Arava- ja korkotukilainoitettu tuotanto ei riitä

Kaupunkipolitiikalla pyritään lisäämään asuntoja



Kasvavien kaupunkien asuntopulaa ei voida ratkaista pelkästään lisäämällä arava- ja korkotukilainoitettua asuntotuotantoa. Näin arvioidaan tiistaina julkistetussa kaupunkipolitiikan asiakirjassa, jonka on laatinut edellisen hallituksen asettama kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmä.


Asiakirjaan on koottu toimiehdotuksia kaupunkien talouskehityksen vahvistamiseksi, työllisyyden parantamiseksi sekä sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja kaupunkiympäristön parantamiseksi.

Työryhmään on kuulunut edustajia valtionhallinnosta, yliopistoista, kaupungeista ja järjestöistä. Toimiehdotuksia on kaikkiaan 32, joista työryhmä oli yksimielinen paria lukuunottamatta.

Valtiovarainministeriö ja liikenneministeriö eivät hyväksyneet esityksiä valtion osallistumisesta kaupunkiseutujen kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen kehittämiseen yhtä suurella osuudella kuin tiehankkeisiin, eivätkä siirtymistä liikenteen vero- ja maksupolitiikassa kohti aiheuttamis- ja aiheutumisperiaatetta.

Hallitusohjelmasta hyvät lähtökohdat

Sisäministeriön ylijohtajan Paavo Pirttimäen johdolla työskennellyt yhteisryhmä arvioi, että Lipposen II hallituksen ohjelma antaa hyvät lähtökohdat kaupunkipolitiikalle.

Siinä ovat mukana mm. osaamiskeskusten vahvistaminen osana alueiden kehittämistä, kaupunkiseutujen verkottumisen tukeminen, valtion rahoittaman ja tukeman asuntotuotannon suuntaaminen pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuksiin sekä joukkoliikenteen kehittäminen ja pitkäaikaistyöttömyydestä huolehtiminen.

Vuonna 1996 asetettu yhteistyöryhmä on käynnistänyt 27 kaupunkiohjelmaa, joiden laadintaa valtio tukee. Kaupunkiohjelmista pitää asiakirjan mukaan luoda menettelytapa, jolla voidaan tukea kaupunkiseutujen kilpailukykyä ja elinvoimaisuutta ja suunnata valtion varoja kaupunkipolitiikan linjausten mukaisesti.

EU:n parhaillaan valmistuvissa uusissa rakennerahasto-ohjelmissa kaupunkien kehittämistoimet pitäisi asiakirjan mukaan ottaa huomioon aiempaa selkeämmin. Niiden pitäisi kattaa niin elinkeinopoliittiset, sosiaaliset kuin kulttuurisetkin panostukset.

Esimerkiksi Agenda 2000:ssa esitetty erityisen ongelmallisille kaupunkialueille kohdistettu osio pitäisi suunnata suurten kaupunkien vaikeille kaupunkialueille myös Suomessa.

Koko asuntotuotannon lisäännyttävä

Työvoima- ja elinkeinopolitiikkaan asiakirjassa vaaditaan selkeä kaupunkipoliittinen linjaus. Kaupunkien elinkeinopolitiikan ensisijaisena tehtävänä ei saa olla yritystoiminnan suora tukeminen julkisin varoin.

Kaupunkityöttömyyyden katsotaan vaativan erityistoimia. Niitä tarvitsevat ikääntyvät työntekijät, pitkäaikaistyöttömät, maahanmuuttajat ja palvelualoilta työttömiksi jääneet, jotka useimmiten ovat naisia.

Asuntopolitiikassa painotetaan koko asuntotuotannon lisäämistä kasvavissa ja kasvumahdollisuuksia omaavissa kaupungeissa. Asuntopulaa ei voida ratkaista pelkästään arava- ja korkotukilainoitettua asuntotuotantoa lisäämällä.

Asuntotuotannon lisäämiseksi kaupungeilta vaaditaan asiakirjassa niin tehokkaampaa maan hankintaa, kaavoitusta kuin kunnallistekniikan rakentamistakin. Suurilla kaupunkiseuduilla olisi edistettävä kuntien yhteistä yleiskaavoitusta ja muuta taajamarakennetta eheyttävää yhteistyötä.

Rakentamisesta halutaan mahdollisimman suuressa määrin täydennysrakentamista alueille, joilla joukkoliikenne toimii jo nyt hyvin.

Lähiöohjelma 2000 käyntiin

Syrjäytymisen ehkäisemiseksi asiakirjassa halutaan mm., että tärkeät lähipalvelut ja hyvinvointipalvelut suunnitellaan niin, että ne tukevat ihmisten itsenäistä selviytymistä eri elämänvaiheissa ja vahvistavat ihmisten yhteisöllisyyttä.

Uusien asuntojen sijoittamisessa ja asukkaiden valinnassa sosiaalisiin vuokra-asuntoihin olisi estettävä segregaatiota eli väestön eriytymistä asuinalueittain.

Yhteistyöryhmä esittää uutta lähiöohjelmaa, Lähiöohjelma 2000:tta, jonka painopisteet olisivat toiminnallinen ympäristö ja lähiöiden palvelut, fyysinen ympäristö sekä syrjäytyminen ja segregaatio.

Asiakirjassa halutaan myös mm. elävöittää kaupunkikeskuksia, vaalia kaupunkien rakennusperintöä ja edistää ekologista koerakentamista.

Asiakirjassa on esityksiä myös kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien kehittämisestä ja valtionosuusjärjestelmän uudistamisesta.

STT-IA
23.4.1999


POLITIIKKA -SIVULLE