 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Suomalaisen englanti on luultua vivahteikkaampaa
Suomalainen ei puhukaan niin yksitoikkoisesti englantia kuin on kuviteltu. Varsinkin englannin kysymyslauseiden nouseva sävelkulku on pitkälti samankaltaista niin suomalaisen kuin englantilaisenkin puhumassa englannin kielessä.Tämä ilmenee filosofian lisensiaatti Juhani H. Toivasen väitöstutkimuksesta, joka tarkastettiin viime viikonloppuna Oulun yliopistossa. Väitöstutkimuksessa vertailtiin syntyperäisten englantilaisten puhuman englannin ja suomalaisten puhuman englannin intonaatioilmiöitä. Koehenkilöinä oli 12 nuorta kirjallisuuden opiskelijaa Hertfordshiren yliopistosta ja 12 juuri opintonsa aloittanutta Oulun yliopiston englannin kielen opiskelijaa. He kaikki olivat naisia. Koehenkilöt lukivat pareittain nauhalle valmiiksi annetun, puhekieltä edustavan keskustelun.
Suomalaisenkin sävel vaihteleeIntonaatiolla tarkoitetaan puheen sävelkorkeutta ja painotusta. Voidaan puhua esimerkiksi nousevasta ja laskevasta intonaatiosta ja lauseen tai virkkeen painokkaimmasta sanasta. Intonaatiolla oletetaan olevan useita tärkeitä tehtäviä muun muassa puhujan asenteen ja lauseen viestinnällisen merkityksen osoittamisessa. Tyypillinen esimerkki lieneekin juuri englannin kysymyslauseiden nouseva sävelkulku. Suomen intonaatiota on tutkittu englantia vähemmän. Usein ajatellaan, että suomi on latteaa tai monotonista ja että lähes kaikki lauseet päätyvät suomen kielessä laskevaan intonaatioon. Toivasen tutkimus osoittaa asian olevan toisin. Toki syntyperäisen englantilaisen puhuma englanti on sävelkulkuominaisuuksiltaan elävämpää kuin suomalaisten puhuma englanti, mutta suomalaiset pärjäävät heille yllättävänkin hyvin. - Suomalaisten puhuman englannin sävelkorkeuden vaihteluväli ylitti selvästi arvot, jotka kuvaavat aiempien tutkimusten mukaan suomalaisten intonaatioilmiötä, Toivanen kertoo.
Vanhalla ei ole painoaToisin kuin englantilaiset, suomalaiset koehenkilöt tuottivat lähes kaikki väitelauseet laskevalla intonaatiolla. Sen sijaan väitelauseen muotoisissa kysymyslauseissa niin suomalaiset kuin englantilaisetkin yleensä käyttivät nousevaa intonaatiota. - Lauseen pääpainon suhteen suomalaisten ja englantilaisten tuottama puhe oli hyvin pitkälle samankaltaista: kussakin lauseessa molemmat puhujaryhmät painottivat yleensä samaa sanaa. Toivasen mukaan erityisen merkillepantavaa on, että englantilaisten tapaan suomalaiset jättivät lauseen sisältämän vanhan informaation ilman painotusta.
STT-IA |
AJASSA -SIVULLE