Heidin Hautala ehdottaa uudeksi komissaariksi Tuulikki Petäjäniemeä

Suomalaisnaiset uurastavat europarlamentissa

Euroopan parlamentin naisten oikeuksien valiokunnan puheenjohtaja, vihreiden Heidi Hautala toteaa, että ns. globaalistuminen korostaa europarlamentin työskentelyssä pohjoismaisen naisen elämän mallia.

Kautensa päättävistä suomalaisparlamentaarikoista puolet on naisia, mikä on herättänyt kaiken aikaa ihmettelyä ja ihastusta. Hautalan mukaan ranskalaiset, italialaiset, espanjalaiset ja portugalilaisetkin ovat erityisen kiinnostuneita tasa-arvoasioista juuri nyt ja meidän mallimme kiinnostaa.

Naisten oikeuksien valiokunta on käyttänyt Hautalan mukaan aktiivisesti poliittista aloiteoikeuttaan ja heitä on kuultu komissiossa varsin hyvin. Hän myös uskoo, että komissiolta tulee lakiehdotus, joka mahdollistaa mm. Suomen kaltaisen tasa-arvosuunnittelun, sen tavoitteiden seurannan sekä kiintiöiden käytön.

Hautala lämpenee kiintiöille ja tulkitsee parlamentin antaneen selvän signaalin, että uuteen komissioon on saatava entistä enemmän naisia.

Naiset Euroopassa -seminaarissa Hautala totesi, ettei suomalaiskomissaarin tarvitse olla välttämättä mies. Se voisi olla nainen, vaikkapa Tuulikki Petäjäniemi, EVA:n johtajia sekä Naiset 96 ry:n puheenjohtaja.

Amsterdamin sopimus kieltää ikäsyrjinnän

Viime eurovaaleissa naiset äänestivät Suomessa vilkkaammin kuin miehet, mutta nyt naisia on asetettu vähemmän ehdolle kuin edellisissä vaaleissa.

Hautala itse on selkeästi naisten edustaja, sillä hänen kannattajistaan yhdeksän kymmenestä on naisia. Hän korostaa naisten osuuden varmistamista jo siksi, että naisten päätöksenteko on erilaista kuin miesten.

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n tutkimus miesten ja naisten keskenään kovin erilaisista arvoista antaa viitteitä siitä, että naiset toisivat toisenlaisia näkemyksiä päätöksentekoprosesseihin kuin miehet. Suomen EU-puheenjohtajuuskauden asialistalla on mm. käsite "hoitovuodet", jonka toivotaan saavan sijansa yleiseurooppalaisessa sosiaaliturvassa.

Toukokuun alussa voimaan astunut Amsterdamin sopimus korostaa tasa-arvopyrkimyksiä ja sen 13. artiklassa mm. kielletään ikäsyrjintä työmarkkinoilla.

Euroopan parlamentin suomalaisen oikeusasiamiehen Jacob Södermanin ansioksi kirjataan se, että parlamentin virkoihin saavat hakea nyt yli 35-vuotiaatkin. Ikärajaa nostettiin suomalaisten pettymykseksi vain kymmenellä vuodella 45 vuoteen, mutta vanha käytäntö pitkästä suojatunoloisesta virkaurasta on kuitenkin romutettu.

Oloneuvokset suurista puolueista

Kaikki pienpuolueiden edustajat sijoittuvat ahkeroijien joukkoon, kun taas oloneuvokset edustavat kaikki suuria puolueita. Johtopäätöksenä kirjataan, että pienten puolueiden ehdokkaat kokenevat työnsä jonkin verran suurten puolueiden edustajia mielekkäämpänä.

Europarlamentaarikon työn arviointi ja tulosten mittaaminen on kiistatta vaikeata eikä aktiivisuus suinkaan ole sama asia kuin vaikutusvalta. Tutkija Villiina Hellstenin käyttämät mittarit antavat painoa edustajille, joilla on omassa ryhmässään vahva asema, jotka ovat istunnoissa tunnollisesti läsnä, pitävät usein puheenvuoroja, tekevät kysymyksiä ja muutosesityksiä.

Hyvät tehopisteet Hautalan ja Thorsin jälkeen saavat Outi Ojala (vas.), Riitta Myller (sd.), Esko Seppänen (vas.) ja Jörn Donner (sd.) sekä Marjo Matikainen-Kallström (kok.) ja Mirja Ryynänen (kesk.).

Oloneuvoksen titteliä kantavat vankimmin Paavo Väyrynen (kesk.) ja kokoomusmepit Jyrki Otila, Raimo Ilaskivi ja Kirsi Piha. Näitä hivenen aktiivisempia ovat olleet keskustan Kyösti Virrankoski ja Sirkka-Liisa Anttila sekä demarimepit Reino Paasilinna ja Pertti Paasio, jonka erityistehtävä kvestorina vinouttaa työtehon arviointia.

Kukas nyt työnsä arvioinnista pitäisi

Nimettöminä kirjattujen lausuntojen mukaan eräs parlamentaarikko toteaa, että raporttien, lausuntojen, puheenvuorojen, kysymysten sekä aloitteiden määrä heijastaa kahta asiaa, edustajan omaa aktiivisuutta ja toisaalta jonkinlaista asemaa poliittisessa ryhmässä.

Toinen parlamentaarikko taas kuittaa, että Suomen eduskunnasta tiedetään, mitä aloitetehtailu on. "Jokainenhan pystyy suoltamaan niitä vaikka viisi tunnissa, että näkyisi lehdessä, mutta silloin voi menettää kuvansa asiallisena toimijana, asioitten hoitajana."

Eurooppalainen näkökulma auttaa menestymään

Maa- ja metsätalouden sekä aluepolitiikan tuntijoina esiintyvät Sirkka-Liisa Anttila ja Jyrki Otila toimivat selkeimmin kansallisina asianajajina, korostivat keskimääräistä voimakkaammin kansallista näkökulmaa.

Eurooppalaisiksi asianajajiksi taas nimettiin Outi Ojala, Mirja Ryynänen ja Kyösti Virrankoski. Heitä luonnehditaan eurooppalaisiksi lainsäätäjiksi.

Suomi-poliitikoita taas ovat Raimo Ilaskivi, Kirsi Piha, Esko Seppänen ja Paavo Väyrynen. Näillä poliitikoilla ei ole edellisten tapaan selkeitä sektoriaalisia viiteryhmiä, joiden etuja he pyrkisivät edistämään. He profiloituvat yleisemmin kansallisten etujen edistäjiksi.

Europoliitikoiksi tutkija nimeää Jörn Donnerin, Heidi Hautalan, Marjo Matikainen-Kallströmin, Riitta Myllerin, Reino Paasilinnan, Pertti Paasion ja Astrid Thorsin eli suurimman osan koko joukosta.

Europoliitikot ovat eurooppalaisten asianajajien tavoin keskittyneet eurooppalaisen lainsäädännön kehittämiseen ilman merkittävää pyrkimystä ns. kansallisten etujen painottamiseen. He toimivat yleispoliitikkoina omien asiantuntemusalojensa saralla, eivätkä katso edustavansa erityisiä viiteryhmiä saati yhden asian liikkeitä.

Yleisemmällä tasolla tutkimuksessa päädytään siihen, että menestyksellisimmin parlamenttityöskentelynsä ovat hoitaneet eurooppalaisia näkökulmia työssään huomioivat edustajat. Heille on myös aktiivisuutensa ansiosta rakentunut hyvä verkosto europarlamentissa.

Eurovaalit Suomessa 1996: Vaalihumusta päätöksenteon arkeen -tutkimus on osa Helsingin yliopiston valtio-opin laitoksen laajempaa EU:n päätöksentekoa käsittelevää tutkimusohjelmaa, josta löytyy tietoja osoitteesta www.valt.helsinki.fi/vol/eu.

MARGIT HARA
21.5.1999