EU:n puolustusulottuvuus merkitsee kriisinhallintaa
EU-maat ovat yksimielisiä siitä, että unioni tarvitsee yhteisen ulkopolitiikkansa osaksi myös sotilaallisia keinoja. Puheenjohtajamaa Suomi sovittelee parhaillaan yhteistä linjausta, jotta päätöksiä asiasta voidaan tehdä Helsingin EU-huippukokouksessa.Käsitteitä hämmentää se, että EU-maissa ymmärretään eri asioita, kun puhutaan puolustusulottuvuudesta ja sen kehittämisestä. Suomessa käsite "puolustus" liittyy alueelliseen puolustukseen.
NATO-maille puolustus on useammin oman alueen ulkopuolista toimintaa, josta kriisinhallintatehtävät ovat keskeinen osa.
EU:n yhteistä alueellista puolustusta ei kuitenkaan olla kehittämässä, NATO-maat turvaavat liittonsa edelleen ja liiton ulkopuoliset omiin puolustuksiinsa.
Nyt pannaan toimeen Suomen ja Ruotsin yhteistä ehdotusta EU:n itsenäisen kriisinhallintakyvyn kehittämisestä, painotti kontra-amiraali Juhani Kaskeala keskiviikkona Helsingissä.
- Keskustelussa puhutaan usein käsitteestä eurooppalainen turvallisuus ja puolustus. Maallikko vetää heti johtopäätöksen, että jaha, nyt puhutaan EU:n yhteisestä puolustuksesta - mutta ei yksikään unionin jäsenmaa aja EU:n kollektiivista puolustusta. Se on NATO:n bisnes, Kaskeala sanoi.
Yhdysvaltain tuki saatava
Ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkö Pertti Torstila huomautti, että Suomen ehdotuksen on sovitettava yhteen ei ainoastaan 15 erilaisen EU-maan kannat - mutta sen on saatava myös mahdollisimman vahva tuki ja ymmärtämys Atlantin toisella puolella, eli Yhdysvalloilta ja Kanadalta.
Kolmas luonnos kriisinhallinnan sotilaallisesta puolesta otetaan käsittelyyn EU-maiden poliittisessa komiteassa 26. marraskuuta.
Ulkoministerit käsittelevät asiaa itsenäisyyspäivänä pidettävässä kokouksessa ja lopullinen hyväksyntä annetaan Helsingissä 10.-11. joulukuuta.
Toista puolta, eli siviilikrisiinhallintaa koskeva raportti on loppusilausta vaille valmis, Torstila kertoi.
Helsingissä on määrä sopia yhteinen määrällinen tavoite siitä, mitä joukkoja EU voisi operaatioihin ottaa mukaan. Keskustelussa on puhuttu kaikesta 20 000:n ja 100 000:n välillä, mutta 50 000 on usein mainittu ehdotus.
Jokainen jäsenmaa päättää itse, mitä tarjoaa tämän saavuttamiseksi, Kaskeala painotti.
Toisin kuin useimmilla muilla EU-mailla, Suomella on hyvät valmiudet osallistua rauhanturva- ja kriisinhallintatehtäviin. Suomella on jo nyt kolme pataljoonaa rauhanturvatehtävissä; väkilukuun suhteutettuna Suomen osuus 50 000 sotilaan joukosta olisi noin yksi pataljoona eli 750 sotilasta.
Kosovon operaatioon Suomi sai joukot liikkeelle 60 päivässä. Tavoite on 30 päivän varoaika, Kaskealan mukaan tähänkin päästään.
Joukkojen ilmoittaminen ei vaadi uusia joukkoja tai pysyvän euroarmeijan perustamista. Suomen kolme pataljoonaa on ilmoitettu myös YK:n ja Pohjoismaiden valmiusjoukkorekistereihin, Länsi-Euroopan unioni WEU:n käytettävissä oleviin joukkoihin ja NATO:n rauhankumppanuusohjelman toimintaan, Kaskeala lisäsi.
Puolustus seuraa askeleen jäljessä
Professori Esko Antola näki EU:n puolustuspoliittisen keskustelun osana integraation kehitystä. Juuret ovat kauempana historiassa kuin viimeksi Kosovon kriisin aiheuttamassa kohussa Euroopan kyvyttömyydestä.
- Puolustuspolitiikka nousi vääjäämättömästi EU:n esityslistalle sitä mukaa kun ulkopolitiikan yhteistyö kehittyi, Antola sanoi.
Yhteistyö puolustuspolitiikan alalla on aina kulkenut askeleen tai pari ulkopolitiikan yhteistyötä jäljessä, Antola arvioi.
Eroa on asteittain kurottu umpeen - EU:ssa on havaittu, että se tarvitsee ulkopolitiikkansa arsenaaliin muutakin välineitä kuin julkilausumia ja taloudellisia sanktioita tai palkkioita.
Perusvalinta tehtiin jo 1990-luvun alussa, Antola huomautti, jolloin Ranskan hellimä ajatus Euroopan yhteisestä puolustuksesta kaatui atlantistien vastustukseen. Liittoutuneiden EU-maiden puolustuksen perustana säilyi NATO, ja kumppanuus Yhdysvaltain kanssa.
Näkemykseen puolustuksesta vaikuttaa Euroopassa tietysti myös maantiede. Irlanti on Suomen tavoin liittoutumaton maa, mutta siellä alueellista maanpuolustusta ei pidetä kovin tärkeänä - armeija on olemassa, jotta Irlanti voisi osallistua kansainvälisiin solidaarisuustehtäviin esimerkiksi YK:n johdolla.
STT-IA
19.11.1999
