 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vaalitaisto on jo totta netissä, mutta ehdokkaiden sivut eivät häikäise
Internet saattaa aktivoida poliittisesti. Vaalikoneilla ovat leikkineet sellaisetkin, jotka eivät käy vaalitilaisuuksissa eivätkä välttämättä seuraa päivän politiikkaa tiedotusvälineistä.Ylen vaalisivuilla on käynyt yli 12 000 surffailijaa päivässä. Jo viikkoa ennen vaaleja ylittyi 100 000 kävijän merkkipaalu. Houkuttimena on vaalikone, jolla voi leikkiä, mutta myös valita ehdokkaansa. Ylen vaalikone ei ole ainoa. Puolueiden omien koneiden - esimerkiksi kokoomuksen - lisäksi ehdokkaan voi valita vaikka tämän maanpuolustusinnon mukaan. Vaalit netissä eivät ole vielä mahdolliset, mutta verkossa voi käydä vaalitaistoa, ken osaa. Keinot ja tyyli ovat tyystin erilaiset kuin tupailloissa tai vaalituvilla.
Teledemokratian ovellaNäitä vaaleja kuvataan jo Internet-vaaleiksi, vaikkei poliittinen tiedotus olekaan vielä löytänyt täysin tietoverkkojen mahdollisuuksia. Silti nimenomaan poliitikot luovat äänestäjille kuvaa, että elämme tietoyhteiskunnassa.Ehdokkaiden kotisivuja rasittavat toisaalta julistuksenomaisuus ja vanhojen puheiden kokoelmat. Keveyttä on haettu pikkuhuumorilla. Todelliset oivallukset ja ahaa-elämykset puuttuvat vielä. Teledemokratian nimissä näissä vaaleissa käydään varsin epätasaista vaalitaistelua Internetissä. Osa ehdokkaista käyttää uutta välinettä tuoreesti ja kekseliäästi, osa tylsän perinteisesti, osa uinuu kuin nukkuva puolue. RKP:n Eva Biaudet on päivittänyt sivujaan viimeksi viime vuonna. Tapahtumakalenteri kertoo, että hänet voi tavata joulukuussa. Vihreiden Pekka Haavisto on virkeämpi. Hänen kanssaan voi lähteä sunnuntaikävelylle ihan oikeasti tai hypätä virtuaaliseen vaalijunaan. Ravintolavaunussa on tarjolla turkulainen munaprotti: "Ota muni, maito ja eine ver nisujauhoi. Sekota ne ja pan paistinpannu hellall kuumentuma, ni sull on pia munaprotti." Kokoomuksen Ben Zyskowicz kutsuu elokuviin ja kuuntelemaan radiomainoksiaan. Säämies Juha Föhriä voi venyttää hiirellä oudon näköiseksi. Otsaluuta pöhöttämällä luodaan politiikoille ominaista arvotyhjiötä, päälakea paksuntamalla kaikupohjaa ontoille puheille. Vihreiden Harriet Lonka edustaa kokeilevaa arkea. Hän esittelee vaalisivuillaan koeputkihedelmöitetyn ekovauvansa ja mainostaa ruskovillavaippoja. SDP:n Erkki Tuomiojan sivut ovat aika lailla ehdokkaan itsensä näköiset. Tuomiojan viikon kirjavinkki on vihreiden Osmo Soininvaaran Täystyöllisyyteen ilman köyhyyttä. Tuomiojan mukaan teos on suositeltava myös ja nimenomaan vaalien jälkeisen hallitusneuvottelujen aikoihin luettavaksi.
Kuinka laiska on laiska?Amerikkalaiset ovat selvittäneet, ettei interaktiivisuus saa edellyttää liikaa energiaa eikä henkistä ponnistelua. Sitä on voitava harrastaa kaukosäätimen tapaisella laitteella oluttötterö toisessa kädessä.Yksi napin painallus saisi riittää juuri soivan musiikkivideon ostoon, käynnissä olevan talk shown mielipidekyselyyn tai puolueiden kannatusmittaukseen. Tämä on tulevaisuutta. Ovatko television laiskistamat sohvaperunat siis laiskempia kuin nettikansa? Kysymys askarruttaa niitä, jotka suunnittelevat uuden teknologia luomia vaikutusmahdollisuuksia. Kuinka helpoksi napin painallus on käytännössä suunniteltava, että laiskimmatkin interaktivoituvat? Voisi kuvitella, että tieto kiinnostaa vaaleissa ehdokkaina olevia. Internetin käyttö on jo vähentänyt television katselua aktiivisimmilla surffailijoilla yli 40 prosenttia. Nettiguru Petteri Järvisen tutkimuksen mukaan nettikansa monimuotoistuu hyvää vauhtia. Keski-ikä nousee ja naisten osuus kasvaa kaiken aikaa.
Vaalikoneita löytyy puolueiden omien vaalisivujen lisäksi mm. osoitteista:
MARGIT HARA |
POLITIIKKA -SIVULLE