Sisältö
Pääsivu
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Linkit
Arkisto
EUnet

Pääkirjoitus

Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi


20.8.1999

Valtaan pitäisi päästä

Suomen Keskustan kohtalonhetket lähestyvät. Maalaisliiton perinteitä jatkava Suomen Keskusta ei ole perimmiltään aatteellinen liike vaan etujärjestö. Puolueen etujärjestöluonteeseen kuuluu, että sen olisi pakko olla vallassa.

Vain vallassa ollen Suomen Keskusta voi säilyttää asemansa suurena puolueena, koska muussa tapauksessa puolueesta ei ole välitöntä hyötyä sen kannattajakunnalle. Välittömällä hyödyllä ei tarkoiteta sitä, että "keskusta-aate" etenee vaan sitä, että keskustan kannattajat saavat osakseen ammatillista tai taloudellista etua.

Keskustan perinteisiin kuuluu, että sen on lunastettava olemassaolonsa oikeutus olemalla vallassa. Nyt keskusta ei ole vallassa Suomessa, eikä se ole vallassa myöskään Euroopassa. Keskustalta puuttuvat yhteistyökumppanit sekä Euroopassa että Suomessa. Tähän yhteistyökyvyttömyyden kierteeseen puolue on itse ajanut itsensä.

Ensin puheenjohtaja Paavo Väyrynen poltti yhteistyösuhteet sosialidemokraatteihin ja ennen muuta Kalevi Sorsaan hinnoittelemalla pääministeri Mauno Koiviston presidenttitien niin korkealle, että tämä ylihinta ja hädänalaisen aseman hyväksikäyttö muistetaan SDP:ssä vielä kymmeniä vuosia.

Paavo Väyrynen havaitsi joutuneensa yhteistyökyvyttömien kirjoihin sekä suhteessa Sorsaan, että presidentti Koivistoon. Ainoa oikea johtopäätös oli jättää puolueen puheenjohtajuus. Seuraajaksi huudettiin Väyrysen oppipoika Esko Aho, joka kuitenkin hylkäsi oppimestarinsa hämmästyttävän nopeasti.

Pääministerinä Aho johti kabinettiaan varsin ylimieliseen tyyliin, minkä taas monet kokoomuslaiset edelleenkin muistavat. Valheelle rakennettu "veret seisauttava vaalivoitto" seisautti kyllä veret, mutta Ahon historiallinen virhe oli tämän jälkeen pyrkiä jatkuviin poliittisiin selkävoittoihin.

Sen jälkeen keskustan johto on julkisuudessa haikaillut vuoroin sekä punamullan että porvarihallituksen perään. Tämä ei anna järin johdonmukaista kuvaa keskustan todellisista tavoitteista ja päämääristä. Tavoitteena näyttäisi olevan vain ja ainoastaan valta-aseman palauttaminen.

Nyt Aho ja Väyrynen ovat polttaneet siltansa myös toisiinsa. Herrat ottavat mittaa toisistaan keskustan presidenttiehdokkuutta koskevassa jäsenäänestyksessä, johon myös ei-jäsenet saavat osallistua muodollista korvausta vastaan.

Tällä tavalla äänestäjiä saadaan todelliseen jäsenmäärään nähden paljon, mutta minkä riskin Keskusta ottikaan antaessaan kohtalonsa toisiin käsiin?

Kaikesta huolimatta voimme nukkua yömme rauhallisesti, sillä valittiinpa keskustan esivaaliehdokkaista kumpi tahansa puolueen presidenttiehdokkaaksi, ei Suomen kansa valitse kumpaakaan tasavallan presidentiksi.

ILKKA AHTOKIVI

Sivun alkuun