 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Merta edemmäs kalaan
Taloustieteen uusin kehitys on vienyt amerikkalaiset nuoret huippututkijat uusille tutkimusalueille. Taloustieteilijät käyttävät talousteoriasta saatuja työkaluja muun muassa sosiologisten ja poliittisten kysymysten tutkimiseen.Muiden tieteiden teoriat vaikuttavat myös taloustieteeseen, esimerkiksi uusklassisen talousteorian perusoletus rationaalisesti käyttäytyvästä ihmisestä joutunut kritiikin kohteeksi. Vuodenvaihteen The Economistissa oli kiintoisa juttu taloustieteen viimeaikaisesta kehityksestä. Lehti oli kymmenen vuotta sitten kysellyt vanhemmilta johtavilta kansantaloustieteen professoreilta, keitä he pitivät nuorista tutkijoista kaikkein lupaavimpina. Tuloksena lehti kykeni selkeästi valitsemaan ja esittelemään kahdeksan nuorta kansantaloustieteen tähteä, joukossa sellaisia suuria nimiä kuin Larry Summers, Jeffrey Sachs ja Paul Krugman. Kaikki olivat miehiä, ja Yhdysvaltalaisten huippuyliopistojen rooli kansantaloustieteen eturivin tutkimus- ja koulutuspaikkoina näkyi selvästi. Missä ovat nuoret huippututkijat?Mutta kun The Economist nyt teki samanlaisen tiedustelun, olivatkin tulokset laihoja. Vanhemmat taloustieteilijät, mukana nyt myös edellisen kyselyn tähtiä, eivät olleet yksimielisiä, ketkä voisi nimetä nuoriksi huippututkijoiksi tai onko heitä ollenkaan.Tietenkin kyse voi olla luonnollisesta vaihtelusta: joskus lahjakkuuksia on, joskus ei. Mutta monet kyselyyn vastanneista professoreista olivat sitä mieltä, että kansantaloustiede ei enää houkuttele huippukykyjä. 90-luku on Yhdysvalloissa ollut suuren pörssiruljanssin aikaa, ja Wall Streetin palkat ovat melkoisesti professorien palkkoja paremmat. Toisaalta taas opiskelijoita nykyään tulee Yhdysvaltojen huippuyliopistoihin joka puolelta maailmasta, joten lahjakkaiden opiskelijoiden määrän luulisi vastaavasti kasvaneen. The Economist kuitenkin tarjoaa parempaa selitystä oletettuun lahjakkuuskatoon. Selitys voi lehden mukaan olla talousteorian viimeaikaisessa kehityksessä, joka vie tutkijoita yhä kauemmas perinteisiltä tutkimusalueilta ja jossa poikkitieteellisyys on vaikuttavana tekijänä. Taloustieteen kehitystä70-luvulla kehitettiin rationaalisten odotusten teoria reaktiona vanhalle keynesiläiselle talousteorialle, jossa oletettiin ihmisten oppivat virheistään. Näin syntyi puhdas matemaattinen maailma, joka perustui olettamuksiin täydellisen vapaasta kilpailusta, täydellisestä tiedonkulusta ja täydellisen rationaalisesta käyttäytymisestä.Sellaista maailmaa ei tietenkään ollut olemassa missään talousteorioiden ulkopuolella, mutta näin aikaansaadut matemaattiset työvälineet osoittautuivat tehokkaiksi. Nuorilla tähtitutkijoilla olikin 80-luvulla edessään haastava tutkimusalue heidän sovittaessaan rationaalisten odotusten teoriaa tosielämään ja talouspolitiikkaan. Tänään parhaiden tutkijoiden on kuitenkin mentävä oman tiedonalansa rajojen ulkopuolelle. He soveltavat talousteorioiden työvälineitä esimerkiksi sosiologisten, poliitisten, kriminaalipoliittisten ja talousmaantieteellisten kysymysten käsittelyyn. Samalla he imevät vaikutteita muista tieteistä. Esimerkiksi pieni käyttäytymistieteellisen talousteorian koulukunta (the school of behavioural economists) esittää kritiikkiä taloudellisten teorioiden rationaalisia perusolettamuksia vastaan. Sen sijaan, että yksilön edellytettäisiin perinteisten talousteorioiden mukaan tekevän rationaalisia, oman voiton maksimoivia päätöksiä, koulukunta olettaa psykologisten mallien pohjalta, että ihmiset eivät aina käyttäydy itsekkäästi tai edes rationaalisesti. Ei siis mikään ihme, että vanhemman polven tutkijat ja professorit eivät oikein osaa arvostaa näitä uusia tutkijoita nimenomaan taloustieteen kehittäjinä. The Economist kuitenkin arvelee, että poikkitieteellinen tutkimus tulee jatkumaan ja vaikuttamaan taloustieteen kehitykseen. Ihmisiä ja heidän käyttäytymistään tullaan ymmärtämään paremmin, ja taloustiede tulee saamaan uusia, ei-rationaalisille odotuksille perustuvia työvälineitä. Suomessa keskustellaanMeillä Suomessakin on keskustelu talousteorian rationaalisten lähtökohtien ongelmista, mutta suurellle yleisölle tarkoitetussa julkisuudessa uusia ajatuksia ovat esittäneet lähinnä politiikot, eivät niinkään suomalaiset tutkijat ja professorit. Suomessa eivät tutkijat tosin pahemmin muutenkaan julkisuudessa kekkuloi, historioitsijoita ja filosofeja lukuunottamatta.Politiikkojen ja muiden ei-taloustieteilijöiden puheenvuoroissa on vaarana, että talousteoriasta napsitaan esille komealle kalskahtavia termejä ja sotketaan perusteellisesti keskenään talouspolitiikka ja talousteoria. Jos käytännön talouspolitiikassa tehdään virheitä, kuten Suomessa kävi viime vuosikymmenen vaihteessa, ei siitä käy syyttäminen uusklassista talousteoriaa. Pikemminkin on niin, että uusklassisen, rationaalisen teorian tarjoamien työvälineiden avulla voidaan kiusallisen tehokkaasti analysoida tehtyä politiikkaa ja osoittaa sen mahdolliset virheet. Käsitesekaannukset sotkevatTaloustiedettä ei myöskään pidä syyttää yhteiskuntamme eriarvoisuuksista ja epäkohdista, eikä tiedettä pidä käsittää ideologiaksi. Politiikassa toki usein kehitellään ideologioita, joiden uskottavuutta pyritään vahvistamaan "tieteellisin" perustein, mutta järkevässä keskustelussa eri käsitteet täytyy kuitenkin pitää selvästi erillään.Kun esimerkiksi Sirpa Pietikäinen sanoo Nykypäivän haastattelussa, että kapitalismi ja kommunismi ovat kaksosveljekset, joissa molemmissa perustana on "tiede", toisessa Marx ja toisessa uusliberalistinen taloustiede, hän sekoittaa ideologian ja tieteen käsitteet keskenään. Käsitesekaannus on täydellinen, kun Pietikäinen lisää, että nämä tieteet määrittelevät, miten asiat toimivat, eikä politiikalla ole siinä mitään virkaa, vaikka talous on ihmisten tekemä sopimus. Talousteorioita kritisoidessaan maallikot usein unohtavat, että talousteorioiden yksinkertaistetut mallit ovat pelkkiä olettamuksia, yksinkertaistuksia todellisuudesta. Niiden perusolettamuksia muuttelemalla niistä voidaan kehittää matemaattisesti monimutkaisempia malleja. Mallien toimivuutta testataan empiirisesti ja malleja kehitetään saatujen tulosten mukaan. Rationaalisen teorian mallit toimivat, ainakin laadullisesti: esimerkiksi tosielämän tietojen valossa hinnat laskevat markkinoilla kilpailun lisääntyessä, aivan kuten vapaan kilpailun malli sanoo. Käytäntöön malleja sovellettaessa toki ongelmia piisaa riittämiin, esimerkiksi vapaan kilpailun mallissa vaikeudet alkavat jo markkinoiden määrittelystä. Mallien selitysvoimakaan ei ole aina kovin kummoinen, ja talousennusteet menevät, kuten tunnettua, useimmiten pieleen.
HEIKKI JANTUNEN (Lähteitä: The Economist, Nykypäivä) |
TALOUS -SIVULLE