Surevien auttamisen pitäisi perustua tutkittuun tietoon, sanoo amerikkalaisprofessori



Elämä Kosovossa kansanmurhan keskellä tai amerikkalainen koulu, jossa oppilaat ampuvat toisiaan kuoliaaksi, ovat tämän päivän todellisuutta. Suomalaisia riipaisee todennäköisesti lähempää esimerkiksi puolison tai lapsen kuolema.


Kaikki nämä tapahtumat tuovat surun niin aikuisten kuin lastenkin elämään. Varsin usein surevalta toivotaan vielä nykyäänkin paluuta normaaliin elämään melko pian. Amerikkalaisen professorin Nancy Hoganin mielestä tämä ei ole surevalle mahdollista.

Miamin yliopistossa työskentelevä Hogan on yksi maailman johtavia suruasiantuntijoita. Hän puhui surusta Oulussa keskiviikkona noin 70:lle eri puolilta Suomea tulevalle auttamistyön ja kasvatuksen ammatti-ihmiselle.

Hogan puhuu uuden surukäsityksen puolesta. Hänen mielestään surevien auttamisen pitäisi perustua tutkittuun tietoon. Myyttiset uskomukset eivät saisi ohjata auttamista ja hoitoa, kuten nykyisin USA:ssa ja Suomessakin paljon vielä tapahtuu.

Hogan tietää, mistä puhuu. Hän on tutkinut ja hoitanut surevia aikuisia, lapsia ja nuoria jo kolmekymmentä vuotta. Suomalaisuuteen ja suomalaiseen surututkimukseen hän on perehtynyt Tampereen yliopistossa, jossa hän on toiminut vierailevana tutkijana.

Surulla on monta ulottuvuutta

Hogan korostaa, että surussa on monta tekijää. Näitä ovat esimerkiksi epätoivo, paniikkikäyttäytyminen, henkilökohtainen kasvu, viha, syyttäminen sekä vierauden tunne muihin ihmisiin nähden.

Esimerkiksi sairauden aiheuttama kuolema saa surevassa aikaan todennäköisesti voimakkaan epätoivon ja masennuksen tunteen, Hogan sanoo.

Itsemurha tai murha tuo läheisen suruun vihaa. Hoganin tutkimukset kertovat, että vielä kolme vuotta kuoleman jälkeen itsemurhan ja murhan kautta lapsensa menettäneillä äideillä oli voimakkaita vihan ja koston ajatuksia.

Professori korostaa, että vihaa pitää käsitellä, ettei ihminen jää sen vangiksi. Surevan auttamisessa on tärkeää selvittää myös kuolinsyy, koska sen selvittämisestä voi seurata erilainen surun kulku.

Henkinen kasvu tulee vuosien jälkeen

Vanhan freudilaisen surukäsityksen mukaan surutyö on paljolti sitä, että kiintymysside kuolleeseen läheiseen katkaistaan ennen kuin sen voi kiinnittää johonkin uuteen ihmiseen.

Hogan korostaa, että kiintymys ja ikävä eli "rakkauspuoli" voivat jatkua surevan ihmisen elämän loppuun saakka. Oppimisprosessi on siinä, miten sureva sisäistää kuolleen läheisen eli ymmärtää, ettei tämä ole enää tässä ja nyt ulkoisessa elämässä vaan mielen sisällä.

Tutkimustyötään varten Hogan on kehittänyt aikuisten ja lasten surun itsearviointikaavakkeet. Näitä arviointikaavakkeita on käytetty myös Suomessa. Niissä on surun syvyyttä ja henkistä kasvua mittaavat osiot.

Surussa on aina menetyksen puoli, mutta myös henkisen kasvun puoli. Hoganin mukaan usein on niin, että mitä merkittävämpi suru on, sitä enemmän siitä voi versota henkistä kasvua. Kestää kuitenkin useita vuosia ennen kuin kasvu saavutetaan.

STT-IA
21.5.1999


AJASSA -SIVULLE