Lipponen: Berliinin kokous voi valita komissiolle väliaikaisen puheenjohtajan

Lipposen mukaan on toivottavaa, että EU-maat voivat hyvin pian valita myös uuden komission puheenjohtajan seuraavalle viisivuotiskaudelle.

Valinnat saattavat edellyttää ylimääräistä EU-maiden huippukokousta heti pääsiäisen jälkeen, jos Berliinissä ei saada niitä tehdyksi. Päätökset jatkotoimista tehdään Lipposen mukaan Berliinin kokouksessa, joka alkaa keskiviikkona.

Lipponen ei ottanut kantaa kysymykseen, kuka komissaareista voisi nousta tilapäiseksi puheenjohtajaksi, mutta arvioi, että tehtävä on lähinnä varapuheenjohtajille tai muuten kokeneille jäsenille sopiva.

Komission varapuheenjohtajia ovat brittilänen kauppakomissaari Sir Leon Brittan ja Latinalaisen Amerikan suhteista vastaava espanjalainen Manuel Marin.

Erkki Liikasesta Lipponen toisti, että tämä nauttii Suomen hallituksen täyttä luottamusta.

Prodi, Kok tai Solana kelpaavat

Tilapäinenkin komission puheenjohtaja on ennen nimittämistään hyväksyttävä EU:n parlamentissa. Se voisi tapahtua parlamentin viimeisellä istuntoviikolla, toukokuun alussa.

Sama koskee tietenkin myös viisivuotiselle kaudelle valittavaa puheenjohtajaa, mutta hänen nimityksensä tulee parlamentin käsittelyyn vasta kesäkuun vaalien jälkeen.

Lipposen mukaan Suomella ei ole tiettyä suosikkiehdokasta seuraavalle viisivuotiskaudelle; mutta keskusteluissa vilkkaimmin esiintyneet nimet, Italian ex-pääministeri Romano Prodi, Hollannin pääministeri Wim Kok sekä NATO:n pääsihteeri, espanjalainen Javier Solana, ovat kaikki päteviä henkilöitä, Lipponen totesi.

Lipponen huomautti, että nimityskysymykset kuuluvat paitsi hallitukselle, myös tasavallan presidentille.

Hän painotti, että kriisi ei saa johtaa EU:n komission aseman heikentymiseen. Varsinkin Suomen kaltaisen pienen maan kannalta vahva komissio on tärkeä vastapaino suurten jäsenmaiden pyrkimyksille toimia EU-rakenteiden ohi, ja sanella muille ratkaisuja.

Komissiokriisi edistää Agenda-sopua?

Hänen mukaansa mahdollisuudet sopuun Berliinissä ovat hyvät.
- Kriisistä voi olla jopa hyötyä siinä mielessä, että se saa mielet keskittymään paremmin, Lipponen arveli.

Puheenjohtajamaa Saksan liittokansleri Gerhard Schröder jatkaa vielä neuvottelukierroksiaan EU-maiden pääkaupungeissa, eikä ole vielä viestittänyt jäsenmaille ehdotuksista lopullisesta pakettiratkaisusta - ne saadaan Lipposen mukaan kokouksen aattona.

Suomen kannalta on keskeistä, että maatalouden puolella saavutettu neuvottelutulos pitää, että rakennerahastoista saadaan tyydyttävä tulos ja että Suomen nettomaksaja-asema ei käänny kovin alijäämäiseksi, Lipponen luetteli.

Keskusteluissa on yhä ollut esillä ajatus, että maatalouden menoja leikattaisiin pienentämällä suoria tukia asteittain, eli soveltamalla ns degressiivisyysmallia.

Maatalousministerien neuvottelema paketti nimittäin ylitti sille asetetut budjettirajat vajaat seitsemän miljardia euroa seitsemän vuoden kaudella, ja eräät maat haluaisivat vielä puristaa menoja alas.

Lipponen toisti Suomen entisen kannan; degressiivisyysmallia ei saa soveltaa Suomen maatalouteen.

Rahoitus vaikeinta

Rakennerahastojen puolella Suomi pyrkii saamaan nykyiset tavoite 6-alueet tavoite 1:n piiriin. Suomi haluaa myös, että korkea työttömyys nostetaan perusteeksi tukia jaettaessa. Myös rajat ylittävää yhteistyötä edistävä Interreg-ohjelma on saatava riittävän suureksi, Lipponen lisäsi.

Suurin kiista käydään kuitenkin unionin rahoituksesta, Lipponen ennusti. Hän painotti, että kaikkien maiden on oltava valmiita kompromisseihin, myös Suomen.

Yksi kysymys, jossa Suomi voi taipua, mikäli paketti muuten vaikuttaa tyydyttävältä, on unionin rahoitus.

Esillä on ajatus, että nykyisestä arvonlisäveropohjaisesta rahoituksesta siirryttäisiin järjestelmään, jossa jäsenmaiden bruttokansantulo suoraan olisi maksun perusteena.

Vielä ei tiedetä miten tämä malli pantaisiin toimeen, millä aikataululla ja kuinka laajasti, joten tarkkaa vaikutusta Suomen rahoitusasemaan ei tiedetä; selvä on kuitenkin, että Suomen jäsenmaksu kasvaisi.

Lipposen mukaan Suomi on suhtautunut malliin varauksellisesti, mutta on silti valmis harkitsemaan sitä, mikäli se on edellytys kokonaispaketin syntymiselle.

BKTL-pohjaisen maksun etuna on toisaalta, että se tasaisi monien suurten maiden keskenään epätasaisia maksuosuuksia. Italia, jolle malli tulisi kohtalaisen kalliiksi, on ilmoittanut hyväksyvänsä sen.

Suuret nettomaksajat ovat toivoneet myös kattoa nettomaksuille; Suomi pelkää tällaisten mallien johtavan siihen, että nettomaksajien saamat alennukset lankeavat Suomen ja muiden keskikaartilaisten maksettaviksi.

STT-IA
19.3.1999