Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Vanhempien väkivaltaisuus vie lapsen voimat



Omien vanhempiensa välistä väkivaltaa nähneellä lapsella on 3-9-kertainen riski tulla itse pahoinpitelijäksi, sanoo lontoolainen konsultoiva psykiatri Arnon Bentovim.


Bentovim korostaa, että rakkaan ihmisen pahoinpitelyn näkeminen on lapselle yhtä traumaattista kuin hän olisi itse uhri.

Perheen äidin ja isän välinen väkivalta heijastuu myös lapsiin. Bentovimin mukaan niissä perheissä, joissa isän väkivalta on vakavaa äitiä kohtaan, puolet isistä ja neljännes äideistä käyttää väkivaltaa myös lapsiin.

- Joka kymmenes lapsi joutuu kokemaan väkivaltaa niissäkin perheissä, joissa ei ole vanhempien välistä väkivaltaa, Bentovim sanoo. Hän osallistui Jyväskylässä pidettyyn EU:n naisiin kohdistuvan väkivallan asiantuntijakokoukseen.


Väkivalta jää pään sisälle

Väkivalta rappeuttaa lapsen ja nuoren kehitystä myös biologisesti siksi, että lapsen kokema stressi vaikuttaa aivoihin. Aivot kehittyvät lapsen kokemusten mukaan.

- Trauman saanut lapsi voi olla ylivalpas ja -aktiivinen. Hän saattaa reagoida pelko- ja paniikkitiloilla tai muuttumalla hyvin hiljaiseksi. Lapsi tavallaan erkaannuttaa itsensä tapahtumista, Bentovim sanoo.

Lapset kärsivät trauman jälkeisistä stressireaktioista, joita on sitä enemmän mitä useammin he joutuvat väkivallan kohteiksi tai näkevät vanhempien välistä väkivaltaa.

Bentovimin mukaan trauman jälkeistä stressiä pahentaa se, että lasten pitäisi huoltajuussopimusten takia tavata väkivaltaista vanhempaansa, yleensä isää, vaikka lapsi on järkyttynyt ja peloissaan tapaamisissa.


Kurittaminen kasvatuskeino

Pahoinpitely aiheuttaa lapsille muun muassa haavoittuvuuden ja avuttomuuden tunteita, toistuvia pelko- ja ahdistustiloja, oppimisvaikeuksia, masennusta ja kontrollin tarvetta.

Osa lapsista muuttuu vihaiseksi ja aggressiiviseksi ja ryhtyy käyttäytymään pelottelevasti. Lapsi saattaa kieltää tapahtuneet mutta tuntea suurta syyllisyyttä tapahtumista.

- Väkivalta vaikuttaa lapsen kykyyn kiintyä muihin ihmisiin ja hallita tunteitaan. Kehittyäkseen lapsi tarvitsee kohtuullisen tasaista elämää, ei väkivaltaan liittyviä räjähdyksenomaisia tunteenpurkauksia.

Bentovim toteaa, että väkivalta voi olla perheissä kasvatusmetodi. Näissä perheissä on usein toivottomuuden ilmapiiri, joka yhdessä huonon vanhemmuuden kanssa vaurioittaa lapsia.

Väkivalta ei rajoitu vain lapsiin, vaan myös murrosikäisiin nuoriin. Bentovim toteaa, että moni nuori ei uskalla kertoa esimerkiksi treffeillä kokemastaan väkivallasta, koska samalla heidän alkoholin- tai huumeidenkäyttönsä paljastuu. Varsinkin uhreiksi joutuneet tytöt tuntevat aiheetonta syyllisyyttä.


Lapsi perheväkivallan uhrina: Lasten asema oikeusprosessissa haavoittuva

Perheväkivallan kohteeksi joutuneen lapsen asema rikosprosessissa on haavoittuva. Laissa ei ole pykäliä, joissa otettaisiin huomioon lasten tarvitsema erityiskohtelu.

- Tilanne on vaikea sekä inhimillisesti että oikeudellisesti. Joka kerta on mietittävä, miten lapsen erityislaatuisuus pystytään ottamaan huomioon. Perheessä tapahtuva lapsen pahoinpitely traumatisoi lasta paljon enemmän kuin ulkopuolinen tapahtuma, valtionsyyttäjä Päivi Hirvelä sanoo.

Pohdittavaksi tulee muun muassa, kuka lasta kuulustelee, miten se tehdään ja onnistuuko se ollenkaan, miten näyttö hankitaan ja miten teosta epäillyn oikeusturva otetaan huomioon.

Hirvelän mielestä lasten kuulustelut pitäisi aina videoida. Tällöin voidaan välttyä kuulustelulta useaan kertaan ja jopa lapsen kuulemiselta oikeudessa. Toiseksi nauhalta näkee myöhemminkin, miten kuulustelu ja sen menetelmät vaikuttavat lapseen.

Jos lasta kuitenkin joudutaan kuulemaan oikeudessa, teosta epäilty voidaan siirtää eri huoneeseen niin, että hän kuulee puheen.

- Suomessa tällaiseen ei ole varauduttu, meillä ei ole tarvittavaa tekniikkaa eikä tiloja. Asianomistajan asemaan ei ole oikein paneuduttu. Laista puuttuvat säännökset mahdollisuudesta huolehtia suojelun tarpeessa olevien asianomistajien erityiskohtelusta, Hirvelä toteaa.

Hirvelän mielestä alle 10-vuotiaita lapsia ei tulisi tuoda oikeuteen, koska lapsi ei pysty kertomaan tapahtuneesta suullisessa pääkäsittelyssä. Nämä käsittelyt on suunniteltu enemmänkin tasavertaisia aikuisia varten.

Hirvelä korostaa, että lasten erityiskohtelu ei kuitenkaan saa vaarantaa syytetyn oikeusturvaa. Hänellä täytyy olla mahdollisuus kuulla ja kuulustuttaa lasta.

- Lapsen videoitu kertomus voitaisiin esittää syytetylle jo esitutkintavaiheessa, jolloin syytetty voi esittää omat kysymyksensä avustajan välityksellä. Tai vastaaja voi olla videoyhteyden päässä toisessa huoneessa kuulustelun aikana.

Lapseen kohdistuvat rikokset pitäisi lain mukaan antaa asiaan perehtyneen poliisin hoidettavaksi. Isommilla paikkakunnilla tämä onnistuukin kohtuullisesti, mutta pienemmillä aina ei.

Usein lapseen kohdistunut pahoinpitely tulee ilmi terveydenhuollon henkilökunnan kautta. Moni tapaus jää ilmoittamatta sosiaaliviranomaisille, koska henkilökunta ei välttämättä ole sisäistänyt lastensuojelulaissa olevaa ilmoittamisvelvollisuutta.

STT-IA
19.11.1999


Kotimaa -sivulle