Dagestanissa ammutaan kovilla

Pohjois-Kaukasus on Venäjälle strategisesti tärkeä alue, eikä siitä olla halukkaita luopumaan. Ennen kaikkea kyse on öljystä, jota saadaan etelästä ja tuodaan pohjoiseen alueen kautta.

Dagestan on Venäjälle Tshetsheniaakin tärkeämpi, koska se muodostaa merkittävän osan Venäjän hallitsemasta Kaspianmeren rannikosta. Jos Dagestan irtautuisi Venäjästä ja muodostaisi Tshetshenian kanssa valtioliiton, tshetshenialaiset rosvopäälliköt pääsisivät vapaasti Kaspianmerelle, mitä Venäjä ei suin surminkaan voi hyväksyä.

Villejä huhuja Moskovassa

BBC:n mukaan Moskovassa liikkui viime viikolla villejä huhuja siitä, että koko kapina on järjestetty. Yhden version mukaan presidentti Boris Jeltsinin taustatukija, mediamoguli Boris Berezovski olisi tavannut jossain Länsi-Euroopassa tshetsheenipäällikkö Shamil Basajevin ja sopinut asiasta.

Huhujen mukaan siis Kreml olisi itse järjestänyt kapinan Dagestanissa. Näin olisi Venäjälle saatu aikaan hätätila ja helmikuun parlamenttivaalit olisi voitu kätevästi peruuttaa.

Myös ovela oppositiomies Alexander Lebed varoitteli hätätilan uhasta, jos Dagestanin kapinaa ei saada nopeasti päättymään. Entinen kenraali Lebed sai kolme vuotta sitten aikaan neuvotteluratkaisun Tshetshenian kriisissä, joten hänen puheillaan voi olla painoa kansan silmissä. Jeltsin joutui julkisesti torjumaan puheet hätätilasta.

Huhujen levittäjät eivät ole pohtineet, mitä hyötyä tshetsheeneille olisi Putinin tukemisesta. Järjettömät huhut kertovatkin enemmän Moskovan oppositiopiireissä vallitsevasta kiihkeästä ilmapiiristä kuin Kaukasuksen todellisesta tilanteesta.

Toisen huhun mukaan tarkoituksena on ollut valmistella näyttävä aloitus uudelle pääministerille Vladimir Putinille. Putinin kansansuosio olisi taattu, jos hän murskaisi vihatut tshetsheenirosvot.

Tässä on enemmän järkeä, sillä Dagestanissa on ollut jo jonkin aikaa levotonta. Päätös murskata näyttävästi kapinalliset juuri nyt on todellakin hyvin ajoitettu.

Pyhä sota venäläisiä vastaan

Dagestanin islamilaiset taistelijat ovat selvästi tosissaan. Yhdessä Tshetsheniasta tulleiden taistelijoiden kanssa he ovat päättäneet käydä Pyhää Sotaa venäläisiä vastaan.

Islamilainen neuvosto julisti Dagestanin itsenäiseksi, ja kapinallisten aikomuksena on ilmeisesti rynnätä alas vuorilta, valloittaa koko Dagestan ja syrjäyttää Magomedali Magomedovin hallinto, joka on Moskovalle myötämielinen.

Tshetshenialle tämä olisi varsin mainio ratkaisu. He saisivat naapurikseen islamilaisen liittolaisvaltion, jonka kautta he lisäksi pääsisivät Kaspianmerelle ja saisivat liikenneyhteydet ulkomaailmaan.

Tshetshenian presidentti Aslan Mashadov on ilmoittanut, että maan hallituksella ei ole mitään tekemistä kapinallisten kanssa. Tämä voi hyvinkin olla totta, sillä kapinallisten johtomiehenä hääräävä Shamil Basajev on Mashadovin vastustaja, eikä Tshetshenian hallituksella ole pitkään aikaan ollut mitään komentovaltaa maan lukuisiin sotapäälliköihin.

Tshetshenia kuuluu vielä muodollisesti Venäjään, ja sen tulevasta asemasta käydään neuvotteluja. Moskovalla ei kuitenkaan ole mitään sanomista tshetsheenien asioihin. Toisaalta sitä ole myöskään tshetsheenien omalla hallituksella, sillä Tshetsheniassa vallitsee täydellinen laittomuuden tila.

Maan talous tuhoutui sodassa Venäjää vastaan, ja alueella on runsaasti aseita ja niiden käyttäjiä. Ryöstöt ja kidnappaukset ovat yleisiä, ja rosvoretkiä on tehty myös maan rajojen yli.

Kapinallisilla ei paljon tukea

Vuoristoinen Dagestan ei muistuta Tshetsheniaa. Tshetsheenit ovat kaikki samaa kansaa, mutta Dagestanissa on 32 eri kansallisuutta. Dagestanilaiset eivät ole tshetsheenien ylimpiä ystäviä, ja he epäilevät tshetsheenien aikovan alistaa Dagestanin osaksi koko Pohjois-Kaukasuksen kattavaa islamilaista valtiota.

Dagestanin taistelut aloittanut wahhabi-liike on lähtöisin Saudi-Arabiasta. Sen tavoitteena on islamin levittäminen ympäri maailmaa vaikka väkisin. Viime vuosina liike on saanut jalansijaa entisen Neuvostoliiton alueella Keski-Aasiassa ja Pohjois-Kaukasuksella.

Valtaosa dagestanilaisista ei tue wahhabinien edustamaa jyrkkää islamia, vaan heidän paikalliset tapansa ja perinteensä ovat islamin ankaria vaatimuksia tärkeämpiä. Viime vuosina maltilliset muslimit ovat jopa ottaneet yhteen kiihkoilijoiden kanssa.

Dagestanilaiset eivät myöskään ole olleet niin innokkaita itsenäisyyden kannattajia ja katkeria venäläisten vihollisia kuin tshetsheenit. Stalin karkotti 40-luvulla tshetsheenit, mutta ei dagestanilaisia.

Tilanne silti kiperä

Mutta wahhabien aikeet voivat silti toteutua. Dagestanin kansallisuuksien tasapaino on herkkä, ja wahhabien itsenäisyysjulistus pyhine sotineen voi saada maan yleiseen sekasortoon.

Viime vuosisadalla Dagestan taisteli yhdessä Tshetshenian kanssa venäläisten tuloa vastaan, ja viimeksi 20-luvulla maat yhtyivät kapinaan venäläismiehittäjiä vastaan. Venäjän armeija ei ole välttämättä kovin suosittu dagestanilaisten keskuudessa, ja tämän varaan voivat wahhidinit laskea hakiessaan heiltä tukea.

Jos venäläiset vielä hyökkäävät alueelle voimakkaasti ja käyttävät väkivaltaa yhtä armottomasti kuten Tshetsheniassa, on selvä, että paikallisen väestön kielteiset mielialat venäläisiä vastaan voivat leimahtaa liekkeihin.

Armeijan iskukyky koetuksella

Eräs venäläisten ongelma koskee heidän omaa armeijaansa. Nuoret kokemattomat asevelvolliset joutuvat taistelemaan karaistuneita sissitaistelijoita vastaan. Shamil Basajev on taitava ja karismaattinen päällikkö, pelottava vastustaja, jonka hyvin motivoituneet ja hyvin aseistautuneet soturit ovat hyvissä asemissa vaikeakulkuisilla vuorilla.

Venäjän armeijan huolto ja varustus ovat heikoilla varojen puutteen takia. Palkkojen maksamisessa on ongelmia, ja parhaimmat upseerit ovat lähteneet siviilitöihin. BBC:n mukaan tänä vuonna armeijalla on 19 000 upseerin vajaus. Lisäksi armeija potee miehistöpulaa nuorten miesten pakoillessa kutsuntoja.

Tshetshenian sota päättyi venäläisten nöyryyttävään vetäytymiseen, ja entisen suurvalta-armeijan moraali on pohjamudissa. Armeijan asemaa heikentää lisäksi poliittisen tuen puute. Moskovan keskusvalta on Jeltsinin vallan viimeisinä kuukausina sekavassa tilassa, ja lähestyvät parlamentin ja presidentin vaalit vaikuttavat voimakkaasti jokaisen politiikon tekoihin ja puheisiin.

Yksikään politiikko ei halua Dagestaniin sotaa Tshetshenian tapaan, mutta toisaalta kaikki vaativat armeijalta järeitä toimia. Tässä on tietty ristiriita. Jos armeija ei saa sotatoimilleen selkeää poliittista tukea ja tavoitteita, tulee heidän tehtävänsä toivottomaksi.

HEIKKI JANTUNEN
20.8.1999