Oikeusapua myös keskituloisille
Keskituloisten mahdollisuuksia saada oikeusapua esitetään parannettaviksi. Yleisen oikeusavun jatkokehittämistä selvittänyt toimikunta ehdottaa, että oikeusapuun oikeuttavia ylimpiä tulorajoja korotettaisiin selvästi.Muutos toisi julkisen oikeusavun piiriin noin 80 prosenttia kotitalouksista, kun nykyisin oikeusapua voi saada noin 44 prosenttia talouksista. Toimikunta luovutti mietintönsä tiistaina oikeusministeri Johannes Koskiselle.
Ehdotuksen tarkoituksena on turvata kansalaisille nykyistä tasavertaisemmat mahdollisuudet saada pätevää oikeudellista apua, toimikunta toteaa.
Tavoitteena on myös luoda yksi yhtenäinen julkisen oikeusavun järjestelmä. Nyt käytössä ovat osittain päällekkäiset yleisen oikeusavun ja maksuttoman oikeudenkäynnin järjestelmät.
Oikeusapujärjestelmää uudistettiin viimeksi kesäkuussa 1998. Uudistuksen yhteydessä eduskunta totesi, että oikeusapujärjestelmää on edelleen kehitettävä nykyistä enemmän kansalaisoikeudeksi. Nykyisin oikeusapua voivat saada lähinnä vähävaraiset.
Vielä 9 000 markan nettotuloilla saisi oikeusapua
Toimikunta ehdottaa, että pienituloisimmat saisivat nykyiseen tapaan oikeusavun korvauksetta. Korvauksetta myönnettävän oikeusavun tulorajoja korotettaisiin sadalla markalla nykyisestä.
Yksinäinen henkilö saisi oikeusavun korvauksetta, kun hänen nettotulonsa olisivat enintään 4 000 markkaa kuukaudessa ja puolisot enintään 3 200 markan nettotuloilla puolisoa kohden. Nettotuloilla tarkoitetaan tuloja, joista on vähennetty verot ja maksut sekä asumisesta ja lasten päivähoidosta aiheutuneet kustannukset.
Tätä suuremmilla tuloilla oikeusavun kustannukset maksettaisiin osittain itse. Yksinäinen henkilö voisi saada osittaista oikeusapua vielä 9 000 markan nettotuloilla. Puolisoilla nettotulojen ylärajana olisi 8 000 markkaa kummallakin erikseen.
Ehdotetut ylärajat ovat 3 000 markkaa suurempia kuin nyt. Tulorajoista säädettäisiin asetuksella.
Itse maksettava osuus alenisi kaikissa tuloryhmissä
Oikeusavusta itse maksettavaa osuutta ehdotetaan alennettavaksi kaikissa tuloryhmkjissä. Alin omavastuuosuus olisi 20 prosenttia ja korkein 75 prosenttia, kun se nykyisin on 90 prosenttia.
Omavastuun alentaminen on tarpeen, jotta yhteiskunnan osallistumisella oikeusavun kustannuksiin olisi todellista merkitystä avun saajalle myös ylemmissä tuloryhmissä.
Omavastuuta koskevia säännöksiä uudistettaisiin toisaalta siten, että oikeusavun saajan kannattaisi entistä enemmän kiinnittää huomiota kustannusten pysymiseen järkevissä rajoissa.
Ehdotuksen mukaan valtio ei enää huolehtisi omavastuuosuuden maksamisesta yksityiselle avustajalle. Nykyisin valtio maksaa myös omavastuuosuuden ja perii rahat oikeusavun saajalta vasta jälkikäteen. Muutoksen myötä oikeusavun saaja pysyisi nykyistä paremmin selvillä kustannusten kertymisestä.
Oikeusavun saajan omavastuu voi nykyisin olla enintään kolme kertaa nettokuukausitulon suuruinen. Tämä omavastuun enimmäismäärä ehdotetaan poistettavaksi.
Oikeusturvavakuutus säädettäisiin ensisijaiseksi
Lakiin ehdotetaan kirjattavaksi periaate, jonka mukaan vapaaehtoista oikeusturvavakuutusta tulisi käyttää ensisijaisesti, vaikka henkilöllä olisi tulojensa puolesta oikeus myös oikeusapuun. Oikeusapua voitaisiin kuitenkin myöntää eräiltä osin niihin kustannuksiin, joita vakuutus ei kata.
Arviolta 70 prosentilla kotitalouksista on oikeusturvavakuutus, tavallisimmin kotivakuutukseen yhdistettynä.
Oikeusturvavakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle on kuitenkin rajattu useita sellaisia asioita (esimerkiksi monet perheoikeudelliset asiat), joissa kansalaiset todennäköisimmin joutuvat turvautumaan oikeudelliseen apuun.
Toimikunta selvitti myös oikeudenkäynnissä asiamiehenä tai avustajana toimivan henkilön pätevyysvaatimuksia muulloinkin kuin silloin, kun valtio maksaa oikeusapua. Ehdotuksen mukaan asiamiehenä tai avustajana oikeudenkäynnissä voisi yleensä toimia vain oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut henkilö.
Yksi oikeusapujärjestelmä kahden sijasta
Toimikunta selkeyttäisi oikeusapujärjestelmää yhdistämällä nykyiset yleisen oikeusavun ja maksuttoman oikeudenkäynnin erilliset järjestelmät. Valtion oikeuasputoimistoissa työskentelevien lakimiesten virkanimike muutettaisiin julkiseksi oikeusavustajaksi (nykyisin yleinen oikeusavustaja).
Oikeusavun sisältö pysyisi ennallaan. Sitä voitaisiin antaa tuomioistuimissa käsiteltävissä asioissa, jolloin avustajana voisi olla joko julkinen oikeusavustaja tai yksityinen lakimies.
Valtion oikeusaputoimistoissa voitaisiin antaa oikeusapua myös muissa kuin tuomioistuinasioissa, esimerkiksi oikeudellisessa neuvonnassa ja oikeudellisten asiakirjojen laatimisessa.
Kustannusvaikutukset 20-40 miljoonaa markkaa
Julkiseen oikeusapuun oikeutettujen piirin laajentaminen lisäisi valtion menoja arviolta 20-40 miljoonaa markkaa vuodessa. Kuluvana vuonna oikeusavun kustannukset ovat noin 310 miljoonaa markkaa.
Valtion oikeusaputoimistojen hoidettavaksi tulisi nykyistä enemmän asioita. Niiden arvioidaan kuitenkin suoriutuvan tehtävien lisääntymisestä nykyisellä henkilöstöllä, koska oikeusaputoimistojen työmäärä on viime vuosina vähentynyt.
Asianajopalveluja tarjoavien yritysten toimeksiannot lisääntyisivät todennäköisesti jonkin verran. Oikeudenkäyntiasiamiehen pätevyysvaatimusten kiristämisellä ei juuri olisi käytännössä vaikutusta, koska jo nykyisinkin oikeudenkäynneissä käytetään valtaosin sellaisia avustajia ja asiamiehiä, jotka täyttävät ehdotetut vaatimukset.
Toimikunnan mietintöön liittyy neljä eriävää mielipidettä. Ne koskevat mm. oikeutta käyttää yksityisen asiamiehen palveluja myös muissa kuin tuomioistuinasioissa.
IA
19.11.1999
