"Kaikki kattoo aina samoja ohjelmia"
Suosikki tv-sarjoista haetaan aineksia sosiaalistumisprosessiin
X-files, Southpark, Ally McBeal - siinä muutama tv:n sarjaohjelma, joita varhaisnuoret katsovat. Jokaisella niistä on täytettävänään omanlaisensa rooli, josta saadaan polttoainetta kaveripiireissä käytävään keskusteluun ja nuoren omaan kasvuprosessiin.- Varhaisnuorten suosikkiohjelmistoa on yleensä jännitys ja huumori. Nuoret hakevat näistä ohjelmista esimerkkiä todellisuudesta, mutta ennen kaikkea aineksia sosiaaliseen kanssakäymiseen. Ohjelmien kautta peilataan myös aikuisten ihmissuhteita, tutkija Juha Kytömäki sanoo.
Viikko sitten 10-14-vuotiaiden nuorten televisionkatselusta Helsingin yliopistossa väitellyt Kytömäki on kerännyt haastattelumateriaalia niin nuorilta itseltään kuin heidän vanhemmiltaan.
80-luvun lopulla tehdyissä haastatteluissa vilahtavat sellaiset tv-sarjojen nimet kuin Bill Cosby, Ihmemies ja V, mutta niiden merkitys nykypäivän kaksvitosille on ollut sama kuin allyjen, mulderien ja scullyjen tekemiset tämän päivän teineille.
Arvomaailma näkyvissä
- Kyllähän ohjelmista muodostuu tietty käsitys ihmiselämän luonteesta. Fiktion avulla voidaan kaverien kesken pohtia, tekikö tuo oikein ja kuka teki väärin, Kytömäki mainitsee.
Epätodellisessa ohjelmassa on hänen mukaansa lähes poikkeuksetta niin mustavalkoinen maailmankuva, että nuori kuin nuori asettuu moraalisesti "hyviksen" taakse. Arvot ja ihanteet sarjoissa ovat Kytömäen mukaan selkeät.
- Siinä missä 1800-luvun saduissa tavoiteltiin rahaa tai puolisoa, nykysarjoissa tavoitellaan mainetta ja kunniaa. Niin tytöt kuin pojatkin voivat sarjojen kautta toteuttaa haaveitaan, joissa sankari pelastaa pulaan joutuneen ja kohoaa porukan sankariksi, tutkija kuvailee.
Pelolla on merkitys
Jännityssarjoissa ja kauhufilmeissä on kuitenkin aineksia, joista vaietaan visusti kaveripiirissä. Pelko ei kuulu Kytömäen mukaan sosiaalistumisprosessiin, jossa nuoret vahvistavat yhteenkuuluvuuttaan.
- Pelko on nuorelle usein pohdintaa siitä, voisiko hänelle itselleen käydä samoin, hän sanoo.
Sarjat esittelevät monesti arkipäivän mahdollisia onnettomuuksia tai ongelmia, jotka turvallisessa yhteiskunnassa esiintyvät kuitenkin taka-alalla.
Kytömäen mukaan pelolle ei silti altistuta tahtomatta, vaan itsesäätely toimii vaikkapa panemalla tv kiinni uhkaavan musiikin alkaessa.
Kytömäen haastattelemat vanhemmat käyttivät lastensa suosimia tv-sarjoja varoitteluun vaaroista. Samalla vanhemmat opettavat lapsilleen vastuuta tv:n katselusta. Varsinaisia sääntöjä tv:n katselulle ei Kytömäki monestakaan perheestä sen sijaan löytänyt.
STT-IA
19.11.1999
