Väyrynen on ollut rohkean laiska meppi

Väyrynen keräsi 1996 eurovaaleissa ehdottomana äänikuninkaana lähes 160 000 ääntä EU-vastaisella kampanjallaan. Nyt hänet kruunataan tuoreessa suomalaisparlamentaarikkojen työtehomittauksissa oloneuvosten kuninkaaksi.

Valtio-opin professori Tuomo Martikainen Helsingin yliopistosta toteaakin, että EU-vaaliareenaa käytetään peliareenana sellaisellekin pelille, jolla ei ole mitään tekemistä EU:n kanssa. Tämä on mahdollista, koska Euroopan parlamentti on jäänyt etäiseksi sekä suomalaisille äänestäjille että puolueille.

Lyhyelläkin poliittisella muistilla varustetut muistavat, että Väyrysellä on tapana laskelmoida mahdollisuutensa erityisen tarkasti, taktikoida ja perustaa kannatuksensa yleensä jonkun asian vastustamiseen.

Viime eurovaaleissa Väyrynen ei ollut liikkeellä haastaakseen ainoastaan hallituksen Eurooppa-politiikan linjan, vaan myös erityisesti oman puolueensa ja Esko Ahon EU-politiikan.

Valt. kand. Pia Majosen mukaan Väyrynen ei kuitenkaan vaalimainonnassaan yksilöinyt tavoitteitaan europarlamentissa, vaan vetosi äänestäjiinsä mahdollisimman suuren äänisaaliin saamiseksi. Eniten Väyrynen keräsi ääniä Pohjois-Suomesta.

Esko Ahon mielestä Väyrysen ja muiden keskustan EU-kriittisten vaalimenestys ei antanut aihetta muuttaa puolueen EU-politiikkaa. Mielenkiintoista on se, että Ahon mukaan Väyrynen ei ole euroedustajana kertakaan poikennut europarlamentissa Suomen eikä keskustan EU-linjauksista, minkä vuoksi Väyrysen menestystä ei voi luonnehtia protestiksi.

Vuoden 1996 eurovaalikampanjassaan Väyrynen ei juurikaan puuttunut Majosen mukaan sisäpolitiikkaan, vaan korosti EU-aiheiden tärkeyttä. Väyrysen Kauniiden ja rohkeiden yhteyteen myyty mainos herätti ansaittua huomiota: "Kaunis en ole, mutta rohkea, niin ja aatteellinen ja isänmaallinen."

Nyt Väyrynen on lähtenyt eurovaaliareenalla haastamaan keskustan presidenttiehdokkaaksi nousussa olevaa Eskoa Ahoa. Henkilövastustaja on siis sama kuin viime vaaleissa, mutta asiasisältö toinen. EU-myönteisyys onkin kaikkien mittausten mukaan niin laajaa, ettei EU-vastaisuudella tyydyttävien maatalousratkaisujen jälkeen kannattaisikaan ratsastaa.

Seppänen on miesten mies

Seppänen keräsi Väyrysen jälkeen toiseksi suurimman äänisaaliin. Seppästä äänestettiin joka puolella Suomea ja hänellä oli kaikkein miesvaltaisin äänestäjäkunta. Kolme neljästä Seppästä äänestäneestä oli miehiä. Seppäsen vaalikampanjan kärki oli selkeä ja terävä. Kyseessä olivat "ei EMU:lle vaalit".

Ei jäänyt epäselväksi, että Seppänen oli täysin poikkiteloin puolueensa johdon kanssa ja edusti lähes kaikissa asiakysymyksissä Vasemmistoliiton kanssa vastakkaista kantaa. Kiista markan ERM-kytkennästä poltti lopullisesti puoluesihteeri Ralf Sundin päreet ja tämä syytti Seppästä julkisuudessa "kansan kusetuksesta".

Seppäsellä on riittänyt potkua vaalikampanjan jälkeiseen elämään parlamentaarikkona. Hänet rankataan meppivertailussa miehistä aktiivisimmaksi. Seppänen eroaa Väyrysestä myös siinä, että hän arvostelee EU:ta ja meppinä oloa edelleen äänekkäästi.

Tutkija Villiina Hellstenin haastattelema parlamentin virkamies toteaa, että parlamenttityöskentelyyn ovat sopeutuneet heikoimmin sellaiset edustajat, joiden pääasiallinen poliittinen kiinnostus on edelleen pitkälti kotimaan politiikassa tai jotka ovat päätyneet parlamenttiin pitkän poliittisen uran jälkeen tai jotka ovat tulleet parlamenttiin täysin politiikan ulkopuolelta.

Hellsten toteaakin, että oloneuvos-tittelin akselilta työmyyrät -oloneuvokset saaneet Raimo Ilaskivi ja Pertti Paasio lukeutuvat pitkän poliittisen uran luojiin. Paavo Väyrysen, Sirkka-Liisa Anttilan ja Kirsi Pihan poliittisen kiinnostuksen painopisteen voidaan katsoa olleen edelleen kotimaan politiikassa.

Jyrki Otilan parlamenttityöskentelyn näkymättömyys juontunee Hellstenin mukaan ainakin osittain hänen poliittisesta kokemattomuudestaan. Eurovaalit Suomessa 1996: Vaalihumusta päätöksenteon arkeen -kirjan ovat toimittaneet professorit Tuomo Martikainen sekä Kyösti Pekonen.

MARGIT HARA
21.5.1999