 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Valtiopäivätalon palovauriot korjattu
Valtiopäivätalon avajaisia vietettiin Berliinissä viime maanantaina. Tilaisuuden symboliarvo Saksan yhdistymiselle on kiistämätön. Talo tuo mieleen myös monia menneisyyden haamuja. Nykyinen Saksa on kuitenkin toista maata kuin ennen. Berliinin kaupungin kehitykselle liittopäivien tulo merkitsee paljon.Liittokansleri Gerhard Schröder hehkutti puheessaan Saksan liittovaltion erinomaisuutta, ja pyrki vaimentamaan uuteen yhdistyneeseen Saksaan liittyviä pelkoja. "Demokratiamme ja parlamenttimme ovat vahvoja ja vakaita", hän sanoi. Hänen mukaansa muutto Berliiniin ei katkaise Saksan sodan jälkeisen ajan jatkuvuutta. Saksan demokraattinen politiikka on Schröderin mukaan avointa ja läpinäkyvää ja sen symbolina on Valtiopäivätalon uusi lasikupoli. Vierailijat pääsevät liikkumaan kupolissa ja katselemaan alas istuntosaliin. Saksalaiset sotivat taasHistorian ironiaa on siinä, että samaan aikaan kun Valtiopäivätalo vihittiin käyttöön, saksalaiset lentäjät osallistuvat taistelutoimiin Kosovossa. Liittokansleri kutsui puheessaan NATO:n operaatiota Saksan historialliseksi velvollisuudeksi.Uuteen Saksaan kohdistuvat pelot ovat vasemmistolaisten politikointia. Maa on toki suuri ja voimakas, mutta nykyiset saksalaiset ovat peräti erilaista väkeä kuin 30-luvun hurmahenget. Demokratia, sanavapaus ja markkinatalous ovat syvään juurtuneita ainakin läntisten liittovaltioiden elämään. Varmimmaksi vakuudeksi saksalaisten hyvistä aikomuksista Schröder keskusteli myöhemmin amerikanjuutalaisten kanssa suunnitelmista perustaa rahasto natsismin uhreille. Saksa muodostaa merkittävän osan Euroopasta, mutta se on elänyt sodan jälkeen puolinäkymätöntä varjoelämää. Uusi yhdistynyt Saksa on nyt ottamassa oman roolinsa Euroopassa. EU:lle tämä voi olla hyväksi tai pahaksi. Unionin toiminta voi mukavasti jämäköityä Saksa-vetoiseksi, mutta samalla jännitteet suurten valtioiden, lähinnä Saksan ja Ranskan, välillä voivat johtaa Unionin hajaannukseen.
Yhdistymisen symboliLiittopäivien muutto Berliiniin on saksalaisille symbolisesti suuri tapahtuma. Sitä ovat jotkut arvostelleet turhana ja kalliina operaationa, mutta harva kiistää kokonaan sen merkityksen maan yhdistymisen kannalta.Itä- ja Länsi-Saksan yhdistyminen ei ole sujunut aivan toivotulla tavalla, itäiset uudet liittovaltiot eivät tahdo millään päästä taloudellisesti jaloilleen. Nyt Berliinin kohottaminen uudelleen maan todelliseksi pääkaupungiksi ehkä palauttaa itäiset liittovaltiot samalla tasolle läntisten kanssa ainakin ihmisten mielissä. Kymmenen vuotta on kulunut Berliinin muurin sortumisesta, ja Valtiopäivätalon vihkiäisiä voi tavallaan pitää silloin alkaneen yhdistymiskehityksen virallisena päätöksenä. Päätös liittopäivien siirtymisestä Berliinin tehtiin vuonna 1990. Valtiopäivätalon avajaisistunnossa keskusteltiin maan yhdistymiskehityksestä. Symboliikkaa rakastavia ehkä huvittaa tieto, että tämä oli vasta yhden päivän vierailu talossa; taloon muutetaan pysyvästi vasta syyskuussa. Samalla tavalla Saksan yhdistyminenkin on edennyt: ensin pidetään komeat puheet ja sitten mennään takaisin kotiin odottelemaan.
Natsien haamut kummittelevatBerliiniin liittyy paljon kiusallisia muistoja menneisyydestä. Siellä oli muuri ja Itä-Saksa kommunistihallitus, siellä oli Adolf Hitlerin valtakunnankanslia ja siellä istui myös heikko Weimarin hallitus. Berliinissä on tiivistynyt Saksan koko tämän vuosisadan onneton historia, josta vain harva saksalainen on ylpeä.Sodan aikana liittoutuneiden ilmapommitukset jyräsivät kaupungin lähes maan tasalle ja neuvostojoukkojen tykistö viimeisteli työn. Tästä hävityksestä kaupunki ei ole koskaan toipunut, ei varsinkaan kun kommunistit eristivät länsiosan muurilla. Valtiopäivätalo rakennettiin vuonna 1894. Se poltettiin vuonna 1933, eikä tekijästä ole vieläkään selvyyttä. Vasta valtakunnan kansleriksi valittu Hitler syytti kommunisteja tuhotyöstä, mutta historioitsijat eivät ole olleet asiasta niinkään varmoja. Hitler joka tapauksessa käytti paloa häikäilemättä hyväkseen poliittisen opposition vaientamiseksi. Natsit eivät koskaan hallinneet maata Valtiopäivätalosta, mutta sen palosta tuli natsien valtaannousun symboli. Talo kärsi lisää vaurioita venäläisten hyökätessä kaupunkiin. Nyt talon raunioista tuli natsien tappion symboli, kun punalippu liehui talon harjalla.
Viimeinkin remonttiKylmän sodan aikana liittopäivät kokoontuivat Bonnissa, mutta tämä oli tarkoitettu vain väliaikaiseksi oleskeluksi, koska maa ja sen pääkaupunki oli jaettu. Itä-Berliinissä valtaansa piti kommunistien rosvohallitus.Valtiopäivätalo lojui kaupungin länsipuolella muurin vieressä unohdettuna. 60-luvulla sitä korjailtiin ja samalla hävitettiin suurin osa talon arkkitehtuurista. Ei sentään kaikkea, kuten meillä tehtiin Heimolan talolle, mutta osa kuitenkin. Talon nykyinen remontti tai oikeammin uudelleenrakentaminen on kestänyt neljä vuotta. Sen suunnitteli brittiläinen arkkitehti Norman Foster. Hän on tunnettu hyvin moderneista projekteista, muun muassa uudesta Hongkongin lentokentästä.
Berliinistä pääkaupunkiBerliinin kehitykselle Valtiopäivätalon avaamisella voi olla suuri merkitys. Kaupunki ei ole onnistunut houkuttelemaan yrityksiä toivotulla tavalla.Se sijaitsee ikävästi kaukana idässä, keskellä vasta jaloilleen kompuroivaa itäistä Saksaa. Lentoyhteydet eivät ole parhaat mahdolliset, ja kaupungin keskusta on yhtä suurta rakennustyömaata. Berliini oli ennen sotaa kaikkien Saksan suurten pankkien ja yritysten pääkonttorien sijoituspaikka. Nyt siellä ei ole ketään. Saksan talouselämän keskus on Frankfurt am Main, ja koko Hessenin osavaltio on maan nykyistä taloudellisen kehityksen ydinaluetta. Länsi-Berliinissä toimi koko joukko yrityksiä lähinnä taloudellisten tukien huokuttelemina, mutta kun tuet Saksan yhdistymisen jälkeen lopetettiin, katosivat monet yrityksistäkin.
HEIKKI JANTUNEN |
ULKOMAAT -SIVULLE
