Sähköpaimen

20.8.1999

Asumisen autuus

Politiikalla on omat lakinsa. Yksi niistä on tuttuuden laki: pitkäaikainen yhteistyö teetättää kärhämöitä. Niitä tehdään ellei niitä oikeasti ole.

Kepun ollessa hallituksessa ei tekorettelöihin ole - koskaan - tarvetta. Riitoja riittää päivittäin. Pääsääntöisesti riidellään siitä, miten toimitaan asiassa, josta on yksiselitteisesti ja yksimielisesti sovittu noin minuuttia aikaisemmin.

Kokoomus ja demarit ovat nyt onnistuneet kehittämään asuntosopan. Kaikki alkoi erehdyksestä, jossa vaalean punavihreä asuntoministeri Suvi-Anne "Sirppi" Siimes luki vahingossa ääneen Aarne Saarisen vanhan puheen vuodelta 1972: asuminen on sosialisoitava.

Suvi-Anne on - muuten - ihan fiksu. Ainoa ihka-aito jäänne sosialismin kunnian vuosilta on Rouva Hurjan tukka: se on leikattu sirpillä ja vasaralla.

Demarit innostuivat asumisen sosialisointipuheista kuin vuosien jälkeen naftaliinista hellalle päässyt kahvipannu puhaltamalla pöperöt pitkin keittiön seiniä siivoamisen vaivoja sen kummemmin miettimättä.

Demarien taloustietämys on tyssännyt aina miljardiin... markkaan tai kappaleeseen. Asuntolainojen korkovähennysten merkitys, poliittinenkin merkitys, selvisi demareille heti - kun se heille kerrottiin. Seitsemän viidestä demarista saa vähentää verotuksessa asumisensa korkomenoja.

Hyvä idea kokoomuslaisten kukkarolla käymisestä kuihtui omaan mahdottomuuteensa. Mitäs kivaa siinä nyt on, jos saadaan vetelät kaverin housuun, mutta siitä lirahtaa omiinkin lapiollinen tai pari.

Sähköpaimen ehdottaa, että kun seuraavan kerran ruvetaan lueskelemaan ääneen vanhoja sosialisointipuheita niin ensin kysytään joltain talouslaskentaa ja tilastoja harrastaneelta, mitä seurauksia hankkeella toteutuessaan on.

Neuvoksi ja malliksi välttämättömille rettelöille Sähköpaimenen neuvo on "koti, uskonto ja isänmaa". Ne sosialisoimalla saa aina aikaan pikku rettelön. Homma täytyy vain muotoilla niin, että valtion haltuun otetaan naapurin koti, mullahien uskonto ja se isänmaa maapallon toiselta puolelta.