 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Lappeenrannan seutu oli yksi pahimmista väkivallan alueista keväällä 1918"Meillä ei ole oikeutta tuomita, mutta ei myöskään oikeutta unohtaa ja salata"
Suomen sisällissodan loppunäytös oli Etelä-Karjalassa dramaattisempi kuin muualla maassa ja myös traagisempi kuin mitä aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet.Marko Tikan ja Antti O. Arposen Koston kevät tuo ensimmäistä kertaa julkisuuteen poikkeuksellisen asiakirja-aineiston, jonka pohjalta luodaan kokonaiskuvaa vuoden 1918 tapahtumiin. Lappeenrannan seudulla teloitukset olivat sekä suunnitelmallisia että tehokkaasti toteutettuja. Niistä vastasivat paikalliset päälliköt ja paikallisista miehistä koostuneet esikunnat; joukkosurma oli siten myös korostuneen subjektiivinen. Surmattujen todellinen lukumäärä oli yli kaksinkertainen aikaisempiin tutkimustuloksiin verrattuna. Alueella teloitettiin kaikkiaan 570 ihmistä, joista suurin osa päätyi Lappeenrannan Linnoituksen joukkohautaan. - Asiat ovat edelleenkin arkoja, vaikka tapahtumista on kulunut yli 80 vuotta. Ainakin saamistani törkykirjeistä ja puhelinsoitoista päätellen, totesi toimittaja Antti O. Arponen Koston kevään julkistamistilaisuudessa Lappeenrannassa tiistaina. Teoksen kirjoittamisen tekivät mahdolliseksi kaksi aikaisemmalle tutkimukselle tuntematonta lähdettä: sotaoikeuden pöytäkirjat sekä paikallisen varatuomari Toivo Tapanaisen muistiinpanot ja asiakirjat, jotka tulivat julkisuuteen vasta vuonna 1994. - Monet puheissa käsittämättömiksi ja ristiriitaisiksi jääneet tapahtumat saavat näiden lähteiden ja muun laajan tutkimuksessa käytetyn materiaalin valossa ratkaisunsa, sanoi historiantutkija Marko Tikka, joka on laatinut myös lisensiaattityönsä aineiston pohjalta.
"Minä tein mitä tehtäväkseni määrättiin"Pankinjohtaja ja varatuomari Toivo Tapanainen oli keskeinen lappeenrantalainen vaikuttaja vuosikymmenien ajan. Hän toimi kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja oli perustamassa Isänmaallista Kansanliikettä Lappeenrantaan.Svinhufvudin, Mannerheimin ja Paasikiven henkilökohtainen ystävä omisti elämänsä loppupuolella huomattavan osakesalkun ja käytti Lappeenrannan kokoisessa pikkukaupungissa henkivartijaa yli 40 vuoden ajan. Keväällä 1918 hän oli Karjalan armeijakunnan esikunnan sotatuomari ja Lappeenrannan alueen puhdistuspäällikkö. Arposen ja Tikan mukaan Tapanainen oli loppuun saakka oikeuden mies, vaikkakin oikeus jota jaettiin oli voittajan oikeutta: "Minä tein, mitä tehtäväkseni määrättiin." Tapanainen oli myös avaintodistaja, joka säilytti hävitettäväksi määrätyt muistiinpanot ja asiakirjat. Sodan jälkiselvittelyt osoittautuivat tuhoisammaksi kuin itse sota.
Valkoisten tärkeimmät vakoojat naisiaLappeenrannan seudulla punaisia kerättiin vankileireille kevään 1918 aikana kuten monella muullakin paikkakunnalla. Ilmeisesti Mannerheimin toukokuussa antamalla käskyllä teloituksiin liittyvät asiakirjat piti tuhota ja ne tuhottiin, mutta Lappeenrannassa sotatuomari Tapanainen säilytti itsellään kopiot.Sodan ajan Lappeenranta oli punaisten hallussa, mutta tietoja kulki valkoisten puolelle. Valkoisten tärkeimmät vakoojat olivat naisia, jotka veivät tietoja henkensä uhalla rintaman läpi. Organisaattorina toimi tuleva kansanedustaja Siviä Ruotzi. Muutamat punakaartin Karjalan rintaman johtajat ryhtyivät jo talvella valkoisten yhteistyökumppaneiksi. Lappeenrannan työväenyhdistyksen johtaja Otto Paappanen ja tuleva kansanedustaja Jere Juutilainen säilyttivät henkensä, mutta satoja syyttömiä ammuttiin. Maiju Saikko ja Mikko JakoleffEnnen pakoaan punaiset marssittivat valkoiset vankinsa Saimaan jäälle. Miehet käskettiin riviin ja ammuttiin muitta mutkitta. Koston kevään mukaan Rapasaaren teloitukset olivat punaisen terrorin pahimpia yksityiskohtia Suomessa.Rykmentin komentaja Unio Sarlin esikuntineen kävi katsomassa ruumiita Rapasaaren jäällä: "Jokaista valkoista kohden ammutaan kymmenen punikkia", hän vannoi. Pahimpia kevään pyöveleitä olivat jääkäri Väinö Strömberg ja imatralainen hotellinjohtaja Uno Serenius sekä vankileirin apulaisjohtajana toiminut Rudolf Napoleon Karlsson. Toukokuun alussa Lappeenrannan Linnoituksessa ammuttiin maanviljelijä Elias Käkelä, joka oli valittu eduskuntaan sosialidemokraattien listoilta vuonna 1914. Samaan aikaan ammuttiin myös koko kaupungin tuntema nuori näyttelijätär Maiju Saikko, jonka surmaamiseen ei ole löytynyt muuta syytä kuin suhde Mikko Jakoleffiin, kapinallisten puolelle siirtyneeseen ylioppilaaseen.
Lappeenrantaan kerättiin myös ympäristökuntien
kapinalliset, joille ryhdyttiin nopeassa tempossa
jakamaan summittaisia tuomioita. Koston keväässä korostetaan, ettei tapahtuneen tuomitsemiseen ole oikeutta, mutta ei myöskään unohtamiseen ja salaamiseen.
STT-IA |
AJASSA -SIVULLE