Tarjolla herkullinen elokuva-aihe: Naistenhuijari Auervaaran ihmeelliset seikkailut



Kaikkien herkkäuskoisuuteen taipuvaisten naisten tulisi perehtyä Timo Kauton uutuuskirjaan naistenpetkuttaja Ruben Oskar Auervaarasta (1906-64). Lirkuttajavirtuoosin käyttämät huijausmetodit eivät koskaan poistu muodista, niin kauan kuin ihmiset etsivät Suurta Rakkautta.


Lehti-ilmoitusten kautta valikoimiltaan uhreilta lipeväkielinen ammattirikollinen niisti kaiken kylpypyyhkeistä obligaatioihin.

Huijariuransa aikana Auervaara saatiin tuomituksi noin 20 naisen petkuttamisesta. Monet uhreista olivat akateemisia ammatti-ihmisiä. Auervaaralla ei ollut luontaista empatiaa hävetä tekojaan, vaikka olikin taitava esittämään katuvaa.

Oikeustieteen kandidaatti Timo Kautto innostui aiheesta sattumalta penkoessaan rikosarkistoja lisensiaattityötään varten. Kauton kokoamassa huijarin henkilökuvassa on ainekset kotimaiseen menestyselokuvaan.

- Toistaiseksi ei kukaan (elokuvatuottaja) ole ottanut yhteyttä, sanoo Kautto.

Elämäkertateos Auervaara - aurinko- ja kevätmies julkistettiin Helsingissä keskiviikkona.

"Hän ei ollut naistenmies"

Auervaaran sukunimi elää sitkeästi käsitteenä vanhemman sukupolven yleiskielessä. Pienellä kirjoitettu auervaara on naistenpetkuttajan synonyymi.

Kautto kertoo halunneensa etsiä Auervaara-myytin taakse kätkeytyvää henkilöä.
- Omasta mielestäni hän ei edes ollut naistenmies eikä seikkailija, huomauttaa Timo Kautto keräämänsä aineiston pohjalta.

Kirjan kirjoittaja pitää kohdehenkilöään traagisena hahmona, joka ei nokkelista sosiaalisista avuistaan huolimatta hallinnut omaa elämäänsä. Kauton mukaan Auervaaralla olisi ollut kosolti ominaisuuksia esiintyväksi taiteilijaksi.

- Ehkä hän olisi voinut menestyä poliitikkonakin, heittää Kautto puolileikillään.

Pettäjä luuraa 90-luvullakin

Auervaara valitsi tulevat uhrinsa huolellisesti päivälehtien kirjeenvaihtopalstoilla ilmoittaneista sekä hänen omiin ilmoituksiinsa vastanneista naisista. Mies valikoi joukosta varakkaimmat ja petokselle altteimmilta vaikuttavat vastaajat.

Huijarille tärkeintä oli rahansaanti, ja naisen viehätysvoima oli tyystin toissijainen seikka. Oikeudenkäyntejä seurannut lehdistö myös syyllisti 1940-50-luvuilla naisuhreja tyyliin "lankesitte liian helposti".

Mitä sitten 1990-luvun lopun nainen voisi ottaa opikseen pelastuakseen tämän päivän auervaaroilta?
- Pitää olla varovainen, Kautto ohjeistaa hetken mietittyään.

Hän myöntää, että Auervaaran taitavien naistenkäsittelytapojen pohjalta syntyi kuva, ettei riittävän paljon ole edes mahdollista varoa.

Psykopatia selitykseksi?

Auervaaran toiminnan yhdeksi selitysmalliksi on tarjottu psykopatiaa, jonka oikeuslääkäri diagnosoi vuonna 1945. Psykopaatti pyrkii lyhytjännitteisesti toteuttamaan omia mielihalujaan välittämättä toisille aiheuttamistaan kärsimyksistä.

Taudinkuvan oirekirjon yhtymäkohtia löytyy luonteenpiirteistä, joita Kautto luettelee kirjassa pitkän litanian.

Auervaara oli puhelias, charmikas, itsekeskeinen, suureellinen, petollinen, manipulatiivinen, tunne-elämältään kehittymätön, impulsiivinen, äkkipikainen, vastuuton sekä kykenemätön katumukseen ja empatiaan. Lisäksi persoonasta voidaan paikantaa jännityksen tarve ja heikko itsehillintä.

Itsemurha pidätyssellissä

Auervaara syntyi Turussa v. 1906, ja hänen ristimänimensä oli Ruben Oskar Jansson. Pikkurikolliseksi ajautunut mies muutti sukunimensä Auervaaraksi alle kolmikymppisenä ja käytti myöhemmin lukuisia peitenimiä hämätäkseen huiputuksensa kohteita. Hän oli useaan otteeseen vankilassa.

Auervaara kuoli traagisesti oman käden kautta pidätyssellissä vuonna 1964 pelättyään joutuvansa jälleen pakkolaitokseen.

Kauton mukaan Auervaara ei ehkä osannut nähdä aikakauden olevan muuttumassa niin, että hän olisi lehtien sivuilla voinut kohota jonkinmoiseksi (anti)sankariksi.

Vain muutamia vuosia myöhemmin 'Kreiviksi' kutsuttu naistennaurattaja Pertti Ylermi Lindgren osasi julkisuuden avulla rahastaa huonon maineensa, huomauttaa Kautto kirjassaan.

"Olen reipas ja iloinen poikamies..."

Seuraavassa ote Auervaaran kirjoittamasta huijauskirjeestä joulukuulta 1944. Sulava kielenkäyttö luo mielikuvan liki täydellisestä aviokokelaasta. Kuka pystyisi vastustamaan tällaista kavaljeeriehdokasta edes vuonna 1999?

"...Kuten sanottu olen 37 vuotias reipas ja iloinen poikamies eli toisin sanoen: absolutisti, humoristi, optimisti, vähän pianisti ja lisäksi juristi."

"Ulkonaisesti olen kaikin puolin normaali (172 X 72) ja muiden ihmisten näköinen, jota sakottamatta sopii esitellä suuremmallekin yleisölle. Harrastuksiini kuuluvat ennenkaikkea, musiikki, teatteri, elokuvat, ulkoilu, purjehdus ja autoilu mutta parhaiten viihdyn kotona...".

STT-IA
23.4.1999


AJASSA -SIVULLE