Muut lehdet torstaina 18.11.1999

Kansan Uutiset pohtii pankkitukiselonteosta käytyä eduskuntakeskustelua

Vuosikymmenen alun pankkikriisin loppusaldo ei ole selvillä vieläkään eikä koskaan selväksi tulekaan. Hallituksen eilen eduskunnalle antama - jo kolmas ja viimeinen - pankkitukiselontekokaan ei kerro lopullista totuutta tästä jokaista suomalaista koskettaneesta asiasta. Saldo riippuu laskentatavasta.

Selonteon eduskunnalle esitellyt toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes arvioi, että pankkikriisin lopullisesti menetetyt kustannukset ovat noin 35 miljardia, mutta silloin otetaan korkokustannukset huomioon vain vuoden 1992 pääomalainan osalta. Itse selonteossa päädytään 48 miljardiin markkaan.

Ei ole lopulta suurtakaan väliä, kumpi luku on lähempänä oikeaa. Kummatkin luvut ovat sitä paitsi yhtä lailla vääriä. Oikea luku löytyisi vain, jos voitaisiin ottaa huomioon myös pankkituella saavutetut hyödyt. Niitä ei kuitenkaan pystytä mittaamaan, kuten Siimes totesi.

Selonteko ja Siimeksen esittelypuheenvuoro ansaitsevat tunnustuksen siitä, että niissä vältettiin melko tarkasti turhaa jälkiviisastelua, moralisointia ja katteetonta politiikan tekemistä.

Hallitusta olisi voinut houkutella kaiken syyn vierittäminen pahimman kriisin aikaisen hallituksen, Esko Ahon porvarihallituksen, niskaan, mutta siihen ei hallitus sortunut. Se jätti tämän "puutteen" korjaamisen viisaasti kansanedustajien puheenvuorojen tehtäväksi.

Hallituksen tiukka asiallisuus oli perusteltu senkin vuoksi, ettei peruslinjauksia pankkikriisin akuuteimmassa vaiheessa tehnyt suinkaan Ahon hallitus, vaan eduskunta.

Eduskunta päätti mm. yksimielisesti turvata kaikki talletukset ja estää yhtäkään pankkia menemästä konkurssiin. Näistä linjauksista seurasi mm. pankeille lainoina ja avustuksina annettu tuki, joka nosti lopulta pankkikriisin hinnan kauhistuttaviin korkeuksiin.

Olisiko sittenkin tullut edullisemmaksi, jos pankkeja olisi annettu mennä nurin? Myös Lipposen toinen hallitus on syvästi vakuuttunut, että tämä vaihtoehto olisi johtanut kansantaloudelliseen katastrofiin.

Maksujärjestelmien toimimattomuus ja ulkomaisten luottohanojen sulkeutuminen olisivat Siimeksen mukaan ajaneet talouden hyvin nopeasti jopa täydelliseen kaaokseen. Vasta pahimman kriisin mentyä jo ohi olemme saaneet tietää, kuinka lähellä tällainen kansallinen konkurssitila oli vuonna 1992.

Hallitus vapauttaa Ahon hallituksen vastuusta ehkä turhankin innokkaasti. Laman syvyys, pankkien saamisten riskipitoisuus ja siitä johtunut rahoitusjärjestelmän hauraus yllättivät selonteon mukaan kaikki. Se ei pidä aivan paikkaansa; oli myös niitä, jotka jo hyvissä ajoin 80-luvun loppuvuosina varoittivat, mitä holtittomasta luotonannon kasvattamisesta ja yli varojen elämisestä seuraisi.

Suomi on toipunut vuosikymmenen alun pankkikriisistä ja lamasta voimakkaaseen taloudelliseen nousuun. Tämä ei ilmeisesti olisi ollut mahdollista ilman pankki- ja rahoitusjärjestelmän pelastamiseen käytettyjä kymmeniä miljardeja. Tästä iloitseminen taitaa vain olla vaikeaa mm. niille, joiden sosiaalisia etuuksia leikattiin, jotta valtiolla oli varaa pelastaa pankit, toteaa Kansan Uutiset.

Aamulehti: Meritan Pertti Voutilaisen haukkuminen yhdisti pankkitukipuhujat

Mitähän uutta keskusteltavaa kansanedustajat olisivat keksineet järjestyksessä kolmannesta pankkitukiselonteosta ilman Meritan toimitusjohtajan Pertti Voutilaisen haukkumista? Voutilaisen onneton lausahdus pankkien kannattamattomista asiakkaista yhdisti keskiviikkona puhujat puoluekannasta ja hallitus-oppositioasemasta piittaamatta.

Voutilainen puolustautui jo etukäteen viikonvaihteen Iltalehdessä sanomalla että ''sitä ei tule täältä päin katsottuna joka päivä ajatelleeksi, että meiltä vaaditaan yhä sitä velanmaksua''.

Juuri sitä pankeilta ja pankinjohtajilta vaadittiin eduskunnassakin - tai ainakin nöyryyttä pankkituen kustantaneiden veronmaksajien edessä.

Keskustan Mari Kiviniemi muotoili asian kuuluisaa ajatusta mukaillen: ''Kun tämän vuosikymmenen alussa kysyttiin, mitä yhteiskunta voi tehdä pankkien ja pankkiasiakkaiden hyväksi, niin nyt on kysyttävä, mitä pankit voivat tehdä yhteiskunnan ja kansalaisten hyväksi''.

Edustajien yhteinen vastaus oli: ne eivät ainakaan saa jakaa asiakkaitaan hyviin ja huonoihin eikä yhteiskunta halua maksaa pankeille ns. kannattamattomien asiakkaiden puolesta.

Kokoomuksen Kari Kantalainen epäili pankkisektorilla menevän niin lujaa, että veronmaksajien 55 miljardin tuesta ei olla muistavinaan enää yhtään mitään. Sdp:n Jukka Gustafsson vaati puolestaan kaikille suomalaisille, myös eläkeläisille ja työttömille oikeutta pankin peruspalveluihin, vaikka lahkeissa tulisi hiekkaa pankkien marmorilattioille.

Pankkikriisi on ollut ja mennyt, vaikka sen jättämiä haavoja nuollaan vielä pitkään. Monet näkevät ilmassa merkkejä 80-luvun hurjan menon uusiutumisesta ja epäilevät uuden pankkikriisin seuraavan sitä luonnonlain tavoin.

Vai onko menneestä opittu? Selonteon esitellyt ministeri Suvi-Anne Siimes ei pitänyt yhtä laajaa, kaikkien pankkien kannattavuuden kerralla romahduttavaa kehitystä normaalioloissa mahdollisena.

Tärkein este uuden kriisin syntymiselle on yhteinen valuutta. Valuuttajärjestelmään liittyvät riskit vähenivät ja talouspolitiikat yhdenmukaistuivat euroalueen myötä. Myös pankkien ja niiden asiakkaiden laman sietokyky on paljon terveemmällä pohjalla kuin kymmenen vuotta sitten: talojen alla on nyt hiekan sijasta kovaa kalliota, kirjoittaa Aamulehti.

Kymen Sanomat kauhistelee puheita uusista Hornet-hankinnoista

TV1:n uutisissa tiistai-iltana kerrottiin, että ilmavoimien johto haluaisi lisää kaksipaikkaisia harjoitus-Horneteja koulutuksen tehostamiseksi. Äänessä oli ilmavoimien esikuntapäällikkö, prikaatinkenraali Pekka Tuunanen, joka arvioi tarpeeksi seitsemän konetta.

Myöhemmin samana iltana puolustusministeriön kansliapäällikkö, kenraaliluutnantti Pertti Nykänen oli täsmentänyt STT:lle, että Suomella ei ole minkäänlaisia suunnitelmia hankkia lisää Hornet-hävittäjiä. Nykänen kyllä myönsi koulutuksen tehostamisen ja harjoituskoneiden tarpeen, mutta kiisti suunnitelmat, koska tilausvaltuuksia ei ole.

Voitaneenko kansliapäällikön sanat ottaa todesta. Hänkin muotoili, että tietysti seitsemän kaksipaikkaista konetta hankittaisiin, jos se olisi mahdollista.

Niin tai näin, veronmaksajat ehtivät kenties jo säikähtää, sillä he ovat tottuneet siihen, että kun ilmavoimien kenraalit avaavat suunsa, puhe on aina miljardikaupoista tai -menoista.

Ilmavoimat kysyköön peilin edessä, miksi harjoitus-Horneteja on liian vähän. Jos olisi oltu kaukaa viisaita, kuten kansliapäällikkö Nykänen asian ilmaisi, olisi alunperin pitänyt tilata seitsemän kaksipaikkaisen koneen sijasta neljätoista kaksipaikkaista.

Tilauksia tehtäessä ei osattu varautua siihen, että Finnair vetää ilmavoimien lentäjiä puoleensa lentäjäpulaksi ja muiksi ongelmiksi asti. Lasku heidän lähdöstään ja muista virheratkaisuista kasvaa kuitenkin liian suureksi, jos ilmavoimat ei keksi esittää hätäänsä muuta kuin lisää konetilauksia.

Hornet-hankintoihin on tähän mennessä myönnetty 13,5 miljardia markkaa, mutta dollarin korkean kurssin takia laskun loppusumma nousee ainakin 17-18 miljardiin markkaan. Tämän summan kasvattaminen vielä seitsemän harjoituskoneen hinnalla olisi kohtuutonta.

Jos kaksipaikkaisten harjoitus-Hornetien hankinta osoittautuu väistämättömäksi, ilmavoimien johdon on hakeuduttava Hornet-kierrätyskeskusten asiakkaaksi ja vaihdettava yksipaikkaisia kaksipaikkaisiin, irvistelee Kymen Sanomat.

Hämeen Sanomat ei odota edistystä Tshetshenian kysymyksessä ETYJ:n huippukokouksessa

Turkin pääkaupungissa Istanbulissa alkaa tänään Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin tärkeä huippukokous. Kaupunkiin kokoontuu kahden päivän ajaksi yli viidenkymmenen maan johtajat. Heidän tehtävänsä on pyrkiä edistämään Euroopan turvallisuutta, demokratian kehittymistä ja vakautta.

Etyj-huippukokous ei tule olemaan helppo. Sitä varjostavat monet asiat. Niistä vähäisin ei ole Tshetshenian tilanne. Kesäkuun jälkeen matkustamatta ollut Venäjän presidentti Boris Jeltsin ja hänen pääministerinsä Vladimir Putin saapuvatkin Istanbuliin tärkeimpänä mielessään puolustaa Venäjän oikeutta sotia Tshetsheniassa.

Vaikka Tshetshenia ei ole huippukokouksen tärkein asia, se saattaa vesittää monet muut esityslistalla olevat tärkeät kysymykset. Jeltsinillä on mahdoton työ yrittää vakuutella länsimaille, ettei niillä ole oikeutta arvostella Venäjää Tshetshenian tapahtumista.

Jo nyt on ollut selvästi nähtävissä, miten Tshetshenia vaikuttaa Venäjän ja länsimaiden väleihin. Saksassa vieraillut Venäjän kommunistijohtaja Gennadi Zjuganov väitti, että Tshetshenian konfliktin arvostelulla halutaan heikentää Venäjän ja yhdentyneen Euroopan suhteita.

EU-maiden ja Etyjin on hyvin vaikea hyväksyä Venäjän ulkoministerin Igor Ivanovin toteamusta, ettei Tshetsheniassa ole humanitaarista kriisiä, kun parisataa tuhatta ihmistä on ajettu kodeista pakosalle talven kynnyksellä. Kun vastaavaa tapahtui Kosovossa, pakolaisten hätää ei katsottu läpi sormien.

Odotettavissa on, ettei Tshetshenian tapahtumia ja niiden tuomitsemista saada sisällytetyksi huippukokouksen loppulauselmaan. Ei Etyj päässyt yhteisymmärrykseen Budapestin kokouksessa Bosnian sodastakaan eikä kiistassa Vuoristo-Karabahista Lissabonin huippukokouksessa kolme vuotta sitten.

Suomi voi EU-puheenjohtajana jälleen kerran vaikuttaa - toivottavasti - Euroopan turvallisuuden, vakauden ja demokratian edistämiseen. Helppoa se ei ole mutta ei mahdotontakaan - vaikeuksista huolimatta, päättää Hämeen Sanomat.

Koonnut: TK
18.11.1999

Muut lehdet -sivulle