Suomi patistaa EU:ta Pietarin jätevedenpuhdistamon rahoittajaksiPietari on edelleen Suomenlahden pahin yksittäinen saastuttaja. Kaupungista ja sen ympäristöstä pursuaa joka päivä Suomenlahteen 1,5 miljoonan asukkaan jätevedet puhdistamattomina. Jätevesien mukana mereen työntyy mm. fosforia ja typpeä, jotka ruokkivat leväongelmaa. - Tässä on Pietarin suurin ja kallein ongelma, kaupungin vesi- ja viemärilaitoksen Vodokanalin varapääjohtaja Sergei Gumen heiluttelee karttakeppiä suurella Pietarin seinäkartalla. Karttakeppi osoittaa luoteista jätevedenpuhdistamoa, jonka rakentaminen jäi kesken 1993 Neuvostoliiton romahtamisen ja talouskriisin takia.
Jos valtavan kuopan ja rapistuvien betonirakenteiden päälle nousisi
nykyaikainen puhdistuslaitos, sinne voitaisiin johtaa suuri osa nyt
merta likaavista Pietarin jätevesistä - noin 500 000 kuutiota
vuorokaudessa.
"Täysin palkein"Suomi pyrkiikin EU-puheenjohtajakaudellaan "täysin palkein" Ruotsin tuella saamaan puhdistamon rakentamiseen Brysselin rahaa. Rakentaminen maksaa arviolta 100 miljoonaa dollaria eli 560 miljoonaa markkaa. Henttonen on toiveikas nyt, kun myös Venäjän ympäristökomitea ja talousministeriö ovat taipuneet hankkeen taakse.- Lounainen jätevedenpuhdistamo on top priority. Se on myös ensimmäistä kertaa saatu todettua yhteisesti, kun ympäristöministeri Satu Hassi ja Venäjän ympäristökomitean puheenjohtaja Viktor Daniljov-Daniljan tapasivat hiljattain Helsingissä, hän sanoo. Henttonen arvelee, että hankkeen vaatima rahoituspaketti saataisiin kokoon yhdistämällä EU:n Tacis-ohjelman, Vodokanalin, Suomen ja Ruotsin varoja sekä lainarahaa. Suomi rahoittaisi hankkeesta arviolta kymmeneksen. Myös Tanska on ilmoittanut olevansa halukas maksumieheksi. - Lainan osuus koko summasta olisi 30-40 prosenttia, Taciksen ehkä viidennes, Henttonen arvioi.
Toinen satamiljoonaaPietarin jätevesiongelma ei ratkea kuitenkaan yhdellä iskulla. Gumenin karttakeppi heiluu jälleen: kartassa on tiheässä punaisia nuolia, jotka osoittavat kohti Nevaa ja sen sivuhaaroja. Nuolet muistuttuvat avoviemäreistä, jotka sylkevät sisältönsä suoraan vesistöihin. Puhdistamoista ei ole hyötyä niin pitkään kun avoviemäreitä ei saada yhdistettyä viemäriverkkoon.- Tällä hetkellä avoviemäreitä on parisataa, Gumen sanoo. Vodokanalin rakennusmiehet möyrivät parhaillaan kaupungin pohjoisosassa syvällä maan alla, jonne rakennetaan 12 kilometrin pituista siirtoviemäriä kohti pohjoista puhdistamoa. Pohjoisen puhdistamon kapasiteetista puolet seisoo käyttämättömänä, niin kauan kuin viemäri puuttuu - ja se saattaa puuttua vielä pitkään. - Jos rahoitus menisi nappiin, siirtoviemäri valmistuisi kolmessa-neljässä vuodessa, mutta nykyisellä rahoitusvauhdilla se vie kymmenen vuotta, Gumen huokaa.
Henttonenkin tietää rahantarpeen.
Yliopiston rahat takavarikkoonRahanhankinta ei kuitenkaan ole Vodokanalille helppoa, koska talousvaikeuksissa räpistelevät asiakkaat jättävät usein vesilaskunsa maksamatta. Viimeksi Vodokanal haki takavarikkoon Pietarin yliopiston varoja, kun opinahjon vesivelka kipusi yli kolmeen miljoonaan markkaan.Vodokanalissa ollaan pettyneitä myös Euroopan kehitys- ja jälleenrakennuspankkiin EBRD:hen, joka lupasi pari vuotta sitten vajaan 400 miljoonan markan lainan vesihuoltohankkeisiin. - Olemme saaneet sieltä kopeekoita samaan aikaan kun lainanhoitokustannukset ovat jo viisi miljoonaa D-markkaa, Gumen valittaa. Hiljattain osapuolet pääsivät kuitenkin sopimukseen noin 100 miljoonan markan lainaerästä - tosin sekin on jaettu kahteen erään.
EdistysaskeleitaPietarin vedenkulutus - ja vastaavasti jätevesien määrä - on ympäristöhankkeiden vitkaisesta etenemisestä huolimatta laskenut roimasti.- Pahimmillaan suoraan vesistöihin laskettiin miljoona kuutiota jätevettä vuorokaudessa, nyt enää reilut puoli miljoonaa kuutiota, Gumen arvioi. Suuri syy tähän on teollisuustuotannon romahdus. Vodokanal on lisäksi patistellut pietarilaisia säästäväiseen vedenkäyttöön valistuskampanjalla ja asentamalla 25 000 asuintaloon vesimittarit. - Vedenkulutus on vähentynyt jyrkästi - kolme vuotta sitten se oli noin 3,2 miljoonaa kuutiota vuorokaudessa, nyt enää noin 2,5 miljoonaa kuutiota, Gumen sanoo. Monenlaista parannustyötä on tehty myös Suomen lähialuevaroista saadulla tuella. Suomi on myöntänyt 90-luvulla useita kymmeniä miljoonia markkoja mm. hapertuneen - osin viime vuosisadalla ja aiemminkin rakennetun - viemäriverkon uusimiseen, erilaisiin kalustohankintoihin ja henkilökunnan koulutukseen.
Gumen ylistääkin
suomalaisten panosta. Myös Henttonen on tyytyväinen
yhteistyökumppaniinsa.
Vähällä rahalla suuri säästöMyös Pietarin keskusjätevedenpuhdistamolta löytyy Suomen ystävä. Varapääinsinööri Natalia Smirnova esittelee tyytyväisenä neljää lähialuevaroin saatua Sarlinin lietepumppua. Suomalaispumput jyskivät osana valtavaa Valkosaaren laitosta, joko kykenee käsittelemään vuorokaudessa 1,5 miljoonaa kuutiota jätevettä.- Nämä pumput maksoivat itsensä takaisin 400 päivässä sähkönsäästönä, kun vanhoista neuvostovalmisteisista pumpuista päästiin eroon, Smirnova hymyilee. Nyt ympäristöministeriö on luvannut rahat vielä kuuden lietepumpun hankkimiseen. Valkosaaren laitos toimii Smirnovan mukaan mallikelpoisesti - jälkiselkeytysaltaassa lokit kelluvat laiskasti vedessä, joka on muuttunut ruskean-mustasta haisevasta sotkusta kirkkaaksi, paikalliset päästönormit täyttäväksi vedeksi.
Smirnovan suurin ylpeydenaihe on ranskalaistuella rakennettu
lietteenpolttolaitos, jonka neljässä uunissa jätevedestä erotettu
liete palaa kierrätyskelpoiseksi tuhkaksi.
STT-VT |
POLITIIKKA -SIVULLE