Lipponen haluaa pelisäännöt markkinataloudelle
SDP:n 100-vuotisjuhla asetti uusia haasteita
Sosialidemokraattinen puolue vietti keskiviikkona 100-vuotisjuhlaansa Turussa. Puolueen historiaa ja maan kohtaloita vuosisadan ajalta käytiin läpi näyttävän musiikki- ja runokavalkadin avulla.
Esitystä höystivät suurelle valkokankaalle
heijastetut Työväen arkiston valokuvat.
Kutsuvieraiden joukossa oli presidentti ja rouva
Mauno Koiviston ohella runsaasti puolueen
veteraaneja.
SDP:n puheenjohtaja, pääministeri Paavo
Lipponen kävi juhlapuheessaan läpi
sosialidemokratian vaikutusta aatteena ja
poliittisena liikkeenä yhteiskunnan kehitykseen.
Hänen mukaansa sosialidemokratia on nostanut
vähäväkisen kansan henkisiä ja aineellisia
elämisen ehtoja niin, että vapauden, tasa-arvon
ja yhteisvastuun ihanteet eivät ole enää vain
tavoitteita.
Lipponen katsoi SDP:n "rakentaneen 1900-luvulla
yhdessä maassa ikään kuin sosialismin". Se
tarkoittaa hänen mukaansa hyvinvointivaltiota.
Puheenjohtaja Lipponen nosti tulevan vuosisadan
ensimmäisten tehtävien joukkoon pelisääntöjen
luomisen yleismaailmalliselle markkinataloudelle.
Se vaatii laajaa yhteistoimintaa yli puoluerajojen.
- Euroopan unionissa tarvitaan voimakasta
sosialidemokratiaa kehittämään eurooppalaista
sosiaalista mallia, eurooppalaista
hyvinvointiyhteiskuntaa.
- Toisin kuin sata vuotta sitten, siinä ei enää
onnistuta luokkavastakohtia korostaen, vaan
hakemalla kumppanuutta valtion sekä
työmarkkinaosapuolten kesken yhteisten
tavoitteiden puolesta, Lipponen sanoi.
Työväenyhdistykset
synnyttivät puolueen
SDP:n perustivat alun perin työväenyhdistykset,
joita oli syntynyt Suomeen vuodesta 1883 lähtien.
Työväenliike oli myös vahvasti raittiusliike.
Vuoden 1898 juomalakkoliike oli yksi alkuvuosien
voimannäytöistä.
Puolue perustettiin Turussa heinäkuussa vuonna
1899 Suomen työväenpuolue -nimisenä.
Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Nils
Robert af Ursin, jonka lapsenlapsi Maija-Liisa af
Ursin oli paikalla 100-vuotisjuhlassa.
Sosialismi tuli mukaan puolueen ohjelmaan
vuoden 1903 Forssan puoluekokouksessa, jossa
puolueen nimi muuttui Suomen
sosialidemokraattiseksi puolueeksi.
Ensimmäisissä yksikamarisen eduskunnan
vaaleissa SDP sai 37 prosenttia äänistä. Vuoden
1916 vaaleissa puolue sai eduskuntaan
enemmistön, jonka voimin toteutettiin 8 tunnin
työpäivä ja säädettiin uudet kunnallislait.
Maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen
myllerrys, elintarvikepula ja työttömyys kärjistivät
yhteiskunnallista ilmapiiriä vuonna 1917. SDP:ssä
kiistelivät vallankumouksen ajajat Kullervo
Mannerin johdolla ja sen vastustajat. Uusien
vaalien myötä eduskuntaan tuli porvarillinen
enemmistö, joka julisti Suomen itsenäiseksi.
Reilu kuukausi itsenäisyysjulistuksen jälkeen
SDP:n puolue-elimet päättivät ottaa maassa
vallan haltuunsa. Syttyi kansalaissota, jossa
menetti henkensä lähes 34 000 suomalaista.
Punaiset hävisivät sodan ja vallankumousta
ajanut SDP:n johto pakeni maasta.
Vallankumousta vastustaneiden
sosialidemokraattien, kuten Väinö Tannerin
johdolla SDP sanoutui irti vanhasta ja ryhtyi
vetämään rajaa kommunisteihin eli
Neuvosto-Venäjälle paenneiden perustamaan
puolueeseen.
Hajaannuksen vuosia
ja hallitusvaltaa
Kansalaissodan jälkeen SDP nousi jo vuoden 1919
vaaleissa suurimmaksi puolueeksi. Vuonna 1926
SDP oli jo valmis muodostamaan
vähemmistöhallituksen Tannerin johdolla.
Sosialidemokraattien ja kommunistien taistelu
jatkui ammattiyhdistysliikkeessä. 1920- ja
1930-lukujen taitteen oikeistoradikalismi ja
-terrorismi kasvattivat SDP:n kannatusta ja
poliittisen ilmapiirin muututtua puolue muodosti
enemmistöhallituksen yhdessä maalaisliiton
kanssa.
Talvisodan sytyttyä sosialidemokraatit olivat
mukana sotaponnistuksissa ja jatkosodan aikana
puolueen johto oli mukana Suomen poliittisessa
sisäpiirissä hakemassa tukea Saksalta. Sodan
loppuvaiheessa sosialidemokraatteja siirtyi
rauhanoppositioon ja rauhan tultua puolue oli
jälleen erimielinen.
Kommunistien toiminnan salliminen aloitti
uudelleen kilvan kahden vasemmistopuolueen
kesken. SDP voitti kommunistit niin vaaleissa kuin
ammattiyhdistysliikkeessäkin. Seurauksena oli
kuitenkin ulkopoliittinen paitsio ja jälleen
puolueen hajaannus.
Yhteiskunnan muutos 1960-luvulla antoi SDP:lle
uuden tilaisuuden ja vuoden 1966 vaaleissa
Rafael Paasion johdolla uudistunut ja eheytynyt
puolue nousi jälleen hallitukseen. Yhdessä
keskustapuolueeksi muuttuneen maalaisliiton
kanssa SDP piti valtaa aina vuoteen 1987 saakka.
Kalevi Sorsa toimi pitkään pääministerinä ja
vuonna 1982 valittiin tasavallan presidentiksi
ensimmäinen sosialidemokraatti, Mauno Koivisto.
Vuonna 1987 SDP muodosti hallituksen yhdessä
kokoomuksen kanssa. Neljän vuoden
porvarihallituskauden jälkeen palattiin Paavo
Lipposen johdolla vuonna 1995 SDP:n ja
kokoomuksen yhteistyöhön, jota on jatkettu myös
vuonna 1999.
STT-IA
26.5.1999
|