Adoptio mahdollista jo nykypykälillä

Stakes tukee homo- ja lesbosuhteiden virallistamista



Sosiaali- ja terveysalan kehittämiskeskus Stakes kannattaa samaa sukupuolta olevien parisuhteille ehdotettua rekisteröintimenettelyä. Asiaa pohtineesta työryhmästä poiketen Stakes ei myöskään periaatteessa vastusta lesbo- ja homoparien mahdollisuutta adoptioon.


Oikeusministeriön työryhmä on ehdottanut, että samaa sukupuolta olevat saisivat oikeuden rekisteröidä parisuhteensa. Tällainen virallistettu parisuhde olisi avioliitosta erillinen oikeudellinen instituutio, mutta sen solmimisen ja oikeusvaikutusten sääntelyssä tukeuduttaisiin avioliittoa koskeviin säädöksiin. Näin on menetelty myös muissa Pohjoismaissa.

Työryhmä on laatinut parisuhteen virallistamista koskevan lakiehdotuksen. Sen mukaan parisuhteen virallistamisella olisi samat oikeudelliset vaikutukset kuin avioliiton solmimisella, ellei toisin säädetä. Vieraassa valtiossa virallistettu kahden samaa sukupuolta olevan parisuhde olisi pätevä myös Suomessa.

Stakes yhtyy lausunnossaan työryhmän kannanottoon ja perusteluihin kahta samaa sukupuolta olevan henkilön parisuhteen rekisteröinnin tarpeellisuudesta.

- Virallistaminen on sikälikin perusteltua, että muut Pohjoismaat ovat sen jo toteuttaneet. Suomen jättäytyminen vastaavan lainsäädännön ulkopuolelle saattaisi aiheuttaa hankalia yksityisoikeudellisia tilanteita ja mahdollisesti myös ihmisoikeuksien loukkauksia, lausunnossa todetaan.

- Virallistaminen ilmeisesti myös lisäisi samaa sukupuolta olevien suhteiden vakiinnuttamista ja ulkopuolisten toleranssia, mikä vähentäisi niihin nykyisin liittyviä inhimillisiä kärsimyksiä.


Mahdollisuus adoptioon

Poikkeuksena avioliitonomaisiin oikeusvaikutuksiin työryhmä esittää, että samaa sukupuolta olevilla pareilla ei olisi mahdollisuutta adoptioon. Virallistetun parisuhteen osapuolet eivät siten yhdessä voisi ottaa ottolasta eikä toinen osapuolista voisi ottaa lapsekseen kumppaninsa lasta (ns. perheen sisäinen adoptio).

Lakiehdotuksen mukaan Pohjoismaiden kesken tehtyä avioliittoa, lapseksiottamista ja holhousta koskevaa sopimusta ei sovellettaisi virallistettuihin parisuhteisiin.

Kannanottoon liittyy yhden jäsenen eriävä mielipide, jossa katsotaan että työryhmä on epäjohdonmukainen vanhemmuutta koskevissa kannanotoissaan.

Eriävän mielipiteen mukaan lakiin tulisi sisällyttää vähintäänkin mahdollisuus vanhemmuuteen perheessä elävien lasten ja ei-biologisen vanhemman välillä sekä mahdollisuus lapseksiottamiseen niistä maista, joissa hyväksytään samaa sukupuolta olevien parit ottovanhemmiksi.

Stakes toteaa, että ottolapsisuhde perustuu aina lapsen etuun ja tarpeeseen eikä kenelläkään aikuisella ole "oikeutta" adoptioon. Lain mukaan lapseksiottaminen voidaan vahvistaa, jos sen harkitaan olevan lapsen edun mukaista ja on selvitetty, että lapsi tulee saamaan hyvän hoidon ja kasvatuksen.

Lapseksiottamista ei voi vahvistaa ilman lapsen omaa suostumusta, jos lapsi on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.

Päinvastoin kuin parisuhdetta, adoptiota ei Suomen lainsäädännön mukaan voi purkaa. Mikäli ottovanhempi parisuhteen purkautumisen jälkeen menettää kiinnostuksensa lapseen, ei lapseksiottaminen ole edistänyt lapsen tilannetta.

Lapsi menettää adoptiossa yhteyden ja perintöoikeuden (ainakin toiseen) biologiseen vanhempaansa. Varsin usein isyys on jätetty vahvistamatta silloin kun kaksi naista on päättänyt hankkia lapsia parisuhteeseensa.

Työryhmä katsoo, että tämä vähentäisi yllämainittua ongelmaa. Lienee kuitenkin syytä myös todeta, että se loukkaa lapsen oikeuksia biologiseen isäänsä siten kuin isyyslaissa on säädetty. Mikäli lapsella on vahvistettu isyyssuhde, tarvitaan adoptioon myös isän suostumus.

Kuten työryhmän enemmistö toteaa, nykymaailmassa on epärealistista ajatella, että samaa sukupuolta olevat vanhemmat voisivat saada ottolapsen kansainvälisen lapseksiottamispalvelun kautta.

Jo avoliitossa asuminen ennen naimisiinmenoa, lemmikkieläin perheessä ja monet muut kulttuurisidonnaiset tekijät muodostuvat helposti esteiksi kansainvälisissä adoptioissa ilman että Suomen viranomaiset voisivat vaikuttaa luovuttajamaiden päätöksiin.

Ainoassakaan niissä maassa, josta Suomeen saadaan ottolapsia, ei ole virallistettu samaa sukupuolta olevien parisuhteita. Suomalaisia lapsia annetaan ottolapseksi vuosittain alle sata, joten adoptiota haluavat joutuvat odottamaan useita vuosia.

Stakes katsoo, että lapseksiottamislainsäädäntö ei periaatteessa muodosta estettä samaa sukupuolta olevan rekisteröidyn parin adoptiolle, koska kussakin tilanteessa joudutaan aina tapauskohtaisesti harkitsemaan lapsen etu. Käytännössä tämä koskisi lähinnä perheen sisäistä adoptiota.

Vanhemmuuden vahvistamisella saattaisi olla myönteinen, perhesuhteen jatkuvuutta lisäävä merkitys näissä "sateenkaariperheissä" elävien lasten kannalta.

Adoptiota yksinkertaisemmin tämä on nykytilanteessakin mahdollista tehdä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain perusteella. Tuomioistuin voi määrätä lapsen huoltajaksi vanhemman ohella esim. parin toisen osapuolen.

On todettu, ettei tämä menettely anna erotilanteessa tuomioistuimen vahvistamaa tapaamisoikeutta ei-biologiseen vanhempaan. Sama koskee kuitenkin myös muita uusperheitä eron sattuessa, ja on muistettava, että tapaamisoikeus on lapsen (ei aikuisen) oikeus.


Nykytilanne voi loukata ihmisoikeuksia

Stakesin lausunnossa todetaan, että muut Pohjoismaat ovat jo virallistaneet homo- ja lesboliitot. Suomen lainsäädännön jättäminen nykyiselleen voi aiheuttaa oikeudellisia pulmia ja mahdollisesti myös ihmisoikeusloukkauksia.

Pulmia syntyy etenkin erotilanteissa sekä toisen osapuolen kuollessa. Pelkästään pariskunnan kesken tehdyt sopimukset eivät päde osapuolten velkojiin nähden, ja perintöveroa lesbo- tai homopuolisot joutuvat maksamaan kolme kertaa niin paljon kuin aviopuolisot. He eivät myöskään kuulu perhe-eläkejärjestelmän tai ryhmähenkivakuutusten piiriin.

Stakes arvioi, että virallistaminen lisäisi myös suhteiden vakiintumista ja lisäisi ulkopuolisten suvaitsevaisuutta. Näin voitaisiin vähentää homo- ja lesbosuhteisiin liittyvää inhimillistä kärsimystä.

IA
20.8.1999


POLITIIKKA -SIVULLE