen leikkaukset eivät olleetkaan niin suuria kuin mistä hallitusten päämiehet aikaisemmin tässä kuussa sopivat. Lähestyvä Berliinin huippukokous kuitenkin pakotti neuvottelijat löytämään jokinlaisen ratkaisun maatalousongelmaan. Maatalousuudistus on osa EU:n koko budjetin uudistamista, ja siinä on olennaisena kysymyksenä Saksan halu päästä pois maksajan paikalta. EU:n rahoitus on välttämätöntä saada selväksi ennen ensi vuosituhannen alkua, sillä muuten EU:n laajentumisestä itään ei tule koskaan mitään.
Maatalous hotkaisee puoletEU:n yhteinen maatalouspolitiikka imee vuosittain EU:n budjetista puolet eli 81 miljardia euroa. Britannia, Italia, Ruotsi ja Tanska olisivat halunneet Brysselin kokouksessa enemmänkin uudistuksia, mutta hyvä kun tämänkin sopimus saatiin aikaiseksi pienellä enemmistöllä. Portugalille tämäkin sopimus oli liikaa.Uudistuksen kannattajien mielipidettä kuvaa mainiosti Britannian kansallisen maanviljelijöiden liiton puheenjohtaja Ben Gillin lausunto BBC:lle. Hänen mielestään viimeinkin saatiin aikaan sopimus, jonka ansiosta voidaan siirtyä markkinakeskeisempään suuntaan. Uudistukset koskevat viljakasveja, lihaa ja maitotuotteita. Hintoja lasketaan ja viljelijöille tarjotaan lisää suoraa tukea. Uudistukset toteutetaan kahdessa vaiheessa vuosina 2000 ja 2001. Euroopan komissio ehdotti uudistuksen tekemistä kertarysäyksellä, mutta niin ripeän toiminnan ajatteleminen aiheutti liikaa verenpainetta neuvottelijoille. Vaikka maatalouskomissaarin Franz Fischlerin mukaan kyseessä on radikaalein maatalousuudistus sitten 60-luvun alun, niin sopimuksesta jäi kuitenkin pois kaksi tärkeää kohtaa. Ensinnäkin Saksa on ehdottanut, että jokainen maa maksaisi itse osan omien maanviljelijöidensä tukiaisista. Toiseksi maanviljelijöiden saamia suoria tukia olisi pitänyt saada asteittain vähennettyä joka vuosi. Saksalaisilla on herkullista makkaraa ja kelpo oluttaEU-budjetin uudistusohjelmalla Agenda 2000:lla yritetään saada jotakin tolkkua ja oikeudenmukaisuutta EU:n menoihin ja rahoitukseen. Neuvotteluja on käyty jo yli 18 kuukautta, ja tänä vuonna asia pitäisi viimein saada päätökseen.Saksa on vakaasti sitä mieltä, että se antaa suhteessa liikaa rahaa EU:lle, mikä onkin totta. Vuosittaiset Saksan nettomaksut kohoavat 11 miljardiin euroon, mikä on lähes yli viisi kertaa enemään kuin millään muulla maalla. Liittokansleri Kohl teki aikoinaan sopimuksen Saksan maksuosuuksista. Sopimus oli Saksalle epäedullinen, mutta silloin maa oli yhdistymässä ja oli tärkeää saada varsinkin ranskalaiset vakuuttumaan Saksan sitoutumisesta yhteiseen europpalaiseen kehitykseen. Saksa haluaa nyt muuttaa EU:n rahankäyttöä ja varsinkin sen kohteita. Saksa on ehdottanut, että EU-budjetti jäädytettäisiin nykytasolle. Saksa ei hyödy kovinkaan paljon EU:n valtavasta maatalousbudjetista, joten saksalaisten mielestä jokainen maa saisi itse maksaa osan tukirahoista omille maanviljelijöilleen. Silloin rahoja ei tarvitsisi pyörittää Brysselin kautta. Ranska ei ole edes halunnut neuvotella muutoksista tukien maksamiseen. Saksalaisilla on myös hienoja autoja, jotka kulkevat Autobahnilla lujaaLisäksi Saksa haluaa laskea maanviljelijöiden takuuhintoja ja korvata ne kompensaatiomaksuilla. Mutta maatalouden ohella EU:ssa on toinenkin rahareikä eli ns. koheesiorahasto, jolla tuetaan EU:n köyhiä maita. Näitä ovat erityisesti Espanja, Portugali, Kreikka ja Irlanti.Saksalaiset ovat sitä mieltä, että rakennetukia jaetaan sellaisillekin, jotka eivät niitä enää tarvitse. Köyhille jäsenmaille tarkoitettuihin rakennetukiin on siis puututtava. Rakennetukia nauttivat Espanja ja Portugali luonnollisesti vastustavat jyrkästi kaikkia leikkauksia. Britannian saama vuosittainen maksualennus budjettikuluista ärsyttää Saksan ohella myös Ranskaa. Margaret Thatcher hankki maalleen tämän 2 miljardin punnan etuuden vuonna 1984, eikä Tony Blair vaikuta innokaalta tästä edusta luopumaan. Saksalaiset haluavat myös muutoksia budjetin laskentatapoihin. Pelkästään tämä voisi tuoda Saksalle The Economistin mukaan jopa yhden miljardin D-markan vuotuisen vähennyksen EU-maksuihin. Näistä asioista on saatava mielekkäät sopimukset aikaan, muuten EU ei voi laajentua itään. EU:n itälaajentuminen kuuluu Saksan pitkän tähtäimen taloudellisiin ja poliittisiin etuihin, joten maalle on tärkeää saada budjettiuudistus sovittua.
HEIKKI JANTUNEN |
TALOUS -SIVULLE