Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Yhdysvaltain pörssikupla pullistuu



Yhdysvaltain keskuspankin viimeisen koronoston takana on huoli talouden tulevasta kehityksestä, vaikka inflaatio onkin pysynyt kurissa. Arvostelijoiden mukaan talous on kuitenkin jo ylikuumentunut, ja pörssikuplan puhkeaminen voi viedä maan lamaan.


Yhdysvaltain keskuspankki nosti tiistaina ohjauskorkoaan 5,5 prosenttiin. Koronnosto oli tänä vuonna jo kolmas, kesäkuun lopussa korkoa nostettiin ensimmäisen kerran kerran kahteen vuoteen 5 prosenttiin ja elokuussa korko nousi 5,25 prosenttiin.

Noston yhteydessä Keskuspankista todettiin, että maassa on työntekijöistä pulaa taloudellisen toiminnan kasvun jatkuvasti ylittäessä talouden kasvupotentialin.

Pankin johtaja Alan Greenspan on jo vuoden ajan ilmaissut huolensa siitä, että tiukat työmarkkinat voivat johtaa kasvaviin palkankorotuksiin. Palkankorotukset puolestaan heijastuvat hintoihin, varsinkin jos nykyinen tuottavuuden kasvu hidastuu.

Koron nostot ovat kuitenkin olleet aika varovaisia, eivätkä ne ole tulleet yllätyksinä markkinoille, joten niiden vaikutus hurjasti kohoaviin pörssikursseihin on ollut olematon. Tämä on ollut tietoista politiikka, sillä keskuspankki haluaa toteuttaa taloudessa pehmeän laskun. Tämä tarkoittaa sitä, että inflaatio pidettäisiin kurissa, mutta maan talouden upeaa kehitystä ei vaarannettaisi.

Keskuspankki vakuutteli olevansa jatkossa toistaiseksi neutraali koronnostojen suhteen. Toisin sanoen korkojen ei näillä näkymin olisi tarkoitus nostaa ainakaan vähään aikaan, ehkä vasta kevättalvella vuosituhannen vaihteen hässäkän jälkeen. Tämä ajatus sai osakekurssit nousemaan entisestään, vaikka periaatteessa koron noston olisi pitänyt rauhoittaa kursseja.


Kuluttajahintojen kehitys rauhallista

Wall Streetillä eletään nykyään epätodellisen huuman vallassa. Kaikki amerikkalaiset analyytikot eivät edes olleet yksimielisiä ennustuksissaan siitä, tulisiko Keskuspankki nostamaan korkoaan tällä viikolla. Jotkut olivat sitä mieltä, että pankki ei tule nostamaan korkoja, koska inflaation kiihtymisestä ei ole mitään merkkejä.

Yhdysvaltain työministeriön julkaisemien tietojen mukaan kuluttajahinnat nousivat syyskuussa 0,4 prosenttia ja lokakuussa vain 0,2 prosenttia, mikä tekee vuositasolla 2,8 prosenttia.

Inflaatio on kuitenkin heräämässä: viime vuonna samaan aikaan vuositason nousu oli vain 1,6 prosenttia. Hintojen nousu tosin selittyy vuoden aikana kohonneilla energianhinnoillla, ilman energiaa ja elintarvikkeita inflaatio olisi ollut vain 1,9 prosenttia.

Talouden tilaa seurataan pääasiassa kuluttajahintaindeksiä tuijottamalla, ja Keskuspankin on tälläisessä tilanteessa hiukan vaikea todistella korkojen noston välttämättömyyttä. Koron nosto tuntuu kipeästi kotitalouksien ja pienyritysten kukkaroissa, eikä se ole mikään suuren yleisön suosima toimenpide.

Yhdysvaltain taloudessa ei kaikki kuitenkaan ole hyvin. Talous jatkaa keskeytymätöntä nousuaan jo kahdeksatta vuotta, ja ylikuumenemisesta on merkkejä näkyvissä. Bruttokansantuote on kasvanut viimeisen kolmen vuoden aikana keskimäärin lähes 4 prosenttia vuodessa. Työttömyysaste oli lokakuussa van 4,1 prosenttia, mikä on alin luku 30 vuoteen.


Ylikuumenemisen merkit vahvistuvat

Talouden ylikuumeneminen vakaan inflaation oloissa on mahdollista, sillä alhaiset nimelliskorot ja vakaalta näyttävä rahanarvon kehitys saavat sijoittajat ja lainanottajat ottamaan suurempia lainoja ja riskejä kuin aikaisemmin.

Talouden kasvaessa kohistessa ja kuluttajahintojen sekä korkojen pysyessä edelleen alhaalla, syntyy harhakuva jatkuvasta ja turvallisesta talouskasvusta, mikä lietsoo lainanottoa ja riskisijoituksia entisestään.

Amerikassa on ilmeisesti käynyt juuri näin. Talouden epätasapaino näkyy korkeissa pörssikursseissa, lisääntyneessä lainanotossa ja alijäämaisessä vaihtotaseessa.

Tuonti on kasvanut vauhdilla, ja vaihtotaseen alijäämä on ennätyksellisesti lähes 4 prosenttia kansantuotteesta. Lisäksi suurten kaupunkien kiinteistömarkkinat käyvät kuumina, ja kaiken huipuksi rahan tarjonta vaikuttaa asiantuntijoiden mukaan kasvavan liikaa.

Kotitaloudet kuluttavat enemmän kuin säästävät ensi kerran sitten 30-luvun. Kulutus rahoitetaan kasvavssa määrin lainoilla. Yritykset ottavat myös surutta lainaa, ja yritysinvestoinnit ovat kuuden viime vuoden aikana pompanneet 13 prosentista 18 prosenttiin BKT:stä. Yritysten lainoista puolet käytetään brittiläisen The Economist -lehden mukaan osakekauppoihin.

Selvimmin talouden ylikierrokset näkyvät kriitikoiden mielestä Yhdysvaltain pörssimarkkinoilla. Pörssit ovat toki noussseet kiivaasti myös muualla maailmassa, ei vähiten Euroopassa, mutta arvostelijoiden mielestä näiden markkinoiden nousu perustuu osaltaan Yhdyvaltain pörssin nousuun. Esimerkiksi Suomen pörssi on kasvanut lähes yksinomaan Nokian myötä, ja Nokian kurssi puolestaan määräytyy Wall Streetillä.

Merkittävää on myös amerikkalaisten kotitalouksien suuri innostus osakkeisiin, ilmiö joka puuttuu Euroopasta ja jota jotkut pitävät ylikuumentuvan talouden merkkinä.


Ovatko talouden perusteet muuttuneet?

Miksei Yhdysvaltain talouden kuumentunut tila sitten heijastu kuluttajahintoihin? Suosittu selitys on ollut tietoteknologisen vallankumouksen mukanaan tuoma valtaisa tuottavuuden kasvu, jonka ansiosta yritysten ei ole tarvinnut siirtää palkkojen nousua hintoihin.

Hurjimpien visionäärien mukaan koko talous olisi pysyvästi siirtynyt uuteen kultaiseen aikaan, jossa talous (ja tietenkin myös pörssi) voi kasvaa loputtomiin ja leipoa varallisuutta kaikille.

Arvovaltaisessa The Economist -talouslehdessä on pitkin vuotta huomauteltu happamasti, että juuri puheet uudesta aikakaudesta ovat tyypillisiä kuplataloudelle. Esimerkiksi ennen vuoden 1929 pörssiromahdusta Amerikassa uskottiin yleisesti autoteollisuuden, lentokoneiden, radion ja sähköntuotannon ihmeitä tekevään voimaan, joka olisi lopullisesti muuttanut talouden perusteita.

Tuottavuus on Yhdysvalloissa kasvanut Economistin mukaan maanviljelyssektori poislukien viimeisen kolmen vuoden aikana keskimäärin 2 prosenttia vuodessa, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin keskimäärin viimeisen 25 vuoden aikana.

Ei kuitenkaan ole selvää, onko tämä tuottavuuden nousu luonteeltaan pysyvää vai kausiluontoista. Sitä paitsi, jos talous kasvaa riittävän nopeasti, ei tuottavuuden kasvu riitä pitämään inflaatiota aisoissa.

Inflaation olemattomuutta voidaan selittää myös muilla tekijöillä kuin kannattavuuden lisääntymisellä. Yhdysvaltain tuontihinnat ovat pysyneet alhaalla Kaakkois-Aasian kriisin, vahvan dollarin sekä alhaisten öljyn ja raaka-aineiden hintojen ansiosta.

Amerikkalaisilla yrityksillä on investointibuumin takia ylimääräistä tuotantokapasiteettia, ja tuotannon kapasiteetin käyttöaste on alle histroriallisen keskiarvonsa. Työvoimasta on toki huutava pula ja kustannukset kasvavia, mutta osakemarkkinoiden kasvun ansiosta yritykset eläkerahastomaksut ovat pienentyneet. Lisäksi inflaation laskentatapaa on muutettu siten, että laskettu inflaatiokehitys on hiukan rauhoittunut.


Jos kupla puhkeaa

Keskuspankin olisi kriitikoiden mielestä pitänyt ryhtyä reagoimaan kasvavaan vaaraan jo pari vuotta sitten, jolloin oireet ylikuumenemisesta olivat jo näkyvissä. Pankin nykyistä kiristyvää korkopolitiikkaakin arvostellaan liian helläksi.

Pankki tekee joidenkin asiantuntijoiden mielestä virheen painottaessaan liikaa kuluttajahintojen kehitystä talouden mittarina. Pankin pitäisi ottaa huomioon myös tulevan kulutuksen kehitys, ja osakekurssien hinnat heijastavat nimenomaan näitä tulevan kulutuksen odotuksia.

Jos pörssi pääsee romahtamaan, voivat seuraukset olla pahempia kuin keskuspankissa oletetaan. Vuonna 1987 pörssikurssit notkahtivat alaspäin 40 prosenttia, mutta Yhdysvallat selvisi säikähdyksellä markkinoiden palautuessa nopeasti kasvu-uralleen. Nyt kuitenkin huomattavasti usemmat kotitaloudet omistavat osakkeita kuin silloin, ja pörssikurssien laskun vaikutus kansantalouteen on suurempi.

The Economistin mukaan tällä hetkellä noin puolet Amerikan kotitalouksista omistaa osakkeita joko suoraan tai erilaisten rahastojen kautta. Osakkeiden hintojen romahdus saattaisi vaikeuksiin velkaantuneet kotitaloudet ja yritykset, johtaisi yksityisen kulutuksen nopeaan heikkemiseen ja veisi koko maan vaikeaan lamaan.

Keskuspankin koronalennukset eivät ehkä tällä kertaa riittäisi pelastamaan maan taloutta pörssin romahduksen jälkeen. Aktiivisesta finanssipolitiikastaan tuskin olisi apua, sillä sinä päivänä, kun Kongressin republikaanit sallivat julkisen rahan jakamisen muihin kuin sotilaallisiin menoihin, norsut lentävät.

HEIKKI JANTUNEN
19.11.1999


Talous -sivulle