"Hamina punaisten vallassa" ei unohdettu
Miksi Kekkonen esti artikkelin vapaussodasta?
Suomen itsenäistymisvaiheeseen liittyy useita dramaattisia ja traagisia vaiheita. Vuoden 1918 tapahtumista sukuperintönä säilyneet muistot ovat kovin erilaisia.Ne kuvastavat kirjoittajien kokemuksia ja ovat tietysti kovin subjektiivisia. Yksi seikkaperäisimmistä kertomuksista punaisten hallitsemassa Etelä-Suomessa on "Hamina punaisten vallassa".
Se kertoo kaupungin kapina-ajasta joukkovangitsemisineen ja -murhineen sekä punaisen terrorin vastapainoksi syntyneestä aktivismista.
Haminan Lehden päätoimittajan ja kaupunginvaltuutetun Emil Hauhion laatima kirjoitus on tehty vapaussodan jälkeen vuonna 1918.
Kirjoitustyöhön osallistuivat myös toimittaja T. Könönen ja maisteri K. Koskiluoma. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen kielsi aikanaan kirjoituksen laajemman alkuperäisversion julkistamisen toteamalla lyhyesti: "Aika ei ole vielä kypsä".
Haminalaiset muokkasivat jutusta myös näytelmän, jota pidettiin vuosien 1939-45 sotien jälkeisessä Suomessa sopimattomana. Parin esityskerran jälkeen tuli "korkeammalta taholta" kielto, ja esitykset loppuivat siihen.
Artikkeli on aktivismista ja vapaussodasta kertovan muistelmateoksen ajankuvausta. Toimittajina ovat professori Ohto Manninen ja fil.maist. Vesa Määttä sekä kustantajana Edita.
"Poliittisesti tarkoituksenmukaista"
Torstaina ilmestyneessä muistelmateoksessa ei kerrota tarkkaa ajankohtaa, milloin Kekkonen puuttui Haminan tapahtumien julkaisemiseen. Dosentti Martti Häikiön arvion mukaan se ajoittui 1960-luvun lopulle ja 1970-luvun alkuun. Silloin Kekkonen oli myös vasemmiston presidenttiehdokkaana.
Dosentti Martti Häikiö sanoo jo vuosia pohtineensa kysymystä, mikä sai Kekkosen suhtautumaan kielteisesti vapaussodasta kirjoitteluun.
Tämä liittyi Häikiön arvion mukaan mahdollisesti päivänkohtaiseen poliittiseen tarkoituksenmukaisuuteen. Jollakin lailla vapaussodasta ja vallankumouksen problematiikasta haluttiin silloin tehdä historiallinen kompromissi.
Häikiö katsoo, että asia on vieläkin jonkinlaisessa suomettumisvaiheessa.
Teloituksia ja joukkomurha
Hauhion artikkelissa kerrotaan useista punaisten tekemistä teloituksista ja surmatöistä. Yksityiskohtaisin kuvaus on ns. Haminanlahden joukkomurhasta erään siitä pelastuneen kertomuksen ja myöhemmin vangittujen surmaajien tunnustuksen pohjalta.
Virolahdelta, Koivistolta ja Haminasta oli jo kapinan alkupuolella lähtenyt valkoisia Lavansaareen, jonne muodostui 400 miehen Rannikko-armeija.
Kuusi niin ikään Lavansaareen matkaavaa nuorukaista (muistelmissa poikaa) pidätettiin yhden "punamielisen palvelijattaren" ilmiannon perusteella jäällä ja vietiin Haminaan. Kuulustelujen jälkeen pojat oli määrä kuljettaa edelleen Kotkaan.
Luultiin kuolleeksi ja pakeni
"Kun oli tultu Lakuniemen kohdalle, ilmestyi jäälle kolme punikkia potkukelkkoineen ja pysäytti heidät kysyen: Minne näitä viedään? Johon kuljettajat vastasivat: Kotkaan. Toiset tuumivat, että mitäs näitä Kotkaan, pistetään ennen avantoon.
Hevonen pysäytettiin lähellä majakkaa Haminan lahdelle ja kaksi potkukelkkamiestä lähti etsimään avantoa."
Avannolla pojat pantiin riviin ammuttavaksi. Ensin ammuttiin yksi pojista ja kaksi lähti juoksemaan pakoon. Kolme muuta kaatui yhteislaukauksella. Pakenevien perään ammuttiin useita laukauksia.
Toista pakenevista osui käsivarteen ja hän lyyhistyi teeskennellen kuollutta. Toisen onnistui juosta pitemmälle, mutta hänet saatiin hevosella kiinni ja ammuttiin. Ruumiit upotettiin avantoon.
Haavoittunut ehti nousta ja paeta läheiseen metsään, edelleen Lakuniemeen, jäitse Ristiniemeen ja lopulta muiden avustamana sairaalahoitoon Haminaan. Siellä hänen olonsa jäi punaisilta salaisuudeksi kapinan loppuun saakka. Ikään kuin haudasta nousseena hengissä selvinnyt aikanaan todisti Haminanlahden verityöstä.
Bolsevikkien päämäärät
Vapaussota alkoi tammikuussa 1918 Karjalassa ja Pohjanmaalla, kun hallituksen joukot alkoivat riisua aseista Suomeen jäänyttä noin 75 000 miehen vahvuista Venäjän armeijaa. Sosialistinen vallankumous julistettiin Helsingissä. Kapinahallitus miehitti Etelä-Suomen ja otti valtakoneiston haltuunsa.
Venäjän nyt avautuneet arkistot ovat vahvistaneet sen, että bolsevikkihallitus pyrki tammi-helmikuussa 1918, toisaalta yllyttämällä suomalaiset sosialistit kapinaan ja toisaalta Venäjän armeijan joukoin, kukistamaan eduskunnan asettaman Suomen hallituksen. Se luopui yrityksestä vasta saadakseen solmituksi rauhan Saksan keisarikunnan kanssa.
- Samalla on selvinnyt, kuinka vaikeaa Suomen vallankumoushallituksen olisi ollut pitää Suomi irrallaan Neuvosto-Venäjästä, mikäli tämä olisi jo vuonna 1918 ollut voimissaan ja mikäli vallankaappaus olisi Suomessa menestynyt, selvittää sotahistorian professori Ohto Manninen.
STT-MH
22.10.1999
