Ulkomaille avustamaan, millä hinnalla?


Suomalaiset avustustyöntekijät ulkomailla saavat palkkaa yleensä oman kotimaanpalkkansa verran verottomana. Tavallisesti avustustyöntekijöille maksetaan myös matkat ja asuminen sekä lakisääteinen ulkomaanpäiväraha.

- Ei niillä palkoilla pääse ansaitsemaan tai rikastumaan, mutta me maksamme ammatti-ihmiselle ammattilaisen palkan, Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avun päällikön sijainen Kimmo Juvas kertoo.

Juvaksen mukaan palkkaus ei ole aivan yksi yhteen sen kanssa, mitä Suomessa kyseinen ammattilainen saa. Palkka muotoutuu myös avustustyössä otetun vastuun mukaan.

Vapaaehtoisia Kansainvälinen Punainen Risti ei lähetä. Vapaaehtoiset otetaan paikan päältä, ja monesti Punaisen Ristin lähetetty työntekijä on tullut heitä kouluttamaan.

- Minun mielestä palkkaus on arvostuskysymys. Ongelmia tulee, jos joku meiltä lähtee jonnekin Sudaniin ja siellä on paikallinen kumppani, joka ei saa samasta työstä palkkaa vaan on vapaaehtoinen, Juvas sanoo.

Juvas toteaa, että avustustyöntekijöiden palkkaus on monimutkainen ongelma. Punainen Risti pyrkii siihen, että tekijät löytyisivät paikan päältä. Kun ulkomaisia avustustyöntekijöitä kuitenkin myös tarvitaan, tulee heille maksaa palkkaa kotimaan tason mukaan. Toisaalta paikkakuntalaisille maksetaan paikkakunnan mukaista palkkaa, elleivät he ole vapaaehtoisia.

Pelkästään eurooppalaistenkin avustustyöntekijöiden palkkojen kansainvälinen vertailu on vaikeata.

- Kansainvälisten avustustyöntekijöiden palkkavertailut ovat harhaanjohtavia, sillä niissä ei oteta huomioon sosiaaliturva-asioita tai kaikkia etuja. Palkka on vain yksi osa kokonaisuutta, Juvas huomauttaa.

Raha ei yksin ratkaise

Juvas kertoo, että aikanaan Suomesta lähdettiin helpostikin ulkomaille avustustehtäviin, sillä ammattitaitoinen ihminen saattoi olla varma, että sai töitä takaisin tultuaan.

Nykyisin työnsaanti ei ole niin itsestään selvää eivätkä työnantajat myönnä enää kovin helposti virkavapauksia avustustehtäviin lähteville. Lähtevät joutuvat miettimään myös perhettään ja mahdollisia asuntolainojaan.

- Kyllä avustustyöhön lähtevillä täytyy olla mielenkiintoa lähteä. Ei kukaan lähde rahan vuoksi, mutta tietysti raha merkitsee aina jotakin, Suunnittelukeskuksen vientipäällikkö Esa Ovaskainen kertoo.
Hän on viettänyt 11 vuotta Afrikassa ja Intiassa työskennellen erilaisissa avustusprojekteissa sekä Unicefin että suomalaisten yritysten palveluksessa.

Ovaskaisen mukaan yritysten kautta lähtevät työntekijät haluavat yleensä palkkaa saman verran kuin kotimaassa nettona tai hiukan enemmän. Yritysten kautta lähtee muun muassa insinöörejä rakentamaan viemäriverkostoja tai metsäalan asiantuntijoita. Asunto on yleinen etu, sillä usein lähtijällä on myös kotimaan asunto maksettavana.

- Riippuu kokemuksesta, mutta se menee 15 000 markan paremmalle puolelle, millä insinööri lähtee ulkomaanprojektiin.

Avustustyöntekijät valikoidaan tarkasti

Kansainvälisten järjestöjen tai yritysten kautta lähteviltä avustustyöntekijöiltä vaaditaan paljon: täytyy olla ammattitaitoa, työkokemusta, kielitaitoa ja tietenkin myös kykyä sopeutua sosiaalisesti monikulttuuriseen yhteistyöhön.

Monet yritykset tekevät ulkomaaprojekteihin hakeville psykologiset testit. Punainen Risti puolestaan kouluttaa vuosittain parikymmentä ihmistä henkilöreserviinsä.

Suomen Punainen Risti valitsee reservistään lähtijät, ja päätös tarvitsee myös järjestön kansainvälisen pääkonttorin ja kohdemaan edustajien siunauksen.

- Avustustyöntekijöiden lähettäminen ei ole halpaa. Heidät joudutaan tarkkaan valitsemaan, sillä huono valinta on haitaksi koko operaatiolle. Me joudumme valvomaan tarkasti myös rahaliikennettä ja raportoimaan projektin rahankäytöstä useille tahoille, Juvas huomauttaa.

STT-IKK
23.7.1999

AJASSA -SIVULLE