 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Tangossa, rillumareissa ja popissa piilee parantavaa voimaa
Tango on tunnetusti ilmentänyt suomalaista surumielisyyttä ja kaipuuta. 1950-luvun ronskimpi rillumarei taas edusti vapauttavaa naurua ja vastavoimaa valtaa pitävän kulttuurieliitin arvoille ja asemalle.Rillumarein moniulotteinen nauru kumosi sotien jälkeisen elämänmenon ankeuden, mutta tunnetta tihkuvan tangonkin tarjoamaa lohtua tarvittiin. Näin kirjoittaa itsekin tangon tulkkina tunnettu kirjallisuuden dosentti Jukka Ammondt tuoreessa kirjassa suomalaisen populaarimusiikin vuosikymmenistä. Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitoksen julkaisusarjassa ilmestyneeseen Tangosta Dingoon on koottu populaarimusiikin tutkijoiden ja tekijöiden kirjoituksia suomalaisille kovin tutuista ilmiöistä. Populaarimusiikki kun ympäröi meitä kaikkia, halusimmepa tai emme, kuten kirjan toimittajat toteavat heti alkuun.
Jokaisella on oma Jari SillanpäänsäElina Niemelä pohtii osuudessaan Jari Sillanpään julkisuuskuvaa. Niemelän mukaan totuutta Jari Sillanpäästä ei ole olemassakaan, sillä Sillanpää on olemassa vain erilaisten tekstien välityksellä. Yhdeksi suosion lähteeksi tutkija arvioi Sillanpään avoimuuden erilaisille tulkinnoille: mies joka osaa ilmaista tunteitaan, pieni lapsi, velikulta tai tasavertainen kaveri, yhtä lailla ihastuksen kuin äidillisten tunteiden kohde. Ihailijoiden omat elämänkokemukset sekoittuvat heidän kokemuksiinsa tähdestäö, Niemelä näkee.
Ylessä kulttuurieliitti korvautui markkinoiden tulkeillaJournalistiikan professori ja Yleisradion historian kirjoittaja Raimo Salokangas selvittää populaarimusiikin asemaa Yleisradiossa. Kansan ja etenkin nuorison musiikilliset sivistämispyrkimykset ovat vuosikymmenten mittaan tehneet tilaa kuulijoiden toiveille. Sodan jälkeen ohjelmisto keveni, mutta sivistyslinja hallitsi vielä 60-luvullakin. Jopa Reporadio pyrki kehittämään yleisön makua terveempään suuntaan, Salokangas kirjoittaa. Taistelu nuorista kuulijoista paikallisradioiden nousun jälkeen ja 90-luvun kanavauudistus ovat siirtäneet nämä jalot hankkeet sivuun. Jos kulttuurieliitti ennen määritti, mitä kansalle piti tarjota, nyt sen tietävät markkinoiden tulkitsijat.
Dingolla uskallusta suuriin tunteisiinMusiikintekijöistä Mikko Kuustonen kertoo omien laulujensa synnystä. Virpi Kätkä on tutkinut suomalaisten aikakauslehtien Beatles-ilmiöön suhtautumisen kehitystä kielteisestä ylistäväksi vuosina 1963-70.Beatlesista väitellyt Yrjö Heinonen tuo uutta näkökulmaa Dingon klassikkoon Autiotalo. Heinonen paljastelee hittikappaleen ja selvittää sen suosion syitä monesta suunnasta. Päällimmäiseksi menestystekijäksi jää tutkijan mukaan sittenkin yhtyeen keulahahmon ja lauluntekijän Neumannin henkilökohtainen panos ja aitous - kaupallisesta koneistosta huolimatta. Hän uskalsi käsitellä suuria tunteita. Uskoa, toivoa ja rakkautta. Aidosti. Ihmiseltä ihmiselle, Heinonen eläytyy kirjoituksessaan
STT-IA
|
AJASSA -SIVULLE