Kihokkia lennätetään soilta yskänlääkefirmoille Keski-Eurooppaan



Suomalaista lihansyöjäkasvia, kihokkia, kerätään jälleen tänä kesänä soilta ja rämeiltä vietäväksi Keski-Euroopan luontaistuotevalmistajille. Kihokkia käytetään yskänlääkkeissä.


Kerääjinä kunnostautuvat 4H-nuoret Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Tiettävästi muualla päin Suomea kihokkia ei poimita. Kiihkein poiminta-aika on parhaillaan käsillä, ja se kestää elokuun puoliväliin.

- Oulun 4H-piiri ostaa nuorilta tänä kesänä 1 400 kiloa kihokkia. Siitä maksetaan 175 markkaa kilolta, Pattijoen 4H-neuvoja Riikka Mannila kertoo.

Tuoreeltaan kasvi lennätetään Ranskaan, Saksaan ja Sveitsiin. Lasti lähtee määränpäähänsä Oulun lentokentältä kerran viikossa.

Mannila huomauttaa, että vientiin kelpuutetaan vain hentoa pyöreälehtistä kihokkia. Soikealehtinen kihokki täytyy jättää paikoilleen.

Kihokin vaikuttava aineosa on tinktuuri. Kasvissa on myös erilaisia happoja, joita vanha kansa on Suomessakin iät ja ajat käyttänyt muun muassa hengenahdistuksen lieventämiseen.

Poiminnassa omat niksinsä

Lihansyöjäkasvin poiminta on oma erikoisalansa. Siksi 4H-kerholaisia on kurssitettu kasvin tuntijaksi ja poiminnan saloihin.

- Kuka tahansa ei voi mennä kihokkia poimimaan. 4H-yhdistykset ostavat kihokkia vain kurssin käyneiltä nuorilta, Mannila muistuttaa.

Samalla hän tähdentää, että kihokin keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Kihokin poiminta kun ei ole jokamiehen oikeus samalla tavalla kuin marjastus.

Kasvia otetaan tyvestä kiinni, ja se repäistään maasta kokonaisena juurineen päivineen. Kasvia pyöritellään kevyesti, jotta siitä varisevat hiekat, mullat ja hyönteiset pois.

- Kihokin pitää olla puhdas. Sitä ei siksi saa poimia teitten ja likaisten ojien varsilta, Mannila opastaa kurssilaisiaan.

Paras keräysaika on pilvipoutainen sää mieluiten illalla tai yöllä. Silloin kasvi on saalistanut hyönteisiä ja on painavimmillaan.

- Poimintaneliölle on jätettävä ainakin viisi kihokkia, jotta satoa tulee myös seuraavalle vuodelle, Mannila neuvoo.

Kerääjän on pidettävä poimintapöytäkirjaa. Siihen on kihokin tilaajan vaatimuksesta kirjattava muun muassa poiminta-aika, olosuhteet ja arvio siitä, mikä on poimintapaikan korkeus merenpinnasta.

Säilytysaikaa enintään viikko

Kasvit kerätään tavalliseen pussiin, johon on tehty ilmareikiä. Suolta ne viedään säilöön mieluiten kellariin tai kylmiöön. Myös jääkaappi käy varsinkin, jos siinä on viileä osa. Ruokien viereen kihokkia ei kuitenkaan ole syytä sijoittaa.

- Kihokin ihanteellinen säilytysaika on kolme päivää. Maksimissaan sitä voi pitää jääkaapissa viikon, Mannila toteaa.

Kerääjien täytyy olla aamuvirkkuja ainakin kerran viikossa. Kihokit punnitaan ja tarkastetaan esimerkiksi Pattijoen 4H-toimistoilla maanantaiaamuisin jo kuuden tienoilla. Seitsemän aikaan kihokit ovatkin jo matkalla maailmalle.

Konkari kerääjä

Innokkaita kihokin kerääjiä löytyy muun muassa Kiimingistä, Muhokselta, Merijärveltä ja Kuusamosta. Pattijoella suonreunalla pidetylle kurssille ilmoittautui kymmenkunta nuorta.

- Kyllä kihokkia pari kiloa päivässä saa kerättyä. Kesässä rahaa kertyy tuhansia markkoja, kunhan vain on ahkera, 15-vuotias poimija Heikki Ouramo Pattijoelta vakuuttaa.

Hän pitelee käsissään pussia, johon on pienessä ajassa kertynyt jo varsin edustava kihokkikasa. Ouramo poimi kihokkeja jo viime vuonna ja näyttää olevan jo aika konkari hommassa. Hän tuntee paikat, joista kihokki parhaiten löytyy.

Ouramon mukaan kihokki kasvaa parhaiten paksuilla turvepohjaisilla soilla. Sitä löytyy myös kuivakkaammalta paikalta sorakuoppien pohjalta, kunhan vain pohjavesi on lähellä.
- Ei tässä rikastu, mutta saapahan olla ulkona, Ouramo toteaa.

STT-IKK
23.7.1999


AJASSA -SIVULLE