Viron itsenäisyyden 20+8 vuotta

Parlamentti sopi ylimenokaudesta ja tilapäisestä hallintojärjestelmästä, joiden aikana voitaisiin olla yhteistyössä neuvostoviranomaisten kanssa. Itsenäisyydestä järjestettiin myös kansanäänestys, jossa äänestysprosentti nousi peräti 82:een. Ääänestäjistä 77,8 prosenttia äänesti itsenäisyyden puolesta.

Pakolaishallitukseen oli varauduttu

Neuvostoliitossa alkoi 19. elokuuta vallankaappausyritys, jonka lopputuloksesta ei ollut vielä tietoa Viron päättäessä omasta itsenäisyydestään.

Itsenäisyysjulistusta oli Viron johdossa huolellisesti valmisteltu. Vielä edellispäivänä oli silloinen ulkoministeri Lennart Meri keskustelemassa asiasta Suomessa ja pääministeri Edgar Savisaar puolestaan Tukholmassa.

Maa oli varautunut myös pakolaishallituksen muodostamiseen, jos asiat eivät olisi edenneet myönteisesti. Pakolaishallituksen johtoon olisi asettunut Lennart Meri.

Tankit Tallinnaan

Parlamentissa Viron tuolloinen presidentti Arnold Rüütel kertoi, että Neuvostoliiton Baltian sotilaspiirin johto oli ilmoittanut, ettei Viron radio- ja televisioasemia vallata.

Sotilaspiirin apulaispäällikkö Fjodor Melnitshuk otti kuitenkin jyrkän kannan itsenäisyyspyrkimyksiin ja ilmoitti, että Viroon julistetaan poikkeustila, ellei parlamentin suojaksi Toompean mäelle panssariesteiksi kuljetettuja siirtokiviä poisteta.

Viroon oli siirtynyt myös noin sata panssarivaunua Neuvostoliitosta sekä Tallinnaan 50 panssaroitua ajoneuvoa läheisestä Aegviidun tukikohdasta. Vapauden aukiolla Tallinnassa järjestettiin suuri mielenosoitus, jossa pääministeri Edgar Savisaar näytti puhujantaitonsa kannustaen kaikkia virolaisia mukaan itsenäisyystaisteluun.

Vaarallisimmillaan tilanne oli itsenäisyysjulistusta seuraavana päivänä, jolloin Tallinnan televisioaseman kaksi alinta kerrosta olivat neuvostosotilaiden hallussa virolaisten turvajoukkojen pitäessä hallussa ylimpiä kerroksia ja lähetysten jatkuessa tauotta.

Neuvostoliiton vallankaappausyritys epäonnistui ja valtaan nousi Jeltsin. Neuvostoliitto muuttui Venäjäksi ja Viro oli jälleen kerran itsenäinen. Parlamentin varapuhemiehenä tuolloin toiminut Marju Lauristin saattoikin todeta, "Jeltsinin myönteinen suhtautuminen virolaistavoitteisiin auttoi meitä saavuttamaan todellisen itsenäisyyden paljon nopeammin kuin ennen vallankaappausta uskalsimme toivoa."

Suurvaltojen pelinappula

Virolle vuoden 1991 tapahtumat merkitsivät uudelleen itsenäistymistä - viroksi taasiseseisvumista.

Ensimmäisen kerran Viro oli itsenäinen valtio vuodesta 1918 vuoden 1940 heinäkuuhun saakka. Tuolloin itsenäisyyden päättymisestä sovittiin jo vuonna 1939 Hitlerin ja Stalinin etupiirijaon yhteydessä Molotovin-Ribbentropin sopimuksella.

Maan miehittivät ensin neuvostojoukot ja sen jälkeen saksalaiset. Virolaiset tavoittelivat itsenäisyyttä myös Saksan sotamenestyksen käännyttyä ja sen joukkojen vetäytyessä kohti Berliiniä.

Saksalaiset pysyttelivät kuitenkin pitkään Suomenlahden tuntumassa ja interregnum-aika jäi niin lyhyeksi, että hankkeella ei ollut onnistumisen mahdollisuuksia ennen neuvostojoukkojen saapumista.

Islanti tunnusti ensimmäisenä

Vuoden 1991 itsenäisyyden tunnusti ensimmäisenä Islanti 22. elokuuta. Suomen osalta tunnustamisessa oli tiettyä hapuilua. Jo 22. elokuuta presidentti Mauno Koivisto käytti puheenvuoron, jossa hän katsoi tilanteen muuttuneen siten, että Baltian maiden itsenäisyyden saavuttaminen oli selvästi parantunut.

Seuraavana sunnuntaina, 24. elokuuta, käytiin vilkasta poliittista keskustelua tunnustamisesta, jota Viro ei kuitenkaan saanut. Sen sijaan Suomen hallitus päätti 28. elokuuta diplomaattisuhteiden uudelleensolmimisesta.

Tuolloin katsottiin, että Suomi oli 7. kesäkuuta 1920 tunnustanut Viron valtiollisen itsenäisyyden ja uusi tilanne oli jatkoa sille, joten uudelleentunnustaminen ei ollut tarpeen. Venäjä tunnusti Viron itsenäisyyden 24. elokuuta.

STT-IA
20.8.1999