"Kaikki kattoo aina samoja ohjelmia"
Suosikki tv-sarjoista haetaan aineksia sosiaalistumisprosessiin
X-files, Southpark, Ally McBeal - siinä muutama tv:n sarjaohjelma, joita varhaisnuoret katsovat. Jokaisella niistä on täytettävänään omanlaisensa rooli, josta saadaan polttoainetta kaveripiireissä käytävään keskusteluun ja nuoren omaan kasvuprosessiin.
- Varhaisnuorten suosikkiohjelmistoa on yleensä jännitys ja
huumori. Nuoret hakevat näistä ohjelmista esimerkkiä
todellisuudesta, mutta ennen kaikkea aineksia sosiaaliseen
kanssakäymiseen. Ohjelmien kautta peilataan myös aikuisten
ihmissuhteita, tutkija Juha Kytömäki sanoo.
Viikko sitten 10-14-vuotiaiden nuorten televisionkatselusta
Helsingin yliopistossa väitellyt Kytömäki on kerännyt
haastattelumateriaalia niin nuorilta itseltään kuin heidän
vanhemmiltaan.
80-luvun lopulla tehdyissä haastatteluissa vilahtavat sellaiset
tv-sarjojen nimet kuin Bill Cosby, Ihmemies ja V, mutta niiden
merkitys nykypäivän kaksvitosille on ollut sama kuin allyjen,
mulderien ja scullyjen tekemiset tämän päivän teineille.
Arvomaailma näkyvissä
- Kyllähän ohjelmista muodostuu tietty käsitys ihmiselämän
luonteesta. Fiktion avulla voidaan kaverien kesken pohtia,
tekikö tuo oikein ja kuka teki väärin, Kytömäki mainitsee.
Epätodellisessa ohjelmassa on hänen mukaansa lähes
poikkeuksetta niin mustavalkoinen maailmankuva, että nuori
kuin nuori asettuu moraalisesti "hyviksen" taakse. Arvot ja
ihanteet sarjoissa ovat Kytömäen mukaan selkeät.
- Siinä missä 1800-luvun saduissa tavoiteltiin rahaa tai
puolisoa, nykysarjoissa tavoitellaan mainetta ja kunniaa. Niin
tytöt kuin pojatkin voivat sarjojen kautta toteuttaa
haaveitaan, joissa sankari pelastaa pulaan joutuneen ja kohoaa
porukan sankariksi, tutkija kuvailee.
Pelolla on merkitys
Jännityssarjoissa ja kauhufilmeissä on kuitenkin aineksia, joista
vaietaan visusti kaveripiirissä. Pelko ei kuulu Kytömäen mukaan
sosiaalistumisprosessiin, jossa nuoret vahvistavat
yhteenkuuluvuuttaan.
- Pelko on nuorelle usein pohdintaa siitä, voisiko hänelle
itselleen käydä samoin, hän sanoo.
Sarjat esittelevät monesti arkipäivän mahdollisia
onnettomuuksia tai ongelmia, jotka turvallisessa
yhteiskunnassa esiintyvät kuitenkin taka-alalla.
Kytömäen
mukaan pelolle ei silti altistuta tahtomatta, vaan itsesäätely
toimii vaikkapa panemalla tv kiinni uhkaavan musiikin alkaessa.
Kytömäen haastattelemat vanhemmat käyttivät lastensa
suosimia tv-sarjoja varoitteluun vaaroista. Samalla vanhemmat
opettavat lapsilleen vastuuta tv:n katselusta. Varsinaisia
sääntöjä tv:n katselulle ei Kytömäki monestakaan perheestä
sen sijaan löytänyt.
STT-IA
19.11.1999
Kotimaa -sivulle
|