Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Stalin aikoi vallata Suomen syksyllä 1940

"Luovutetun Karjalan asema huono kaikille osapuolille"



Tutkija Ilmari Susiluodon mielestä luovutetusta Karjalasta on nykyisessä muodossaan muodostunut ongelma niin itselleen, Suomelle kuin Venäjällekin.


Pienessä Karjalakirjassaan Susiluoto selvittää alueen historiaa ja nykytilaa, joka mm. tilastotietojen valossa näyttää lohduttomalta. Samassa kirjassa hän myös kertoo Neuvostoliiton suunnitelmasta vallata Suomi vuonna 1940.

Susiluoto sanoi kirjansa julkistamistilaisuudessa, että teos on tarkoitettu perinteen välittämiseksi nuorille ja myös Karjalan venäläisille, jotka eivät tunne alueen historiaa. Kustannusosakeyhtiö Ajatuksen julkaisemalla kirjalla on jo venäläinen nimikin.

Susiluoto huomautti, että muualla Venäjällä on aloitettu nimien muuttaminen vanhaan muotoon neuvostokauden jälkeen, mutta Karjalassa näin ei ole tapahtunut.

- Johannes on edelleen Sovetski, vaikka Neuvostoliitto on hävinnyt aikoja sitten, Susiluoto sanoi.

Kirjansa esipuheessa Susiluoto kysyy, kenelle luovutetusta Karjalasta on hyötyä, ja vastaa itse:

- Oikea vastaus on, että siitä on nykyisessä muodossaan muodostunut ongelma itselleen, mutta myös naapureilleen sekä lännessä että idässä. Olemassaoleva olotila on huono kaikille osapuolille, mutta silti asiaa ei ole uskallettu sanoa ääneen, Susiluoto kirjoittaa.


Palauttamisesta kymmeniä malleja

Suomi luovutti jatkosodan jälkeen Neuvostoliitolle Karjalassa alueen, joka oli noin 10 prosenttia maan pinta-alasta. Evakkoina alueelta muutti Suomeen 407 000 henkeä eli 11 prosenttia maan väestöstä.

Susiluoto toteaa kirjassaan, että vaikka suomalaisia on syytetty mielikuvituksettomiksi ja pelokkaiksi Karjalan kysymystä käsiteltäessä, historian kuluessa on kehitetty kymmeniä malleja alueen saamiseksi takaisin.

Suomen valtiollinen johto piti aihetta esillä Neuvostoliiton kanssa 1950- ja 1960-luvuilla, ja vielä 1972 presidentti Urho Kekkonen keskusteli neuvostojohdon kanssa Karjalan palauttamisesta.

Neuvostoliiton romahduttua asia on noussut uudelleen esille, ja aluetta on mm. tarjouduttu ostamaan.

Susiluoto lainaa valtioneuvos Johannes Virolaista, joka on todennut, että Kekkonen ja tämän edeltäjä J.K. Paasikivi pitivät asiaa esillä, mutta presidentti Mauno Koiviston aikana Karjalasta piti vaieta. Presidentti Martti Ahtisaari on taas Virolaisen mielestä aika rohkeasti irtaantunut Koiviston linjasta.

- Vaikka millimetriäkään Karjalan maata ei koskaan palautuisi Suomelle, olisi Karjalan heimoa ja tulevia suomalaisia sukupolvia ajatellen vääryys vaieta meitä kaikkia koskettelevasta asiasta, Susiluoto kirjoittaa.


Suomi piti vallata syksyllä 1940

Neuvostoliitto suunnitteli Suomen valtaamista pian talvisodan jälkeen syksyllä 1940 entistä vahvemmin joukoin. Susiluoto kertoo Pienessä Karjalakirjassaan syyskuulle 1940 päivätystä suunnitelmasta, jolla oli tarkoituksena vallata Suomi kolmesta suunnasta yhtä aikaa tehdyllä hyökkäyksellä.

Susiluodon mukaan Josif Stalin teetti uuden hyökkäyssuunnitelman pian talvisodan jälkeen. Suomen rajalle oli tarkoitus keskittää kuusi divisioonaa enemmän joukkoja kuin talvisodassa.

Hyökkäyksessä yhden armeijaryhmän piti pihtiliikkeellä Savonlinnasta Mikkeliin ja Lappeenrannasta Heinolaan hyökätä Helsinkiin. Samaan aikaan Viipurista ja Hangosta piti aloittaa punalaivaston tukema hyökkäys, ja pohjoisessa maa piti eristää Ruotsista ja Norjasta.

Saksan johtaja Adolf Hitler ei ollut innostunut suunnitelmasta, ja Stalin kävi varovaisemmaksi. Susiluoto arvioi, että talvella 1941 suunnitelmasta ilmeisesti luovuttiin, kun Saksan intressi pohjoiseen oli tullut ilmeiseksi.

Susiluoto katsoi kirjansa julkistamistilaisuudessa, että Suomessa ei ole käsitetty, kuinka veitsenterällä maan kohtalo oli vuosina 1940-41. Talvisota päättyi keväällä 1940 ja jatkosota alkoi kesällä 1941.

Susiluoto on ulkoministeriön virkamies, mutta hän korostaa kirjassaan, että siinä esitetyt näkemykset ovat tekijän omia, eivätkä edusta ulkoministeriön kantaa.

STT-VT
19.11.1999


Ajassa -sivulle